Jäveln från Backa kirjoitti:Meitsille jäi siis tuosta Corneliuksen puheenvuorosta epäselvää, kuka se pahanen on, joka ”ylläpitää suomenruotsalaisten historiallista etulyöntiasemaa maassamme”. Cornelious varmaan osaa tarkentaa kuka on tuo penteleen pahis, joka ”ylläpitää suomenruotsalaisten historiallista etulyöntiasemaa”.
Olettaisin, että kyseessä ovat Ruotsalainen kansanpuolue ja muut vaikutusvaltaiset suomenruotsalaiset järjestöt ja henkilöt. Suomenkieliset puolueet, aluksi etenkin SDP mutta sittemmin kaikki muutkin, ovat olleet hyvin myötämielisiä RKP:n kielipoliittisille pyrinnöille. Taustalla lienee erilaisia lehmänkauppoja, kylmän sodan realiteetteja ja ties mitä.
Tahallaanko se sitä ylläpitää, Cornelius?
Oletan, että RKP ja muut ruotsinkielisten asemaa ajavat toimivat täysin tietoisesti.
Meitsin sivistystaso kun aina silloin tällöin vähän reistailee, niin voisikohan Cornelius vielä selittää mitä ”sosioekonominen” merkkaa, siis selittää ihan suomeksi. Erityisesti meitsi ei tajua miten ”sosioekonominen” on tasa-arvokysymys. Eikö Corneliuksen mielestä suomenruotsalaisilla ole yhtä kurjat sosioekonomiset olot kuin suomenkielisillä ja pitäisikö tähän epäkohtaan tasa-arvon nimissä puuttua ja poistaa suomenruotsalaisilta niiltä niiden sosioekonomiset olot?
Sosioekonomisella asemalla viittaan tuloihin, varallisuuteen, koulutustasoon, pitkäikäisyyteen jne. Voin etsiä tilastotietoja suomen- ja ruotsinkielisten eroista näissä, jos olet kiinnostunut. Nähdäkseni ainakin osa sosioekonomisista eroista kieliryhmien välillä johtuu epätasa-arvosta yhteiskunnan tarjoamissa palveluissa esimerkiksi koulutuksen alalla. Vaatimukseni on, että nämä epätasa-arvoisuudet poistetaan. Jos sen jälkeen esiintyy edelleen sosioekonomisia eroja, se ei minua haittaa. Kyse on tasa-arvosta, etenkin mahdollisuuksien tasa-arvosta.
”Lellimisestä” puheen ollen, niin onko joku muukin kuullut tutkimuksista, joissa selvitetään kuinka lellittyjä eri demokraattisten maiden vähemmistöt ovat vai mistä Cornelius tietää, että suomalaiset ”lellii” vähemmistöään eniten kuin mikään muu demokraattisesti hallittu kansa? Miten ”lellittyjä” on esimerkiksi Ruotsin saamelaiset verrattuina suomenruotsalaisiin? Entä Saksan juutalaiset, miten ”lellittyjä” ne on? Mitkä tekijät ovat osoituksia siitä, että joku vähemmistö on erityisen ”lellitty”? Meitsi hiukka kyynisesti luulee, että Cornelius panee omiaan, että mitään sellaista tutkimusta, jossa vertailtaisiin sitä, miten ”lellittyjä” kansakuntien vähemmistöt on, ei ole olemassakaan, vaan suoraan sanoen luulen että tällaiset puheet ”lellimisestä” on ihan Corneliuksen omaa puuta heinää.
"Maailman lellityin vähemmistö" -nimitys on peräisin New York Timesin suomenruotsalaisia käsittelevästä
artikkelista ("Finland is home to the world's most pampered minority, the endangered Swedish-speaking Finn"). Myönnän, että minulla ei ole varsinaista tutkimustietoa aiheesta. Mielestäni kuitenkin suomenruotsalaiset ovat erittäin vahvoilla, jos haetaan parhaiten kohdeltua vähemmistöä demokraattisista valtioista. Voitko mainita toisen maan, jossa 5 prosentin vähemmistöä (tai vaikka isompaakin) varten koko muu väestö on velvoitettu opiskelemaan sen kielen, jossa koko virkamieskunnan edellytetään osaavan tuollaisen vähemmistön kieltä, jossa kaikki viranomaisten henkilöä koskevat päätökset ja suuri osa kaikista muistakin virallisista asiakirjoista tuotetaan myös tuollaisella vähemmistökielellä ja jossa tuollainen vähemmistö voi opiskella omalla kielellään päiväkodista yliopistoon yhteiskunnan kustannuksella? Olisin hyvin kiinnostunut, jos on olemassa toinenkin demokraattinen yhteiskunta, jossa tällaiset tai vastaavat vähemmistöetuudet ovat olemassa.
Voidaan tietty arvella, että menestyminen korkeakoulujen pääsykokeissa on kyvykkyyden seurausta. Kyvykkyys on siis siinä tapauksessa Corneliuksen mukaan yleisempää ruotsinkielisen väestönosan keskuudessa kuin suomenkielisen.
Jos olisi todisteita siitä, että suomenruotsalaisista suurempi osa pääsee korkeakouluihin siksi, että he ovat keskimäärin suomenkielisiä kyvykkäämpiä, minulla ei olisi mitään tätä asiaintilaa vastaan. Mitään tällaisia todisteita ei kuitenkaan ole olemassa. Sen sijaan on olemassa todistusaineistoa sen puolesta, että ruotsinkieliset ovat itse asiassa keskimäärin
heikompia oppilaita kuin suomenkieliset. Esimerkiksi PISA-tutkimuksessa suomenkieliset olivat keskimäärin selvästi parempia oppilaita kuin ruotsinkieliset sekä luonnontieteessä, matematiikassa että äidinkielessä. Samanlaisia tuloksia on saatu muissakin tutkimuksissa, esim. kuudesluokkalaisten matematiikan taitojen
vertailussa:
Suomenkielisten koulujen oppilaita otoksessa oli mukana 6 186 ja ruotsinkielisten koulujen oppilaita 601. Suomenkielisten oppilaiden kokeen keskimääräinen
ratkaisuprosenttiosuus oli 62,9 ja ruotsinkielisten oppilaiden 54,6. Keskimääräinen ratkaisuprosenttiosuuden ero oli 8,3. Ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p < 0.001). Vuonna 2000 suoritetussa matematiikan oppimistulosten arvioinnissa ero oli lähes samansuuruinen.
Ruotsinkielisten keskimääräistä heikommasta osaamisesta kertoo myös se, että RKP on nähnyt tarpeelliseksi ajaa useisiin tiedekuntiin kiintiöt, joiden turvin ruotsinkieliset pääsevät sisään helpommin kuin suomenkieliset. Muuten ruotsinkielisten osuus opiskelijoista jäisi mitä ilmeisimmin heidän väestöosuuttaan pienemmäksi. Esimerkiksi Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan nykyinen kiintiöjärjestelmä on peräisin vuodelta 1991, jolloin Ole Norrback (RKP) oli opetusministerinä. Tiedekunnassa tästä syrjintäjärjestelmästä ei liiemmin pidetty. Pääsykoelautakunnan puheenjohtajuudesta protestiksi tuolloin eronnut professori Erkki Havansi totesi siitä seuraavasti: "Päätös rikkoo suomenkielisten opiskelijoiden perustuslaillista oikeutta tasa-arvoiseen kansalaiskohteluun. Laki ei salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen - ruotsinkielisen hyväksi."
Kun vielä ottaa huomioon, että prosentuaalisesti suurempi osa suomenruotsalaisista käy lukion (koska ruotsink. lukioihin on helpompi päästä kuin suomenkielisiin ja ruotsink. ammatillista koulutusta on suhteessa vähemmän kuin suomenkielistä), on selvää, että suurempi osuus ruotsinkielisestä ikäluokasta hakee korkeakouluihin kuin suomenkielisestä. Jo tämän vuoksi ruotsinkieliset korkeakouluihin pyrkijät ovat keskimäärin heikompia oppilaita kuin suomenkieliset, vaikka ei edes oletettaisi, että ruotsinkieliset ovat yleisesti ottaen keskimäärin heikompia.
Korkeakoulujen sisäänotossa ei tulla jatkossakaan näkemään kielellistä tasa-arvoa, mikäli Leo Havukaisen kommentti Helsingin Sanomien keskustelupalstalla pitää paikkansa:
Opetusministeriön uusin suunnitelma yliopistojen aloituspaikkamääriksi vuodelle 2012. Siinä on ruotsin kielelle (ruotsinkielisille) edelleen varattu täysin ylisuuri osuus korkeimman asteen opetuksesta Suomessa. Yliopistoihin on varattu 6,7 % osuus ruotsinkielisille. Räikein vääryys on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan 9,2 %:n ruotsinkielinen osuus. Näin suuri yliedustus johtaa siihen, että jatkossakin julkishallinnon ja liike-elämän johtopaikoille sijoittuu ylisuuri osuus ruotsinkielisiä. Koska Opetusministeriö eikä opetusministeri pysty tasapuolisuuteen asiassa, on Eduskunnan puututtava epäkohtaan ja korjattava se. Ei ole ihme, että vanhainkoteihin ja sairaaloihin ei riitä ruotsinkielisiä suorittavaa työtä tekeviä, koska ruotsinkielisille on varattu ruotsinkielisten nuorten 5 %:n osuutta pienempi määrä (noin 4-4,5 %:n osuus) peruskoulun jälkeiseen alemman tason ja ammattikorkeakoulutason koulutuspaikkoja. Suomenkielisten ei kuulu ottaa ruotsinkielisten palvelutehtävää näiden äidinkielellä.
Näkisin mielelläni, että joku suomenkielinen hakija, jonka opiskelupaikka annetaan ruotsinkieliselle, valittaisi asiasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Kotimaisista oikeusistuimista on oikeutta tällaisessa asiassa turha odottaa.
Tasa-arvon nimissä Hankenin ja Åbo Akademin opiskelijamääriä pitäisi myös reilusti supistaa tai sulauttaa ne muihin yliopistoihin. Paljon muutakin pöyhittävää korkeakoulujärjestelmän kielipolitiikassa olisi, mutta jääköön tällä kertaa tähän.
Yhdysvalloissa joku kateellinen valkoihoinen tyyppi vei sikäläiseen Korkeimpaan oikeuteen kysymyksen ns. korkeakoulukiintiöiden perustuslainmukaisuudesta väittäen, että kiintiöitä mustaihoisille hyväksyvät yliopistot harjoitti syrjintää, mutta Korkein oikeus totesipa, ettei kiintiöjärjestelmä ole tasa-arvom eikä demokratian pelisääntöjen vastaista. Täytyy siis sanoa, että joskin Corneliuksen mukaan suomenruotsalaiset on ekalla sijalla lellityiksi tulemisessa, niin ei Yhdysvaltojen musta väestönosa jää paljoa suomenruotsalaisista jälkeen, jenkkilässä kun mustien lellimistä harjoitetaan Korkeinta oikeutta myöten.
Ottamatta kantaa siihen, ovatko afroamerikkalaisten kiintiöt järkeviä, sinusta siis suomenruotsalaisten historiallinen ja yhteiskunnallinen asema on niin samanlainen kuin afroamerikkalaisilla, että näitä koskeva oikeuskäytäntö on relevanttia suomenruotsalaisten kannalta?