Sodan varhaisvaiheessa Harry Trumanin näkemys oli vielä mutkaton:
Politiikan tutkija Timothy Crawford pitää tätä "keskeisenä sodan pitkittämiseen tähdänneenä strategiana". Presidenttinä ollessaan Truman oletti tulevansa toimeen Stalinin kanssa niin kauan kuin USA piti tätä 85-prosenttisesti lieassaan."Jos huomaamme Saksan olevan voitolla, meidän on autettava venäläisiä, ja jos venäläiset ovat voitolla, meidän on autettava Saksaa, jolloin saamme ne tappamaan mahdollisemman paljon toisiaan."
(Timothy Crawford, Political Science Quarterly 22.12.2001. Alonzo Hamby, Manof the People (Oxford, 1995) s. 329-443. Leffler, Preponderance of Power, s.15)").
Sotastrategit eivät olleet kuitenkaan asiasta liian varmoja. Varsinkin britit pitivät lännen ja NL:n sodanaikaista liittoutumaa alusta pitäen "harha-askeleena". Vuoden 1944 alkupuolelta lähtien lännen sotilastiedustelu "leimasi neuvostoliittolaiset seuraavaksi viholliseksi" ja peitteli näiltä ratkaisevaa tietoa saksalaisjoukkojen liikkeistä. Samalla se hankki "äärimmäisen seikkaperäistä ja täsmällistä" tietoa venäläisten sotajoukoista. Lännen ja venäläisten tiedusteluyhteistyö päättyi melkein kokonaan vuoden 1944 loppuun tultaessa. Britannian ja USA:n tiedustelut alkoivat kerätä tietoa, jota voitaisiin käyttää venäläisiä vastaan tehtävissä ilmahyökkäyksissä. Sotamarsalkka Sir Alan Brooke, joka toimi sota-aikana Britannian yleisesikunnan päällikkönä oli aina suhtautunut pitkin hampain "puoli-aasialaiseen rotuun" joka oli kenties melkein yhtä surkeaa sakkia kuin ne Japanin "pienet keltaiset kääpiöorjat", jotka puolestaan inhoittivat ulkoministeriön päällystöön kuulunutta Sir Alexander Cadogian. Brooke totesi vuonna 1943, että NL:sta tulisi sodan jälkeen "väkisinkin pääuhka". Siksi olisikin tärkeää "pitää Saksa otteessa, kouluttaa sitä ajan kanssa ja antaa se sitten Länsi-Euroopan liittoutuman hoiviin". Näin siitä huolimatta, että touhu olisi vaikeaa "Englannin, Neuvostoliiton ja Amerikan pyhän liiton alaisuudessa". Richard Aldrich panee merkille, että "kuten Harry S. Truman Washingtonissa", myös Brooke ja hänen varamiehensä kenraali Henry Pownall
. Vuoden 1944 loppuun mennessä Britannian sotavoimat suunnittelivat hyökkäystä Neuvostoliittoa vastaan; tähän liityi mös Saksan varustautuminen uudelleen sotaa varten. Brittien tiedustelupalvelu oli saanut käsiinsä "huippusalaisia Washingtonissa kiertäviä arvioita siitä, että Neuvostoliitto olisi seuraava vihollinen"."riemuitsivat nähdessään [Saksan ja Neuvostoliiton] käyvän raivokkaasti toistensa kimppuun"
(Aldrich, The Hidden Hand, s.25, 36-,43,48,57)
Toukokuussa 1945 Churchill määräsi, että nuo "Operaatio Uskomattonta" varten tehdyt suunnitelmat oli otettava taas harkintaan. Aldrich kirjoittaa, että Churchillin "asettama tavoite oli Neuvostoliiton eliminointi". Suunnitelmassa, joka julkistettiin vasta vuonna 1999, "kaavailtiin satojen tuhansien britti-ja amerikkalaissotilaiden yllätyshyökkäystä, joilla oli tukenaan 100 000 uudelleenkoulutettua saksalaissotilasta". Samaan aikaan RAF "iskisi Neuvostoliiton kaupunkeihin Pohjois-Euroopan tukikohdista käsin". Myös ydinaseet tulisivat mukaan kuvioihin. Aiemmin Cadogan oli raivonnut kuinka venäläiset "ovat melkeinpä järjettömän epäileväisiä", että vaatii "loputonta kärsivällisyyttä" tulla heidän kanssaan toimeen, "ikään kuin pitäisimme heitä järkevinä ihmisolentoina".
(Aldrich, The Hidden Hand, s.48,57-)