Suomen historian vaiettuja aiheita

[Derkku]

Koska nykypäivänä tutkijoiden välisessä kovassa rahoituskilpailussa on tapana korostaa vanhojen näkemysten myyttisyyttä ja tuoda uusi tieto esille tabun rikkojana niin ajattelin listata muutamia suomalaisen historiakirjoituksen tabuaiheita. Esimerkit eivät ole suinkaan tärkeysjärjestyksessä, toivoisin mielelläni listaan lisäyksiä keskustelua ruokkimaan.

Suomalaisen tiedeyhteisön yhteistyö Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kanssa.

- Yhteyksiä Natsi-Saksaan on viime vuosina ryhdytty selvittämään ansiokkaasti. Liekö myös yhteyksissä Neuvostoliittoon ja Itä-Saksaan olisi perkaamisen paikkaa?

Suomalainen historiakoulutuspolitiikka

- Kuka on päättänyt koulutusmääristä ja miksi? Miksi ylituotantoa on ajettu voimakkaasti?

Laman poliittinen historia

- Käsitellään jo eräässä keskusteluketjussa, en puutu tähän sen enempää.

Suomalaisen vähittäiskaupan historia

- Vähittäiskauppa on voimakkaasti muovannut suomalaista kulutuskäyttäytymistä sekä myös yhdyskuntarakennetta viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan. Niin isompien kuin pienempien paikkakuntien osalta kädenväännöt eri oligopoliyritysten välillä lienevät tiedossa. Aihepiiriä ei ole käsitelty kriittisesti.

Suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun historia

- Eri intressiryhmien sekä yhdyskuntasuunnitteluideologioiden todellinen vaikutusvalta?

Suomalaisen tutkimusrahoituksen historia

- Mielellään ulkomaisen tutkijan tekemänä tilaustyönä

[Ciccio]

Arabian 1948 ja Kemin 1949 tapahtumat, samoin 1956 Yleislakko muuttuivat 1970-luvulla historiankirjoituksessa lähes pelkästään palkkalakoiksi,
poliittista valtapeliä niissä ei ollut.
Grynderistä tuli haukkumasana yleishyödyllisten rakennuttajaorganisaatioiden alkaessa rakennuttaa laatikkolähiöitä tiiviissä sidoksessa pariin rakennusliikkeeseen, joiden taustalla oli poliittisia puolueita.
Kahdeksan surmanluotia- elokuva kuvasi kylmien tilojen olosuhteita, tosin
myös Turhapuro- elokuvat olivat suosittuja.
Idänkauppa
oli ehdottomasti Suomelle edullista ja eräs rak.liikekin oli UKK:n erityisessä suojeluksessa.
Sotakorvaukset olivat olleet Suomelle oikeastaan edullisia luodessaan metalli- ja telakkateollisuuden.
Marshall- avun tarjoaminen oli ollut USAn yritys Suomen YYA-linjan horjuttamiseksi ja
olihan NL laskenut sotakorvausta 83:lla "sotakorvausmiljoona-$:lla",
sodan ulkopuolella ollut Ruotsi tosin sai 347 milj.$:a,
Sveitsi 250 milj.$:a ja Ranska 2296 miljoonaa $:a Marshall-apua.
http://www.usaid.gov/multimedia/video/marshall/
OEEC:stä muodostui EEC, jota vastaan taisteltiin Suomessa tiukasti, EEC-sopimus allekirjoitettiin vetoomuksista huolimatta 1973.
EEC-jäsenyys johtikin Suomen EU- jäsenyyteen.

Näyttäisi siltä, että 1970-luvulla propagandakin alkoi muuttua totuudeksi ja
totuus valheeksi - ei ainakaan näytettäisi ollun "tasapuolisia" lähihistorian kirjoituksessa ?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Marshall- avun tarjoaminen oli ollut USAn yritys Suomen YYA-linjan horjuttamiseksi ja
olihan NL laskenut sotakorvausta 83:lla "sotakorvausmiljoona-$:lla",
sodan ulkopuolella ollut Ruotsi tosin sai 347 milj.$:a,
Sveitsi 250 milj.$:a ja Ranska 2296 miljoonaa $:a Marshall-apua.
http://www.usaid.gov/multimedia/video/marshall/

Muistelen lukeneeni jostakin, että Ruotsin hyväksymää Marshall-apua kanavoitiin Suomeen suomenruotsalaisille säätiöille. Onko tuosta tarkempaa tietoa?

Yksi Suomen historian 90-vuotta vaiettuja aiheita on RKP:n ikuinen hallituspaikka. Tietääkseni mitään tutkimusta ei ole koskaan tehty miten tämä kansalliskiihkoinen puolue voi olla jokaisessa hallituksessa.

Kun Paavo Lipponen jäi pois politiikasta, hän sai RKP:n hallinnoimalta rahastolta rahaa palkkioksi.

Selvää ettei se ole toimivaa demokratiaa, kun yksi puolue on hallituksessa aina vaalin tuloksesta riippumatta, ja se puolue maksaa toisen puolueen entiselle puheenjohtajalle rahaa.

Ihmeen hiljaa tästä ollaan. Jos tämä tapahtuisi Venäjällä, olisi tämä esimerkki Venäjän huonosta demokratiasta, mutta kun se tapahtuu Suomessa, ollaan vuosikymmeniä hissun kissun.

[Ciccio]

Suomen irtautuessa sodasta 1944 Saksan huolto- ja elintarviketoimitusten
loppuminen olisi merkinnyt huoltokatastrofia, ellei viljaa ja raaka-aineita olisi saatu Ruotsista.
Ruotsalaiset luotottivat myös Suomen sotakorvausteollisuuden käynnistymisen, suurimmillaan luotot Ruotsista olivat 1950 - 1952.
USA:stakin
saatiin luottoja jo 1945 / -46 vuodenvaihteen tienoilla, mutta USAlaiset empivät Suomen metsäteollisuuden viennin käynnistämistä, joten varsinkin vuoden - 1½-v.ajan Ruotsin apu Suomelle oli merkittävän tärkeää Suomen ainoana kauppakumppanina.
Ruotsi alkoi 1948 vastaanottaa Marshall-apua, joten ei sitä olisi voinut kanavoitua Suomeen "vaaran vuosina" 1944 - 1948 (-1950?) ja
sotakorvausteollisuuden käynnistämisen merkittäväksi edellytykseksi.

Stalinin "karamellikaupat" ja pienehkö vilja-erä nälkää kärsivästä Neuvostoliitosta heti sodan jälkeen "muistettiin"
1970-luvun historiankirjoituksessa.
Muistelen lukeneeni T.Heikkilän, Paasikiven ja M.Pekkalan hallitusten sihteerin, muistelmista
miten Stalin oli 1948 "tarjonnut" 100 000 tonnia viljaa Mauno Pekkalalle, joka oli heti sähköttänyt tiedon Suomeen. Mutta toiset valtuuskunnassa Moskovassa olivat sanoneet: "senkin ----,
eihän meillä ole varaa ostaa tuollaista määrää ja onhan niillä itselläänkin suuri pula viljasta." "Neuvosto-osapuolen kanssa sovittiin, että 100 000 viljatonnia on optio."
Olisiko tuo idänkaupan käynnistyminenkin 1944/-45 ollut propagandamielessä tehtyä ?

Veikko Palvo

[Ciccio]

Suomen oli kieltäydyttävä Marshall-avusta, jota mm. sodan ulkopuolella ollut Ruotsi vastaanotti vuosina 1948- 1951 yhteensä 347 miljoonaa $:a.
Neuvostoliitto oli aluksi itsekin hyvin kiinnostunut Marshall-avusta, mutta kieltäytyi siitä 1947 neuvotteluissa Pariisissa, miksiköhän ?
http://www.usaid.gov/multimedia/video/marshall/

Suomen maksama sotakorvaus on laskutavasta riippuen noin 500- 1000 miljoonaa "sotakorvausdollaria".
Ja lisäksi Neuvostoliitolle luovutetun saksalaisomaisuuden ja -saatavien, mm. sodan aikana ostetuista aseista oli jäänyt velkaa, arvo oli n. 347 milj. $.

Marshall-avun korvaamiseksi Neuvostoliitto laski sotakorvausten
n i m e l l i s a r v o a, mutta sotakorvausaika ei kuitenkaan lyhentynyt.
Urho Kekkonenkin saattoi kirjoittaa kirjansa Onko maallamme malttia vaurastua 1952,
kahdella vuodella jatketun sotakorvausajan päätyttyä ja Suomen kansantalouden voidessa alkaa jälleenrakennuksenkin kortti- ja säännöstelyajan loputtua.
Kuvaus sota- ja sotakorvausajasta,
http://www.kiinet.com/hoilola/pula.htm
se YK:n Korean puolustussotahan toi sen "noususuhdanteen" - tosin sotakorvaustoimitukset päättyivät samoihin aikoihin - luoden noususuhdanteen.

Sotakorvausten 1939- 1944 sodasta kirjoitetaan olleen vain 5 - 15 %:a valtion menoista,
mutta eihän niitä korvauksia veroilla koottukaan.

Poliittinen matematiikka on hyvin vaikeaselkoista, mutta olisiko
Marshall-avun määrä ollut Suomen kansantalouden tuotantokyky
2- 3 vuoden ajalta ?

Veikko Palvo

[Cornelius]

Tietääkseni Suomessa harjoitettua eugeniikkaa ei ole juuri tutkittu. Poikkeuksena on Markku Mattilan väitöskirja, joka kuitenkin päättyi vuoteen 1935. Ruotsissa sodanjälkeisten vuosikymmenten sterilisaatiotoiminnan mittasuhteet taisivat tulla julki vasta 1990-luvulla. Suomi varmasti matki ruotsalaisia eugeniikassakin, mutta tarkempia tietoja olisi mielenkiintoista saada. Tähän asiaan liittyy ehkä tietoista salailua.

[Annastiina Mäkilä]

Hei!

Minulla on asiasta aivan samanlainen käsitys, eli että Suomessa harjoitettua eugeniikkaa ei sotien jälkeiseltä ajalta ole juuri tutkittu - tai ainakaan tutkimus ei ole saanut rahoitusta. On kuitenkin hyvin ilmeistä, että Suomessakin on ryhdytty eugeniikan nimissä käytännön toimiin - olihan mm. ei-toivotun aineksen pakkosterilointi laillista aina 1970-luvulle asti. Ohessa lainaus vuoden 1970 steriloimislain alusta:

Steriloimiseen voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä:

1) kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisensä olisivat vajaamielisiä tai että heillä olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika;

2) kun hänen sairautensa, häiriintynyt sieluntoimintansa tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia;

3) kun hänen ja hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lasten syntyminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus; tai

4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin estää lasten syntyminen ovat epätavallisen huonot.

Samoin voidaan nainen, jonka henkeä tai terveyttä raskaus hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi, omasta pyynnöstään steriloida.

2§

Jos henkilö mielisairauden, vajaamielisyyden tai häiriytyneen sieluntoiminnan vuoksi on pysyvästi kykenemätön ymmärtämään steriloimisen merkityksen, voidaan se, mikäli painavat syyt puoltavat toimenpidettä, suorittaa 1 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan sekä 2 momentin perusteella holhoojan tai erityisesti määrätyn uskotun miehen suostumuksella.

Aihe kiinnostaa minua, joten olen viime vuodet seurannut sen ympärillä aina aika ajoin virinnyttä keskustelua. Tyypillistä näyttää olevan se, että Suomessa hämmästellään kyllä mielellään, kuinka muualla maailmassa ollaan saatettu tehdä sitä ja tätä, mutta omista asioista vaietaan sujuvasti. Toisaalta, kuten todettu, ei aiheesta ole paljoakaan tutkimusta. On mielestäni silti laiskaa jättää oman maan asiat puimatta vain siitä syystä, ettei niistä ole helposti saatavilla olevaa tietoa ja materiaalia. Kuvaavaa oli muun muassa se keskustelu, mitä käytiin viime vuonna ilmestyneen elokuvan Uusi ihminen ympärillä (ohjannut Klaus Härö). Siinä jaksettiin Hesaria myöten ihmetellä ja kummastella, kuinka Ruotsissa voi olla tuollaisia lakeja ja miten niitä voidaan tuolla tavalla toteuttaa. Sanaakaan ei mainittu, että taisi meillä täällä olla ihan samanlainen ilmapiiri.

[Jyrki Ilva]

Näyttää tosiaan siltä, ettei aihepiiriä ole kovin runsaasti käsitelty Markku Mattilan
väitöskirjan (1999) jälkeen. Olin itse asiassa aikeissa väittää vastaan, mutta
kirjastotietokannoista tekemieni hakujen saalis jäi laihanlaiseksi (tai sitten
en vain osaa).

Lähinnä eugeniikkaan liittyvää tutkimusta on ilmeisesti tehty opinnäytteissä, parinkymmenen minuutin etsinnällä löysin seuraavat, mutta näitä voi olla lisääkin:

Eliisa Pohtila: Liian huono kansalaiseksi? : Kansalaisihanne
sterilisaatioasiakirjoissa v. 1935-1949 (HY, historian laitos, 2001)
Työ luettavissa verkossa osoitteessa
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20011207

Ritva Vehmas: Degeneroitumisen ehkäisy : eugeenisin perustein vuosina
1950-1970 määrättyjen sterilointien ja aborttien tarkastelua (Jyväskylän
yliopisto, erityispedagogiikan laitos, 2000)
Työ on luettavissa verkossa osoitteessa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2000850623

Anniina Jokinen: "Huollettava yksilöä, suojeltava yhteiskuntaa" : Avohoitoajattelun ja rotuhygienian kohtaaminen suomalaisessa
mielisairaanhoidossa 1920-1950-luvuilla (HY, sosiologian laitos, 2007)
Tiivistelmä löytyy verkosta:
http://www.valt.helsinki.fi/kirjasto/op ... 07-286.xml

Myös Markku Mattilan väitöskirja on muuten saatavilla sähköisenä versiona, tosin Elektra-palvelussa, joka on käytettävissä vain käyttöoikeuden hankkineissa organisaatioissa (mm. yliopistot, amk:it ja yleiset kirjastot):

Markku Mattila: Kansamme parhaaksi : rotuhygienia Suomessa vuoden 1935 sterilointilakiin asti (Tampereen yliopisto, 1999)
http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-493497

[Emma-Liisa]

Suomalaisen tiedeyhteisön yhteistyö Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kanssa.

- Yhteyksiä Natsi-Saksaan on viime vuosina ryhdytty selvittämään ansiokkaasti. Liekö myös yhteyksissä Neuvostoliittoon ja Itä-Saksaan olisi perkaamisen paikkaa?

Pitäisi tietenkin tutkia tiedeyhteistyötä kaikkien maiden kanssa. Muuten ei voida tietää, mikä oli "normaalia" ja mikä ei.

Sodan jälkeen USA:n vaikutus oli jo ASLA-stipendien takia suuri. Ja vasemmistolaisia virikkeitä tuli kosolti myös lännestä (ml. Ruotsi).

[Annastiina Mäkilä]

Yle Radio 1:ssä on kuunneltavana Tuomas Enbusken juontama keskusteluohjelma otsikolla Onko Suomen historiassa vielä tabuja? Keskustelemassa ovat Antti Kujala, Sari Näre ja Oula Silvennoinen. Kuuntelin sen tänään ja tuntui hieman oudolta kuinka he nyökyttelivät ettei Suomessa enää ole tabuja historiankirjoituksessa. Kuten jo tästä keskustelusäikeestä käy ilmi, niin onhan noita tabuja. Olisi mielenkiintoista tietää mitä kaikkia aihepiirejä ja näkökulmia niihin kartellaan historiantutkimuksessa esimerkiksi jo sen tähden, ettei uskota sen saavan rahoitusta tai että ympäristö pitää sitä epäkorrektina. Toisaalta kyllä minusta jonkinasteisesta tabun asemasta kertoo sekin, että jokin aihe kirvoittaa hyvinkin agressiivista vastustusta vielä valmiinakin tutkimuksena - kuten vaikkapa Lapin maaoikeuskysymykset. Ohjelmassa toisteltiin, että ainoa sensuuri mihin suomalaisessa historiantutkimuksessa voidaan tänä päivänä törmätä on alitajuntainen itsesensuuri, ja näin ollen tabuja ei enää ole. En kuitenkaan usko, että suomalaisessa historiantutkimuksessa on kaikilla tutkijoilla täysin vapaat kädet päättää omaa aihettaan - paineet niin ympäristön kuin rahoituksen suhteen lienevät liian kovat.

[Vetehinen]

Hei!

Minulla on asiasta aivan samanlainen käsitys, eli että Suomessa harjoitettua eugeniikkaa ei sotien jälkeiseltä ajalta ole juuri tutkittu - tai ainakaan tutkimus ei ole saanut rahoitusta. On kuitenkin hyvin ilmeistä, että Suomessakin on ryhdytty eugeniikan nimissä käytännön toimiin - olihan mm. ei-toivotun aineksen pakkosterilointi laillista aina 1970-luvulle asti. Ohessa lainaus vuoden 1970 steriloimislain alusta:

Steriloimiseen voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä:

1) kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisensä olisivat vajaamielisiä tai että heillä olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika;

2) kun hänen sairautensa, häiriintynyt sieluntoimintansa tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia;

3) kun hänen ja hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lasten syntyminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus; tai

4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin estää lasten syntyminen ovat epätavallisen huonot.

Samoin voidaan nainen, jonka henkeä tai terveyttä raskaus hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi, omasta pyynnöstään steriloida.

2§

Jos henkilö mielisairauden, vajaamielisyyden tai häiriytyneen sieluntoiminnan vuoksi on pysyvästi kykenemätön ymmärtämään steriloimisen merkityksen, voidaan se, mikäli painavat syyt puoltavat toimenpidettä, suorittaa 1 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan sekä 2 momentin perusteella holhoojan tai erityisesti määrätyn uskotun miehen suostumuksella.

Aihe kiinnostaa minua, joten olen viime vuodet seurannut sen ympärillä aina aika ajoin virinnyttä keskustelua. Tyypillistä näyttää olevan se, että Suomessa hämmästellään kyllä mielellään, kuinka muualla maailmassa ollaan saatettu tehdä sitä ja tätä, mutta omista asioista vaietaan sujuvasti. Toisaalta, kuten todettu, ei aiheesta ole paljoakaan tutkimusta. On mielestäni silti laiskaa jättää oman maan asiat puimatta vain siitä syystä, ettei niistä ole helposti saatavilla olevaa tietoa ja materiaalia. Kuvaavaa oli muun muassa se keskustelu, mitä käytiin viime vuonna ilmestyneen elokuvan Uusi ihminen ympärillä (ohjannut Klaus Härö). Siinä jaksettiin Hesaria myöten ihmetellä ja kummastella, kuinka Ruotsissa voi olla tuollaisia lakeja ja miten niitä voidaan tuolla tavalla toteuttaa. Sanaakaan ei mainittu, että taisi meillä täällä olla ihan samanlainen ilmapiiri.

Luin tuota lainaamaasi lakia. Siinä sanotaan, että sterilointi voidaan tehdä asianomaisen pyynnöstä ja holhottavan osalta tarvitaan holhoojan tai uskotun miehen suostumus. Hämmentävää että kutsut sitä pakkosterilointilaiksi.

-

[Annastiina Mäkilä]

Siis suoranainen pakkosterilointilaki oli voimassa tuohon vuonna 1970 tehtyyn lakiin saakka. Yllämainittua lakia edelti laki vuodelta 1950, jonka ensimmäinen pykälä sanoo asian selvästi:

Mielisairas tai vajaamielinen voidaan määräyksen perusteella ilman omaa suostumustaan sterilisoida, jos vajaakelpoisuus on sen laatuinen, että se ilmaantuisi hänen jälkeläisiinsä tai aiheuttaisi, että hänen lapsensa jäisivät huoltoa vaille. (As.kok. 83/1950, 1§.)

Vaikka vuoden 1970 laki ei enää ole suoranainen pakkosterilointilaki, lukee siinä selkeästi, ettei kyseisen lain mukaan kaikissa tapauksissa tarvitse kysyä itse steriloitavan lupaa operaatioon.

[Vetehinen]

Missä lain kohdassa lukee, ettei lupaa tarvitse kysyä asianomaiselta henkilöltä?

[Seppo Jyrkinen]

Käsitteen "vaiettu aihe" miellän aiheeksi, jonka on havaittu olevan merkittävä, mutta jätetty selvittämättä sen epämiellyttävien seurausten tähden. Se on eri asia kuin "mitätön aihe". Yhteiskunnassa kun on rajattomasti tutkimista ja valintojen tekeminen on pakollista. Myös yhteiskunnan muuttuminen vaikuttaa asioiden mielenkiintoisuuteen ja merkittävyyteen historiallisesta perspektiivistä puhumattakaan.

Onko tietoa pakkosteriloinnin laajuudesta? Tällä kysymyksellä haen vastausta siihen, onko kyseessä "vaiettu aihe" vaiko "mitätön aihe". Olettaisin että joskus sotien jälkeen mukailtiin ruotsalaisia eikä asiaa pidetty merkittävänä. Tänä päivänä tilanne on toinen yhteiskunnallisen muutoksen myötä: yksilön oikeuksien kasvu ja vammaisten tasa-arvoistuminen ovat tehneet ei-merkittävästä asiasta keskustelun arvoisen.

Yksilön tasolla pakkosterilointi - kalskahtaa Mengelen rodunjalostukselta - on toki merkittävää, mutta lievempää kuin mielisairaalaan sulkeminen.

[jsn]

Marginaaliryhmien kohtelu paljastaa usein, mitä pidetään yleisenä normina, eli samalla selviää kenen lisääntyminen on ollut toivottavaa, kun katsotaan kenen ei. Tässä on juuri yksi syy niiden tutkimiseen, ei sensaatio sinänsä.

Pakkosterilisaatio, silloin kun sitä harjoitettiin, ei ollut mikään tabu vaan nautti yhteiskunnassa laajaa hyväksyntää. Käsitys siitä, että ns. huonolla aineksella on taipumus lisääntyä eniten, mikä johtaa pienen kansan turmioon, eli sotien jälkeen vahvana. Vasta viime vuosina siitä on tullut tabu.