Suhtautuminen juutalaisiin Suomessa

[Tapio Onnela]

Helsingin Sanomat julkaisi kiinnostavan pikku-uutisen 100-vuotta sitten palstalla (21.1. 2009) Hannu Hallamaan kirjoittamassa jutussa Juutalaisten karkotukset Suomesta Venäjälle herättivät maailman huomion kerrottiin vuonna 1909 tapahtuneesta juutalaisten karkotusten herättämästä kansainvälisestä kohusta kun Suomen suuriruhtinaskunta oli karkottanut Venäjältä saapuneita juutalaisia takaisin Venäjälle.

Juutalaisen uskonnon harjoittajat eivät voineet saada Suomen kansalaisuutta, vaan joutuivat asumaan maassa oleskeluluvilla. Nyt tapahtuneet karkotukset kohdistuivat Venäjältä maahan muuttaneisiin perheisiin, joiden oleskelulupaa ei ollut uusittu. Helsingin Sanomat puuttui tilanteeseen pääkirjoituksessaan. Tilanne oli herkkä, sillä Suomen valtio oli juuri hankkimassa ulkomailta uutta joukkovelkakirjalainaa.

"On varsin ymmärrettävää, että tätä ajankohtaa, kun meillä juuri on ollut ulkomainen laina tekeillä, on juutalaistaholla tahdottu käyttää agitatsioniin; sillä sattuuhan agitatsioni tässä sangen kiperään ja otolliseen aikaan. Sitä vastoin meidän on vaikea ymmärtää omien lehtiemme menettelyä."

Syyttävä sormi kohdistui ruotsinkieliseen lehdistöön, jonka kautta tiedot Suomesta liikkuivat maailmalle.

"Meidän ruotsinkieliset lehtemme ovat katsoneet sopivaksi juuri nyt käydä antamaan liioiteltuja kuvauksia, joista ulkolainen helposti voi tulla siihen käsitykseen, että täällä on todellakin vireillä jotakin juutalaisvainon tapaista. Ja Uusi Suometar puolestaan kirjoittaa artikkelin, joka sisältää uhittelevaa juutalaisvihaa."

Lehti ei pitänyt tilannetta ongelmallisena, tosin se pahoitteli sitä tapaa, jolla juutalaiset poistettiin maasta.

Huoleen Suomen maineen puolesta oli syytäkin. Länsi-Euroopan maissa juutalaiset olivat merkittäviä toimijoita talouden ja politiikan alalla. Lehti kertoi, että Lontoossa merkittävä juutalainen pankkiiri ja poliitikko Samuel Montagu oli pannut Suomen toimet merkille ja suositellut sanomalehti Timesin sivuilla maan joukkovelkakirjojen boikotointia.

Epämääräinen oleskelulupakäytäntö uhkasi nousta ongelmaksi. Helsingin Sanomat vaatikin voimakkaasti maan juutalaisten aseman selventämistä. Juutalaisille piti antaa oikeus kansalaisuuteen.

"Mitä niihin juutalaisiin tulee, jotka ovat maassa syntyneet ja kasvaneet tai jo pidemmän ajan Suomessa oleskelleet, ei mielestämme mikään muu ratkaisu ole mahdollinen, kuin että he kaikki -- voivat, samoin kuin muutkin ulkomaalaiset -- saada Suomen kansalaisuuden."

Lehti arveli, että kukaan ei Suomessa vastustanut juutalaisten kansalaisuutta uskonnollisista, vaan pikemminkin taloudellista syistä. Pelättiin kilpailua ja Venäjän köyhien juutalaisten maahanmuuttoa.

Juutalaisten kansalaisoikeuksista oli keskusteltu ensimmäisen kerran jo 1870-luvulla. Keskustelu oli noussut pintaan useita kertoja, kuten syksyllä 1908, ja se jatkui keväälle 1909. Tämäkään keskustelu ei johtanut tulokseen. Juutalaiset saivat lopulta mahdollisuuden Suomen kansalaisuuteen ja täydet kansalaisoikeudet vasta vuonna 1918.

Näin siis kirjoitti Helsingin Sanomat 21.1. 2009

Nurjamielinen suhtautuminen juutalaisiin oli varsin tavallista 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kaikkialla Euroopassa. Saksa ei siis ollut tässä mitenkään poikkeuksellinen maa, vaikka Natsi-Saksan toimet 1930- ja 1940-luvuilla ovat jääneet historiaan juutalaisvihan äärimmäisenä esimerkkinä.

Tilanne ei Suomessakaan poikennut tästä vaan yleinen ilmapiiri oli hyvin negatiivinen. Esimerkiksi Urho Kekkosen varhaisista teksteistä ja kirjeistä löytyy kiinnostavia näkemyksiä juutalaisista, jotka kuvaavat hyvin aikakauden ilmapiiriä:

Hyvän kirjoituksenne merkitystä on suuresti heikontanut arv. lehtenne samalla aukeamalla oleva Ruotsin juutalaisten ilmoitus "Suuri uutuus", missä kehoitetaan meitä köyhiä suomalaisia lähettämään pienet säästömme ei edes meidän ruotsalaisille kauppiaille, vaan suoraan Ruotsiin - juutalaisille! Teidän neuvoanne noudattaen pitäisi oikeastaan jokaisen ajattelevan tosisuomalaisen kieltäytyä sellaista lehteä tilaamasta, joka ottaa palstoilleen tuollaisia ilmoituksia!
(Suomen Heimo N:o 7, Lautamiehen lavitsalta, 1927)
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1

”Taas tuntuu tuolla eteisessä täällä asuva inhottava juutalainen Kaplan riitelevän toisen heimolaisensa, Rosenbaumin kanssa. Se ei tapahdu harvoin. Kaplan on niin inhottava tyyppi, että jos olisin joskuskaan "juovusten käsissä" tullut asuntooni, olisin käynyt kyllä vetämässä häntä pari kertaa "hönöön". Jussi täällä olla pitäisi, niin se oppisi juutalaisia vihaamaan”. Beliini 28/2, 1932.
Kekkonen, Urho: Rakas Häiskä : Urho ja Sylvi Kekkosen kirjeenvaihtoa vuosilta 1924-1945. - Helsingissä : Otava 1997
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1

Sen ajan olen joskus istunut Frl. R:n huoneessa, mutta se on niin vastenmielistä. Taidan muuttaa pois, likaista ja vastenmielistä on. Ja juutalainen! Eihän kristitty voi asua juutalaisen luona! Berliini 6.2. 1932

Kekkonen, Urho: Rakas Häiskä : Urho ja Sylvi Kekkosen kirjeenvaihtoa vuosilta 1924-1945. - Helsingissä : Otava 1997. - ISBN 951-1-15059-6 (sid.), s. 174-176
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1

[Kaisa Kylakoski]

Kaunokirjallista suhtautumista (tekstit http://www.gutenberg.org)

Minna Canth "juutalainen pettävänä kauppiaana"

--Hei mies, huusi juutalainen hänelle vastaan, tule ostamah, se helppo hinda, hyve tavara, näin kaunis jakka, kolmell' kymmenell' markall', et paremba mistääh sah.--
Antinkin mielestä tuo harmaa verkanuttu oli hyvin mukava ja kaunis, mutta--»jok' on verassa, se on velassa, talonpoikain seassa»--arveli hän ja aikoi lähteä eteenpäin.
Juutalainen innostui.
--Osta veli, huusi hän, tarttuen Antin käsivarteen--osta, mine anda se sulle viisikolmatta markka. Katso kuinga se passah'!
Ennenkuin Antti tiesi asiastakaan, oli vanha takki pois hänen päältään ja verkanen sijassa. Olipa hän sentään mielestään niinkuin vähän pulskempi tässä asussa ja totta Elsankin silmissä poika toiselta näyttäisi näin mahtavassa nutussa, kuin tuommoisessa karkeassa ja vanhassa retkaleessa.
--Mitähän tuo olisi, jos kahdellakymmenellä annatte, niin joutais olla.
--No sama se on, maksa pois raha,--sanoi juutalainen ja kauppa oli tehty.
Kun Antti oli maksanut suostutun hinnan, aikoi hän ottaa vanhan nuttunsa pöydältä, mutta--ihme ja kumma--se olikin kadonnut. Turhaan haki hän pöydältä ja maasta, turhaan katseli hän ihmisiä ympärillään,-- nuttua ei näkynyt eikä kuulunut. Juutalainen häilyi jo kaupassa muitten kanssa eikä joutunut häntä enää kuulemaankaan. Tässä ei auttanut muu, kuin pitää vahinko hyvänään. Voi harmia!

N. Niemelä "juutalainen synonyyminä hankalalle ihmiselle"

Ja laskettiinpa syksyllä Jussi ripille, vaikka ei juuri korkeilla kiitoksilla. Nyt kehuivat Mattilan haltijat, miten hyvin he olivat tuon häijynkurisen pojan kasvattaneet ja opettaneet.--"Täysi juutalainen se on ollut," jutteli Mattilan isäntä, "on siitä ollut monta vaivaa ja harmia, ett'ei uskoisi yhdestä pojasta olevan,--ja sen minä sanon," jatkoi hän kerskaillen, "että jos olisi ollut joku toinen paikka, niin ei poika nyt olisi ripillä käypä mies, kyllä se on semmoinen velikulta ollut."

Heikki Meriläinen

"Mikäs se sitten on muu kun mustalainen ja vieläkin pahempi; hän on juutalainen. Äiti kuuluu olleen kuin kieletöin kontti, johon on käpy saanut pudota, mistä on sattunut putoamaan. Tämän herran lahjan kuuluu tehneen juutalaispapalle, joten se isälleen on kaikkein vähimmän sukulainen."
"Kuolee ne kuitenkin juutalaisetkin".
"No ei niissä kuitenkaan ole henki siinä paikassa, missä muissa ihmisissä. Jo tuokin rahilo olisi siihen sylkemiseen aikoja kuollut, kun olisi sydän ja henki ollut samalla paikalla kun oikeilla ihmisillä."

ja Kaapro Jääskeläisen iloisesta jutusta

5. Juutalaisvainoa Helsingissä.
Luulen melkein että jokainen rehellinen suomalainen sanalla »_juutalaisvaino_» ymmärtää sitä kuin _juutalaisia vainotaan_, mutta minä tarkoitan sillä sanalla sitä että _juutalaiset vainoovat_ muita ihmisiä. Eikö minulla olisi yhtä hyvä oikeus kuin muillakin käyttää sanoja missä merkityksessä tahdon?
Joka kolmannen askeleen perästä, minkä Helsingin kaduilla ottaa, taikka vähän harvemmin, täytyy pysähtyä -- kunnioituksesta naissuvulle. Edessäni seisoo vähä väliin mustasilmäinen ja mustanenäinen Israelin tytär, joka välttämättömästi tahtoo sinua puhutella. Hänen, niin sanoakseni, kansallisuudestaan ylpeilevän nenänsä alta kuuluu aina tuo sama kysymys: »Haar herrn gamla kleeder att selja?» (Onko herralla vanhoja vaatteita myydä?)
Joka ainoalle heistä olen pitänyt pienen esitelmän siitä aineesta, että minä en ole juutalainen, eikä minulla siis ole vanhoja vaatteita myydä; että minun vanhempanikaan eivät olleet juutalaisia, vaikka heidän esi-isänsä joskus ovat tulleet Aasiasta ja vaikka minun sivistykseni sentähden perustuu aasialaiselle pohjalle, niinkuin juutalaistenkin. Mutta tämä yhtäläisyys sivistyksessä ei voi minua tehdä juutalaiseksi, sillä aasialaiselle pohjalle perustuu kaikkien kansojen sivistys -- jos
ei oteta lukuun Tammisaarelaisia. Kunniasanallani olen vakuuttanut, että tämä on totta. Todistukseksi olen ottanut ulkomuotoni, joka vähemmän kuin kenenkään muun ihmisen, vivahtaa juutalaiseen. Varmemmaksi vakuudeksi olen vielä maininnut muutamia nimiä, joiden omistajien sanotaan asuvan maan alla. Mutta kaikki ponnistukseni ovat tähän asti olleet turhat. He luulevat, että minulla sittekin on vanhoja vaatteita myydä. Aina vaan kuuluu juutalaiskysymys: »Haar herrn gamla
kleeder att selja?»
Ja kuitenkin on kristinuskoon kastettuja ihmisiä, jotka puuhaavat juutalaisille vielä parempaa tilaisuutta sortaa maan onnettomia alkuasukkaita!

Terveisin,
Kaisa Kyläkoski

[Tapio Onnela]

Aihetta sivuava väitöskirja ilmestyi vuonna 2006:
Jari Hanski: Juutalaisviha Suomessa 1918-1944. Ajatus. 448 s

Arvioita kirjasta:
* Veli-Pekka Leppänen: Suomen juutalaisviha oli tuontitavaraa (HS, 7.5.2006)

* Erkki Tuomiojan arvio teoksesta

* Aki Alanko: Juutalaisviha Suomessa pienen piirin touhua (Tieteessä tapahtuu 7/2006)

[Jyrki Ilva]

Aihetta sivuava väitöskirja ilmestyi vuonna 2006:
Jari Hanski: Juutalaisviha Suomessa 1918-1944. Ajatus. 448 s

Alkuperäinen väitöskirja ("Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä
ja kirjallisuudessa 1918-1944", Helsingin yliopisto, historian laitos, 2006)
löytyy myös verkosta, ks.

http://urn.fi/URN:ISBN:952-10-3015-1

Siitä kun luin Taimi Torvisen teoksen "Kadimah. Juutalaisten historia
Suomessa" (Otava, 1989) on jo aika monta vuotta, mutta muistaakseni
siinä käsiteltiin varsin perusteellisesti juutalaiskysymykseen liittynyttä
poliittista keskustelua, jota käytiin autonomian ajalla vuosikymmenten
ajan. Säätyvaltiopäivien aikana erityisenä ongelmana oli se, että pappis-
ja talonpoikaissäädyn näkemyksiä ohjasivat pitkään vanhat uskontoon
perustuvat ennakkoluulot.

[Ciccio]

. Säätyvaltiopäivien aikana erityisenä ongelmana oli se, että pappis-
ja talonpoikaissäädyn näkemyksiä ohjasivat pitkään vanhat uskontoon
perustuvat ennakkoluulot.

-----------------------------------------
Säätyvaltiopäivillä talonpoikaissäätyä edusti mm. kapteeni, hovineuvos, tehtailija,
kartanonomistaja A.A.Fellman Hollolan Lahdesta. ( omisti surullisenkuuluisan
1918 Fellmanin pellonkin ) A.A.Fellmanin isä oli pappi ja poika on saattanut periä isänsä ennakkoluulojakin ?
Ruotsin kuningaskunnassa juutalaiset saivat asua vain kolmessa Suomen ulkopuolella sijaitsevassa kaupungissa.
http://www.jchelsinki.fi/english/community.htm
Ruotsin lait olivat voimassa myös 1809 jälkeen autonomisessa Suomessa.
Kustaa II Adolf ( kuoli 6/11 ) karkotti mustalaiset Itämaakuntaan, Suomeen.
-----------
Suomen itsenäistyttyä juutalaiset ja Venäjältä tulleet juutalaispakolaisetkin saattoivat hakea Suomen kansalaisuutta.
Suomen kansalaisuuden edellytyksenä oli viiden vuoden oleskelu Suomessa, hyvämaineisuus ja kyky ansaita itse elantonsa ja EK antoi lausunnon kansalaisuuden hakijan poliittisesta luotettavuudesta, juopotteliko hakija, Suomen kielen taidosta jne.
Ammatti-ihmisille Suomen kansalaisuus saatettiin myöntää nopeamminkin ja huono
toimeentulo oli yleisin hylkäämisperuste.
-----------
Mustalaiset ( romaani-nimike myöhemmin ) olivat myöskin surmattavien joukossa Hitlerin Saksassa, mutta mustalaistenkin vainoaminen oli ollut hyvin yleistä Euroopassa satojen vuosien ajan.
Mustalaiset ja juutalaiset eivät valloittaneet maita eikä alueita, mutta esim. Stalin
suhtautui juutalaisiin kielteisesti Simon S. Montefioren mukaan juuri siksi: "eivät ole edes kyenneet perustamaan omaa valtiotaan."

Veikko Palvo

[jsn]

Tiukimmin juutalaisia vastaan puhui talonpoikaissäädyssä tunnettu poliitikko Agathon Meurman vaatien mm. että "kaikki juutalaiset on heti maasta karkotettava". Tässä hän vetosi lakiin, koska virallisesti juutalaisilla ei ollut oikeutta asua Suomessa, sillä juutalaisen uskon harjoittaminen oli maassa kielletty.

Venäjällä juutalaisille oli sallittu asua vain Puolan jaoissa liitetyllä alueella sekä Mustanmeren rannalla. Juutalaispopulaatio muodostui Suomeen rajoituksista huolimatta erään toisen lain kautta, joka takasi Venäjän armeijan entisille sotilaille oikeuden asettua koko valtakunnan alueelle. Tällä tavalla juutalaisia perheitä asettui muuallekin keisarikuntaan. Taustalla oli se, että Nikolai I oli 1840-luvulla ja 50-luvulla ottanut ottanut nuoria juutalaispoikia systemaattisesti armeijaan. Palvelusaika oli n. 25 vuotta. Ajatuksena oli, että sotapalvelus assimiloisi nämä. Ei siis pohjautunut alkujaan rotuun.

Erityisen kiinnostavan Meurmanista muuten tekee se, että hän oli hyvin kiinnostunut katolisesta uskosta. Katoliset papit ja katoliset poliitikot olivat 1800-luvulla Keski-Euroopan antisemitismin vahvoja voimia. Saksassa oli myös vaikutusvaltaista protestanttista antisemitismiä eli yksin katolisuutta ei tässä voi suinkaan syyttää.

[ollijii]

Pelastin hiljan kirjastopoistoista "Osmo Iisalon" vuonna 1921 ilmestyneen "Kolme miestä matkalla". Kirja on oikeastaan lapsekkaasti väsätty ja ´naamioitu´ kertomus kahden liikemiehen ja kirjoittajan Euroopan halki Egyptiin keväällä 1921 tekemästä matkasta. "Osmo Iisalo" oli oikeasti kirjan julkaisseen Kustannusosakeyhtiö Kirjan johtaja E. Railo.
Tuohon aikaan varmasti yleinen vihamielinen suhtautuminen Bolsheviikkeihin ja venäläisiin yleensä tulee esille vähän väliä. Mutta tuon ohella juutalaisvastaisuus tulee esiin yhtä mittaa milloin missäkin yhteydessä.
Jos tuo Railo on ollut yhtään tyypillinen tapaus 20-luvun alun kulttuuriväestä, niin juutalaisia on todella inhottu ja vihattu.

[Ciccio]

[quote="ollijii"]
Tuohon aikaan varmasti yleinen vihamielinen suhtautuminen Bolsheviikkeihin ja venäläisiin yleensä tulee esille vähän väliä. Mutta tuon ohella juutalaisvastaisuus tulee esiin yhtä mittaa milloin missäkin yhteydessä.
------------------------------------------------------------
Näyttäisi kylläkin siltä, että "juutalaisgulassit" on yhdistetty Suomessa bolsevikkeihin ilman että siinä olisi ollut mukana antisemitismiä ?
Edustaja Arthur Wuorimaa eduskunnassa 29/4 1919:
"Bolshevikirosvohallitus on vaan muutamien juutalaisten keinottelijoiden ohitsemenevä episoodi, jota piankin seuraa oikeistoryssäläinen imperialismi."
Max Engman,
Raja, wsoy 2007, sivu 33.
Ja "1922 entinen ministeri Heikki Renvall toivoi eduskunnassa, että nälkä, joka oli alituinen vieras neuvostoparatiisissa, tekisi lopun juutalais- kommunistisesta valtiosta."
-----------
Mutta miksi bolsevikit, juutalaiset ja kommunismi yhdistettiin toisiinsa Suomen
eduskunnassa 1919 ja 1922 ?

Veikko Palvo

[jsn]

Taisi olla tavallista koko Euroopassa tuolloin. Ellei bolshevikkivallankumousta olisi tullut, olisi antisemiittien pitänyt se keksiä; he saivat siitä aivan uutta kaikupohjaa.
Nuoressa Suomen tasavallassa kaikkiin ulkomaalaisiin suhtauduttiin epäluuloisesti. Takana oli monta vuotta lähes eristäytymisen aikaa. Demokratisoituminen nosti julkiseen keskusteluun uutta väkeä, kun sensuuri purettiin. Äkkiä eduskunnassakin sai puhua vapaammin, varsinkin jos vain vastusti kommunismia.