Merkki- ja tasavuosien vietosta

[Tapio Onnela]

Pirkko Leino-Kaukiainen kirjoittaa Hiidenkiven pääkirjoituksessa otsikolla ”Kurkistuksia historiaan” kansallisten merkkipäivien ja tasavuosien asemasta ja merkityksestä. Hän huomauttaa aiheellisesti siitä miten helposti ne jäävät vain markkinoinnin apuvälineiksi ja vain harvoin onnistuvat kyseenalaistamaan aikaisempia ajatustottumuksia tai tarjoamaan mitään aidosti uuttaa kansalliseen omakuvaamme.

Suomen sodan päättyminen, autonomian perustaminen, Porvoon valtiopäivät, Aleksis Kiven syntymä ja Kalevalan ilmestyminen ovat vuoden kansallisia merkkipäiviä. Ja syksyllä odottaa talvisodan alkaminen. Tapahtumia ja tiedottamista on valmistelut vuosia. Rahaakin juhlintaan tuntuu löytyvän, vaikka merkkivuosia löytyy joka vuodeksi. Vastahan on selvitty Suomen sodan ja sisällissodan taisteluista ja Mika Waltarista.

Kansakunnan elämään näyttää liimaantuneen erottamattomasti tällainen tapausten huomiointi. Käytännöllä on pitkä perinteet, eivätkä kansainvälistyminen tai EU-aika ole suuresti juhlintaa ja muistamisen tapoja muuttaneet. Merkkivuosien kohteet edustavat kansallisen historian kannalta tärkeitä hetkiä henkilöitä.

Merkkipäivien yhdistää rahoittajia, juhlijaa ja mediaa. Julkisuus on taattu, tiedotusvälineet saavat sisältöjä. Kustantajat valmistautuvat jo hyvissä ajoin tuottamaan merkkivuotta koskevaa kirjallisuutta, jolle julkinen sana tarjoaa ilmaista mainosta.

Yleisölle juhlavuodet antavat lähinnä tirkistysaukkoja menneisyyteen. Merkkipäivät ja vuodet tulevat ja menevät, ja niistä jää mieleen usein pinnallinen kansallinen merkkimiesten – ja joskus myös naisten kuvan kiillotus. Harvemmin onnistutaan kyseenalaistamaan aikaisempia ajatustottumuksia tai tarjoamaan uutta näkökulmaa kansalliseen omakuvaamme.

Pirkko Leino-Kaukiainen Hiidenkivi 9.2. 2009

[Emma-Liisa]

Pirkko Leino-Kaukiainen

Rahaakin juhlintaan tuntuu löytyvän, vaikka merkkivuosia löytyy joka vuodeksi. Vastahan on selvitty Suomen sodan ja sisällissodan taisteluista ja Mika Waltarista.

En ymmärrä, miten Waltari tähän liittyy. Häntä ei juhlittu "pakosta" vaan kiinnostus oli aitoa ja hämästyttävän laajaa. Järjestelyjä ei hoitanut valtion palkkaama virallinen komitea vaan talkoilla Waltari-seura. Rahaa antoi kustantaja pääjuhlaa varten.

Sisällissotaa ei valtio huomioinut lähes lainkaan, vaikka tilaisuus olisi ollut mitä mainoin, kun rahat menivät autonomian juhlintaan.