Einsatzkommando Finnland

[Tapio Onnela]

Pari tarkentavaa kysymystä näihin:

Asia ei ole ollut salainen myöskään Neuvostoliiton valvontakomissiolle välirauhan jälkeen, jolloin suomalainen oikeusvaltioperiaate romahti

Sisältääkö tämä käsityksesi mukaan sen, että Suomi toimi täysin oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti koko itsenäistymistä seuraavan ajan aina tuohon valvontakomission aikaan saakka?

Sodan jälkeen saatiin uutisia saksalaisten tuhoamisleireistä ja erillissotateesiä korostettiin entistäkin enemmän ja tosiasiallisestihan Stalinkin hyväksyi Suomen käymän erillissodan 1939-1944 - NL:han sen oli aloittanutkin - tekemällä Suomen kanssa erillisrauhan, joka vahvistettiin myöhemmin Pariisissa.

Jos katsoo Pariisin sopimuksen tekstiä, niin siinähän on sopimusosapuolina muutkin kuin Neuvostoliitto:

Rauhansopimus Suomen kanssa.

Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni, valtioina, jotka ovat sodassa Suomen kanssa ja jotka huomattavin sotavoimin aktiivisesti osallistuivat sotaan eurooppalaisia vihollisvaltoja vastaan, ja joista jäljempänä käytetään nimitystä "Liittoutuneet ja Liittyneet Vallat", toiselta puolen,

ja Suomi toiselta puolen;

katsoen siihen, että Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa ja muita Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta;

ottaen kuitenkin huomioon, että Suomi 4 päivänä syyskuuta 1944 täysin keskeytti sotatoimet Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa vastaan, irtautui sodasta Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, katkaisi suhteensa Saksaan ja sen satelliitteihin ja että se, solmittuaan 19 päivänä syyskuuta 1944 aselevon Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton ja Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitusten kanssa, jotka toimivat Suomen kanssa sodassa olevien Yhdistyneiden Kansakuntien puolesta, on lojaalisti täyttänyt välirauhansopimuksen ehdot;
... ... ...

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sops ... 7/19470020

[kari lumppio]

Einsatzkommando Finland. Minua vaivaa jatkuvasti se, että olen jossain nähnyt jo vuosia sitten nimen mainittavan. Olisiko ollut virolainen kirja "Luuramisi"? (~vakoilemisia). Jossain virolaisessa tektissä kuitenkin.

Kommentoin itse omaa aikasempaa postitustani.

Ei ollut Luuramisi-kirjassa kuin Saksan ja Viron yhteistyöstä radiotiedustelutoiminnassa ym.

Mutta. Mahdollisesti väärän muistikuvan pohjana on todennäköisesti saksalaisen Ruth Bettina Birnin kirjan "Die Sicherheitspolizei in Estland 1941 – 1944" saamat arvostelut ja kommentit. Mainittua kirjaa on (positiivisesti) arvosteltu esim. Diplomaatia-lehdessä (Diplomaatia nr 40 • Detsember 2006). Arvostelijana T Hiio ja se on luettavissa myös netissä: http://www.diplomaatia.ee/index.php?id=229

Itse en ole kirjaa vielä nähnyt tai selaillut, vaikka se ilmestyi jo v. 2006. Saksan kieli tuottaisi myös tuskaa. Toivottavasti se käännetään viroksi.


Kari

[Emma-Liisa]

Maaherra K.Hillilä sai kaikki Lapin nimismiesten ja Valpon tilannekatsaukset kuukausittain. PunaValpolle 28/8 1945 kirjoittamassaan muistiossa Hillilä väittää yrittäneensä saada Arno Anthonin erottamaan kaksi Valpon edustajaa.

Nimenomaan väittää. Onko todisteita?

Jukka Tarkka kirjoittaa Satakunnan Kansassa 2.10.2008:

"Suomen keskushallinnon pohjoiset virkamiehet tiesivät jokseenkin varmasti, mitä Valpo hääräsi. He toimivat samoissa pikkukylissä ja taloissa.

Silti he eivät eleelläkään puuttuneet valpolaisten pimeyden töihin, eivätkä selostaneet näkemänsä ja kuulemansa esimiehilleen ministeriöissä niin, että hallitus olisi joutunut ottamaan niihin kantaa."

Sitten Tarkka tekee kummallisen johtopäätöksen:

"Paikallinen siviilihallinto ja hallitus pysyttäytyivät tarkoituksellisesti erillään Valpon saksalaisyhteistyöstä. Ne pitivät liittosuhteen liekaa mahdollisimman pitkänä.

Pikkuvirkamiesten halu mielistellä saksalaisia kollegojaan johti sotarikoksiin, mutta ei sitonut Suomea poliittisesti Hitleriin."

Eli oli muka hyväksyttävää, ettei protestoitu sotarikoksia vastaan? Oli muka parempi osallistua sotarikoksiin kuin sitoutua poliittisesti Saksaan (johon kuitenkin oltiin de facto sotilaallisesti ja taloudellisesti sidoksissa)? Vai mitä tässä oikein tarkoitetaan? Ilmeisesti ainakin, että valtion etu on aina tärkein.

http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/01-10-08.htm

[Ciccio]

Vidkun Quisling´sta, Norjan kansallissosialistisen Nasjonal Samling-puolueen johtajasta ja Norjan nukkehallituksen pääministeristä 2/1942 alkaen tuli kansainvälinen maanpetturuuden synonyymi - quisling-termi. Moskovassa perustettu SKP on nähdäkseni vallankumousoppeineen verrattavissa Nasjonal Samling- puolueeseen, jonka toimintaa ei pystytty estämään, kuten Suomen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen pyrkivän SKP:n laillinen toiminta kiellettiin 1930 kommunistilaeilla Suomessa.

Pariisin rauhansopimus on sisällöltään jokseenkin sama kuin 1944 välirauhansopimus, vaikkakin Suomi Pariisissa yritti saada siihen muutoksia.
Pariisin rauhansopimus 10/2 1947, mutta Neuvostoliiton valvontakomissio poistui Suomesta ½ vuotta myöhemmin syksyllä 1947 NL:n sopimuksen ratifioinnin viivästyttyä.
Veikko Palvo

[Ciccio]

Todt-organisaation rakennustöihin Norjan Einsatzgruppe Wikingiin tuotiin sotavankeja etelä-Venäjältäkin, kokonaismäärä noin 100 000 sotavankia.

Todt-organisaation Suomen osaston - Einsatz Finnland - vahvuus oli
7-8000 venäläistä sotavankia noin 30:llä rakennusleirillä mm.
Karigasniemi- Kaamasen ja Kuusamon tietyömailla, sekä Kuusamon ratatyömaalla.
Sotavankityövoimaa saksalaiset käyttivät myös linnoitustöissä jne.

Lapissa on ollut myös 3-4000 Hilfswilligeä, ei-sotilaallisissa tehtävissä toimineita vapaaehtoisia Saksan miehittämien maiden kansalaisia, samoin
"Volga-saksalaisia" Volgan saksalaisten autonomisesta neuvostotasavallasta,
1700-luvulla Venäjälle muuttaneiden jälkeläisiä.
Nämä vähemmistökansalliset olivat jo Stalinin puhdistuksissa harventuneet ja Volgan saksalaisia oli siirretty jonnekin Siperiaankin.

Vlasovin venäläisiäkin näyttää olleen Lapissa rintamapropaganda ja vankipropagandatehtävissä. Kenraali Andrei Vlasov oli korkea- arvoisin Saksan puolelle loikannut neuvostoliittolainen ja hänen venäläisistä sotilaistaan saksalaiset muodostivat Venäjän Vapausarmeijan, jota
Andrei Vlasov johti yhtenäisenä osastona 1944- 1945.

Ensimmäiset amerikkalaiset sotavangitkin Euroopassa ( Jäämeren saattueista ) näyttävät olleen pohjois-Norjan tai Lapin sotavankileirillä, joten
monia kansallisuuksia kalottialueella sodan aikana näyttää olleen.
Veikko Palvo

[Trilisser]

Jukka Tarkka kirjoittaa Satakunnan Kansassa 2.10.2008:

"Suomen keskushallinnon pohjoiset virkamiehet tiesivät jokseenkin varmasti, mitä Valpo hääräsi. He toimivat samoissa pikkukylissä ja taloissa.

Silti he eivät eleelläkään puuttuneet valpolaisten pimeyden töihin, eivätkä selostaneet näkemänsä ja kuulemansa esimiehilleen ministeriöissä niin, että hallitus olisi joutunut ottamaan niihin kantaa."

Eli oli muka hyväksyttävää, ettei protestoitu sotarikoksia vastaan? Oli muka parempi osallistua sotarikoksiin kuin sitoutua poliittisesti Saksaan (johon kuitenkin oltiin de facto sotilaallisesti ja taloudellisesti sidoksissa)? Vai mitä tässä oikein tarkoitetaan? Ilmeisesti ainakin, että valtion etu on aina tärkein.

http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/01-10-08.htm

Sota-aikana valtion etu on AINA tärkeämpi kuin yksikään paperinpalanen.

Ja jos tri Tarkka tosiaankin käytti sanoja kuten "valpolaisten pimeyden työt", menettää hän uskovattavuutensa objektiivisena tutkijana minun silmissäni, sillä juuri tuollaiset sanavalinnat ovat suoraan jenkkipropagandistien oppikirjasta.

[Emma-Liisa]

Sota-aikana valtion etu on AINA tärkeämpi kuin yksikään paperinpalanen.

Ei edes valtion etu ollut, että valpolaisia oli mukana noissa "pimeyden töissä". Ja vielä vähemmän, että he eivät vain tilapäisesti ohittaneet lakia vaan heiltä hävisi kokonaan käsite "oikeusvaltio". Tai yleisemmin: kun taistelee (= uskoo taistelevansa) pahaa vastaan pahoin keinoin, muuttuu itse vastustamansa pahan kaltaiseksi.

Kiinnostavaa kyllä, Silvennoinen ei arvostele sitä, että Valpo taisteli kommnunismia vastaan sinänsä, vaan sitä että EK/Valpon käsitys kommunismista oli niin epä-älyllinen, demoninen.

Monessa suhteesa tämä teos, jonka sain lainaksi kirjastosta ja luin vasta nyt, on pelottavan ajankohtainen. USA:ssakin luovuttiin helposti 11.9. jälkeen kansalaisoikeuksista.

[Ciccio]

Pari tarkentavaa kysymystä näihin:

Asia ei ole ollut salainen myöskään Neuvostoliiton valvontakomissiolle välirauhan jälkeen, jolloin suomalainen oikeusvaltioperiaate romahti

Sisältääkö tämä käsityksesi mukaan sen, että Suomi toimi täysin oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti koko itsenäistymistä seuraavan ajan aina tuohon valvontakomission aikaan saakka?

Sodan jälkeen saatiin uutisia saksalaisten tuhoamisleireistä ja erillissotateesiä korostettiin entistäkin enemmän ja tosiasiallisestihan Stalinkin hyväksyi Suomen käymän erillissodan 1939-1944 - NL:han sen oli aloittanutkin - tekemällä Suomen kanssa erillisrauhan, joka vahvistettiin myöhemmin Pariisissa.

Jos katsoo Pariisin sopimuksen tekstiä, niin siinähän on sopimusosapuolina muutkin kuin Neuvostoliitto:

Rauhansopimus Suomen kanssa.

Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni, valtioina, jotka ovat sodassa Suomen kanssa ja jotka huomattavin sotavoimin aktiivisesti osallistuivat sotaan eurooppalaisia vihollisvaltoja vastaan, ja joista jäljempänä käytetään nimitystä "Liittoutuneet ja Liittyneet Vallat", toiselta puolen,

ja Suomi toiselta puolen;

katsoen siihen, että Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa ja muita Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta;

ottaen kuitenkin huomioon, että Suomi 4 päivänä syyskuuta 1944 täysin keskeytti sotatoimet Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa vastaan, irtautui sodasta Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, katkaisi suhteensa Saksaan ja sen satelliitteihin ja että se, solmittuaan 19 päivänä syyskuuta 1944 aselevon Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton ja Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitusten kanssa, jotka toimivat Suomen kanssa sodassa olevien Yhdistyneiden Kansakuntien puolesta, on lojaalisti täyttänyt välirauhansopimuksen ehdot;
... ... ...

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sops ... 7/19470020

Presidentti Tarja Halonen puheessaan 14/6 2008; Tie Tammisaareen 90-vuotta
http://www.tpk.fi/
sanoi mm.: "Itsenäinen Suomi on koko olemassaolonsa ajan pystynyt säilyttämään demokratian ja olemme kehittyneet melkoisesti myöskin oikeusvaltiona."
---------------------------
Oikeusvaltioperiaate- (ja -käytäntö) romahtivatkin syksyllä 1944 Neuvostoliiton valvontakomission saapuessa Suomeen. Enlantilaisia sivustakatsojia saapui myöhemmin.
Edwin Linkomies: Vaikea aika (kirj. 1947-1948, julkaistu 1970) s.405-406:
"Englannin suurlähettiläs oli aina Molotovin tiedustellessa muodon vuoksi tämän mielipidettä vastannut: ""Olen samaa mieltä kuin herra Molotov.""
Yhdellä poikkeuksella.
"Kun Molotov ei halunnut myöntää lykkäystä, oli Englannin suurlähettiläs sanonut sen olevan kohtuullista."
Valtuuskunta palasi Suomeen ja Eduskunta kutsuttiin koolle epätavalliseen aikaan klo 6
aamulla hyväksymään Molotovin esittämät NL:n ehdot, Välirauhansopimuksen sisältö oli sama kuin Pariisin rauhansopimuksen, mutta koska rauhansop. allekirjoittivat myös Englannin kansainyhteisön maat ja sen takana olivat myös sotaa käyneet Yhdistyneet Kansakunnat, YK:n
voisi katsoa tunnustaneen Suomen itsenäisyyden.
Ja nähtävästi siksikin vuosia 1945 - 1948 sanotaan "vaaran vuosiksi" ?

Veikko Palvo

[nylander]

Ja nähtävästi siksikin vuosia 1945 - 1948 sanotaan "vaaran vuosiksi"

Aikalainen, nykyinen prof. emer. Matti Klinge kirjoittaa tämänsyksyisessä päiväkirjassaan:

"En muista itse kuulleeni tai kokeneeni ´porvarillisessa´kodissani kuin Suomalaisessa Normaalilyseossa mitään ´vaaran vuosi´-tunnelmia, saati hysteriaa. Osakunnassa sain sitten [Yrjö] Blomstedtilta ja muilta suoranaisen rokotuksen tällaista ajattelua vastaan. Ja opin tietämään, että Hyvämäen kirja, joka tuon käsitteen [Vaaran vuodet] lanseerasi, oli oikeistopoliittinen tilaustyö [bouldaus tässä]."

Mutta en odotakaan, että tämänkaltainen vastaseerumi sinun uskoasi horjuttaisi.

À propos: "oikeistopoliittinen tilaustyö". Olisiko mahdotonta, ettei sellaisia tarpeen tullen kirjoitettaisi nykyäänkin...

[Ciccio]

Sanottakoon 1944- 1948 aikaa vaikka NL:n valvontakomission ajaksi Pariisin rauhansopimukseen ja Stalinin tarjoaman YYA-sopimuksen allekirjoitukseen.
Moskovassa 1944 oli v a i n Englannin suurlähettiläs Molotovin sanellessa ehdot, Pariisissa olivat Englannin kansainyhteisön maat allekirjoittajina.
Ja Valvontakomission aikana Helsinkiä uhkasivat Porkkalan sotilastukikohdasta mm. panssarilaiva Vyborgin ( ex. Väinämöinen ) tykit.
Säädettiin taannehtivia lakeja "sotasyyllisyyteen", "asekätkentään", SKP-SKDL valtasi valtiollisen poliisin ja sitä Suomen metalliteollisuutta, erityisesti laivanrakennusteollisuutta rakennettiin "Suomen eduksikin" sotakorvausten suorittamiseksi.
Jotkut sanovat nyt tiedettävän ettei Stalin halunnut vallata Suomea asein, mutta tiesivätkö sen kaikki suomalaiset Valvontakomission aikaan - jolloin monet poliitikkomme alkoivat etsiä LVK:n tukea toisiaan vastaan ja myöhemminhän tämä jatkui ns. "kotiryssäjärjestelmänä" Tehtaankadulla.
Lauri Hyvämäen Vaaran vuodet-teoksesta kirjoittaa Veljenpoika, UKK895360
Isänmaan opissa-otsikolla https://oa.doria.fi/handle/10024/8770
"Hyvämäkeä tullaan ainakin Työkansan Sanomissa ja Vapaassa sanassa syyttämään historiankirjoituksen fasistiksi, politiikantutkimuksen tuholaiseksi."
Veljenpoika "myöntää että Hyvämäki on eräässä mielessä subjektiivinen," mutta lopettaa kirjoituksensa: "Teoksessa sinänsä Hyvämäki antaa vain asioiden puhua." "Mutta ne puhuvatkin riittävästi", lopettaa Veljenpoika-UKK.
Olisiko kyse ollut tilaustutkimuksesta? Kokoomukselainen Jarmo Virmavirta kirjoitti 1977 eräästä harvoista Suomessa julkaistuista USAlaisen H. Smithin Venäläiset amerikkalaisen silmin- kirjasta:

"Osana maailmanpolitiikkaa ja USAn ihmisoikeuskampanjaa" ja
ihmisoikeudet on arvioitava jokaisen kansakunnan kansanluonteen ja -perinteen pohjalta, NL:a ei voi tarkastella amerikkalaiselta pohjalta."
Olisiko taustalla ollut kuvitelma Suomesta NL:n asiantuntijana ja sillanrakentajana?
NL:n tutkimus YYA-aikana näyttäisi olleen "retuperällä" jälkiviisaudella kirjoitettuna ?

Kyllähän tilaustutkimuksia, oikeiston ja vasemmiston, näyttäisi YYA-ajan jälkeenkin esiintyvän ja en väitäkään, etteivätkö YYA- ajan kirjoitukset vaikutuksensa johdosta tarvitsisi sitä "vastaseerumia," sillä suomettumisaikana julkaistiin "tasapuolisuuden nimissä" runsaasti NL:n
edustajien kirjoituksia. Kyllä suomalaiskirjoitukset Tassin ja APN:n tietojenkin pohjalta vaikuttivat, täytyy tunnustaa.

Veikko Palvo[/quote]

[Emma-Liisa]

Kimmo Rentola näkyy olevan sitä mieltä, että uhka oli sodan jälkeen todellinen, mutta ei ihan sellainen kuin silloin luultiin: http://www.valt.helsinki.fi/staff/krent ... /frame.htm

Luonnollisesti ihmisillä on taipumus uskoa oman puolensa väitteisiin, mutta se pätee molempiin suuntiin. Tony Judt kertoo, miten USA:n liberaalien oli vaikea jälkikäteen muuttaa mieltään ja uskoa Itä-Euroopan arkistojen tdistusta, että Whittaker Chambers oli oikeassa ja Alger Hiss todella oli syyllinen vakoiluun.

[Ciccio]

[quote="Emma-Liisa"]Kimmo Rentola näkyy olevan sitä mieltä, että uhka oli sodan jälkeen todellinen, mutta ei ihan sellainen kuin silloin luultiin: http://www.valt.helsinki.fi/staff/krent ... /frame.htm
---------------------------------------------------------------------------------------------
K.Rentola katsoo Vaaran vuosien päättyneen 1950.
SKP-SKDL:n kärsittyä murskatappion vaaleissa kesällä 1948 se oli jäänyt hallituksen ulkopuolelle.
PunaValpo lakkautettiin ja liikkuva poliisi puhdistettiin, ns. sotasyylliset armahdettiin.
Kesällä 1949 SKP käynnisti lakkoaallon
hinta- ja palkkasäännöstelyn ollessa voimassa. ( 1956 saakka ) Arabian ja Kemin lakot ovat erityisesti jääneet historiaan mellakoina, joihin SKP oli järjestänyt "lakkolaisia" muiltakin paikkakunnilta.
SKP oli siirtänyt toimintansa painopistettä.

Norja liittyi Natoon 5/4 1949 ja Ruotsikin alkoi vastaanottaa Marshall-apua,
Kylmän sodan jakolinja alkoi muodostua.
Norjan Nato-jäsenyyttä edelsi kiivas noottien vaihto Stalinin NL:n kanssa ja kesällä 1949
NL:n johto on oletettavasti ainakin harkinnut ennaltaehkäisevää hyökkäystä
Pohjois- Norjaan, Norjan rannikko oli NL:lle sotilaallisesti tärkeä.
Olisiko Stalinin Neuvostoliitto
ilman Marshall-apua Länsi-Euroopan jälleenrakentamiseksi päässyt etenemään Atlantille ?
Stalinin kannalta Marshall-apu oli varmastikin
vain "sotilasapua" NL:a vastaan, mutta ilman raunioituneen Länsi-Euroopan jälleenrakennusapua näiden maiden kommunistisilla puolueilla olisi ollut paremmat toimintaedellytykset.
Lännessä oli ollut 1944 Morgenthau- suunnitelma, Monnet-suunnitelma 1945 - 1947 ja
Euroopan hiili- ja teräsyhteisö 1950.

Urho Kekkonen muodosti ensimmäisen hallituksensa 1950 ollen myöskin hallituksensa sisäministerinä ja 1950 järjestettiin myös presidentinvaalit.
J.K.Paasikivi 171, SKDL:n Mauno Pekkala 67 ja U.Kekkonen 62 valitsijamiesääntä.
Sotakorvaustoimitukset jatkuivat vuoteen 1952 ja
UKK:kin kirjoitti "Onko maallamme malttia vaurastua"- kirjansa, resursseja riitti nyt
meilläkin jälleenrakennukseen.
Kylmän sodan jakolinja oli nähtävissä 1950 ja Suomen "vaaran vuodet" olisivat näin päättyneet, mutta miksi kutsuttaisiin seurannutta aikaa "yöpakkasiin" päättyen ?

Veikko Palvo

[Mauri54]

Valitettavasti vain valtiovaltamme oli liian lempeä kun ei Hella Wuolijoen kaltaisista pettureistakaan tehnyt maanparannusainetta.

Onko tällainenkin vielä "keskustelua historiasta"? Vaikuttaa suoraan sanoen sairaalta.

Minunkin mielestäni turhan härski letkautus tämän tapaisella foorumilla. Toinen juttu on, mitä kirjoittaja tarkoittaa"Hella Wuolijoen kaltaisilla pettureilla"? Ajatuksia kuitenkin herätti Erkki Tuomiojan isoäidistään Wuolijoesta kirjoittama elämänkerta Häivähdys punaista. Ainakin itse jäin ihmettelemään muuten selkeästi kirjoitetun kirjan epämääräisyyttä, jopa hämäryyttä niissä kohdissa, jossa viitattiin Wuolijoen Suomeen muuttoon, hänen puutavarakauppoihinsa, yksinoikeuksiin, rikastumiseen sekä nopeaan nousuun poliittiseen eliittiin. Mutta jos Hella olikin oma Mata Harimme? Ihan jännä teoria.

[Seppo Jyrkinen]

Saksalainen näkökulma

Koko Eurooppaa dominoinut Saksa oli 50 ... 100 kertaa voimakkaampi ja sen uskonnonomainen poliittinen aate sisälsi rodullisen ylemmyyden myös suomalaisiin nähden. Sillä ei ollut minkäänlaista pakkoa kunnioittaa alempaan rotuun kuuluvia suomalaisia. Heikkoa kansaa, joka talvella 41/42 kärsi nälkäkuolemista saksalaista viljaa odottaessaan.

Saksalaiset olivat Euroopan herrakansa ja jos sellainen ei suomalaisten eettisiä normeja kunnioittanut, niin se kertoo ainoastaan vahvemman oikeudesta, ei heikomman tahdosta.


Suomalainen näkökulma

Suomen viranomaisten vastuulla oli 4 miljoonan ihmisen kansa, jonka olemassaolo oli ruokahuollon suhteen uhan alla, tiukimmillaan 41/42.

Tämä vaikutti viranomaisten tekemisiin: saksalaisia oli myötäiltävä, jotta pysyttäisiin edes hengissä. Tämä koski niin poliittista johtoa (virallista Suomea) kuin yksittäisiä sotilaita ja virkamiehiäkin.


Yksilö vs valtio

Yksilöiden toiminta ja valtioiden toiminta ovat eri asioita. Kun rikollisliiga ryöstön yhteydessä surmaa juutalaistaustaisen pankkivirkailijan, ja liigassa on mukana suomalainen, niin olisi väärin sanoa, että "Suomi avusti juutalaisen murhassa". Ei siinäkään tapauksessa, että tuo suomalainen oli kaidalta tieltä astunut poliisi.

On mahdollista, että jotkut suomalaiset tulkit olivat tietoisia siitä, että saksalaiset tulisivat jälkeenpäin surmaamaan vankinsa. Yhtä hyvin on mahdollista, että he eivät tätä tienneet. Sodan aikana sotilaat käyttivät karskia kieltä, mutta joukkomurhistaan saksalaiset eivät ääntä pitäneet.

Se, mitä yksittäinen kuulustelija oletti, tai mitä hän tiesi, on tyystin eri asia kuin Suomen valtion politiikka.