Ruotsi suhteet Virossa ja Suomessa 1940

[Seppo Isotalo]

Elokuussa 1940 Viro liittyi Neuvostoliittoon. Ruotsi tunnusti sen heti. Samalla pyydettiin Neuvostoliittoa maksamaan ruotsalaisten omaisuudesta Virossa. Viron kulta Ruotsin pankeissa siirettiin Neuvostoliiton tilille.

Samaan aikaan oltiin Suomessa huolestuneita siitä, että Suomen liittäminen Neuvotoliittoon voisi olla lähellä. Siihen eivät kaikki suomalaiset olleet halukkaita - varsinkaan presidentti ja ulkoministeri. Liittyminen Ruotsiin olisi sopinut koko Suomen kansalle. Rytin toimeksiannosta professori Kaira teki ehdotuksen siitä, kuinka Suomi palaisi takaisin Ruotsin huomaan. Ruotsin kuningas päättäisi ainakin ulkopolitiikasta ja sodasta. Ukoministeriö olisi vain Tukholmassa, armeja yhteinen.

Neuvostoliiton tiedustelu Helsingissä oli tehokasta. Jelisej Sinitsyn on muistelmissaan kertonut kontakteistaan Suomen eliittiin. Ilmeisesti Kairan paperi oli löytänyt tiensä Molotovin pöydälle. Vieressä oli toinen sotilaallisesti hyvin vaarallinen paperi: Sopimus Saksan joukkojen tulosta Suomeen. Tämä osoitti, että Saksaan ei enään voitu luottaa Moskovassa. Molotov kutsui luokseen Paasikiven 30. syyskuuta. Ankara kysymys, mitä Suomi puuhaa?

Paasikiveä ei Suomen ulkopoliittinen johto katsonut tarpeelliseksi informoida tällaisista arkaluontoisista asoista, hän pystyi vain kieltämään kaiken. Sen ymmärsi vastapuoli. Paasikivellä oli hyvä maine Moskovassa.

Ulkoministeriö pyysi apua Ruotsilta. Pitäsi mennä Molotovin luo kertomaan, ettei mitään sopimusta ollut olemassa, mutta Ruotsi tukisi kuitenkin Suomea jos Neuvostoliitto hyökkää. Tähän ei Ruotsi suostunut. Oltiin valmiit kertomaan Molotoville, että mitään sopimusta ei oltu allekirjoitettu, mutta ei muuta. Sellainen tieto ei Suomen asiaa auttaisi.

Molotovilla oli hyviä uutisia kerrottavana Ruotsin lähettiläälle. Tämä sai kutsun 11. lokakuuta. Neuvostoliitto oli päättänyt maksaa Ruotsille korvauksia. Tätä etua ei muille maille annettu. Ruotsin ja Neuvostoliiton välit olivat parhaimmillaan. Ystävysten kesken oli helppo jutella myöskin Suomen asioista. Ruotsi tarjoutui hillitsemään Suomen johtajia. Näin kysymykseen Suomen ja Ruotsin välisestä liitosta tulikin vastattua. Se ei suuntautunut Neuvostoliittoa vastaan - tavoitteena ei ollut suinkaan Moskovan rauhan peruutus.

Siis Moskovan suunnalla ymmärrettin Ruotsi-Suomi unionin tarkoitus, Kairan paperia oli syytä kehittää Ruotsissa edelleen. Östen Unden laati vastaehdotuksen, jossa huolehdittiin siitä, että Ruotsin peruslakiin ei jouduttu koskemaan - se olisi vaatinut aikaa, jota ei ollut.

Siis Ruotsista nähtynä Viro kuului Neuvostoliittoon, mutta Suomen puolesta oltiin valmiit vaikka sotimaan.

[Trilisser]

Liittyminen Ruotsiin olisi sopinut koko Suomen kansalle.

Tähän väitteeseen varmaankin löytyy tukea sitten tutkimuksista? Näkisin kyllä mahdottomana ajatuksena, että kansa, sotilasjohto tai olennainen osa poliittista johtoa olisi ollut suostuvainen Suomen liittämiseksi Ruotsiin.

[Seppo Isotalo]

Lähteitä juuri tästä asiasta
- William Pohlebkin: Suomi vihollisena ja ystävänä 1969
- Ohto Manninen: Toteutumaton valtioliitto, 1977
- Markku Reimaa: Puun ja kuoren välissä 1978
- Per Andreen: Brännpunkt Finland 1980
Unionilla oli Mannerheimin tuki, käytännössä sitä ajoivat Ryti, Witting ja Kivimäki. He käänsivät kelkkansa kun Saksa irrottautui NL kanssa tehdystä sopimuksesta joulukuussa 1940 ja päätti hyökätä myös Suomen kautta. Kansa ei tästä tiennyt mitään

[Trilisser]

Olen lukenut Mannisen teoksen ja oma päätelmäni on aika lailla erilainen.

[Seppo Isotalo]

Nimimerkit ovat tässä todellinen ongelma. Nyt tarkastellaan ajankohtaisen fasismin olemusta. Ei nimimerkki voi olla fasisti, kirjoittipa vaikka mitä. Syyte kohdistuu keskustelun ylläpitäjään. Minua nimimerkkikirjottelu tässä asiassa kuvottaa.

Jos vaan tietäisi kuka näitä merkillisiä väitteitä levittelee voisin keskustella vaikka mistä. Sensuuria ei pidä olla, mutta kun tullaan laillisuuden rajalle pitää ainakin kertoa nimensä, mielellään myös taustansa, suunnilleen kuten minä teen.

Kirjoitukset omalla nimellä ovat aivan toisella tasolla. Keskustelu etenee vaikka ei ollakkaan samaa mieltä.

[jsn]

Suomi etsi epätoivoisesti tukea talvisodan jälkeisinä kuukausina. Ruotsi oli ainoa vaihtoehto, koska Saksa vastahakoinen. Ruotsi korvattiin Saksalla, kun Saksa muutti kantaansa. En ota kantaa Ylikankaan väittämiin maaliskuun 1940 lupauksista. Kun Saksasta haluttiin irti, etsittiin jälleen tukea Ruotsista. Tämän luulisi olevan kaikille selvää. Onneksi emme tarvitse tukea Bäckmania vastaan, vaan selviämme hänestä yksin. Väitteet olivat jo sen verran paksuja, että herää kysymys kuka maksaa hänen palkkansa. Dosenttihan ei sellaista yleensä saa, kuten Helsingin yliopistokin toteaa.

Nimimerkillä kirjoittelu kuuluu demokratiaan sekin. Ihmisillä voi olla erilaisia syitä siihen. Näitä keskusteluja käydään myös vain lukemassa, ei osallistumassa ja kirjautumassa. Jollekulle voi koitua seurauksia.

[Ciccio]

Jos vaan tietäisi kuka näitä merkillisiä väitteitä levittelee voisin keskustella vaikka mistä. Sensuuria ei pidä olla, mutta kun tullaan laillisuuden rajalle pitää ainakin kertoa nimensä, mielellään myös taustansa, suunnilleen kuten minä teen.

----------
Ruotsalaisen Jarl Hjalmarson- säätiön seminaari Tukholmassa 13/4 1999: Kommunismi ja rikokset ihmisyyttä vastaan Baltian maissa.
http://rel.ee/eng/communism_crimes.htm
-Ruotsin kommunistien suhtautuminen
-Kussakin baltian maassa oli kesällä 1940 kommunisteja 100 - 200.
-Pakkosiirrot Neuvostoliiton Gulageille ja joukkomurhat 11/10 1939 alkaen.
-Neuvostoilmavoimat pommittivat Viron tukikohdistaan mm. Paldiskista Suomen
asutuskeskuksia, siviilikohteita.
-syksyllä 1944 Ruotsiin pakeni n. 32 000 virolaista ja baltian maista Länteen
noin 300 000 - tilalle siirrettiin NL:sta venäläisiä baltiaan.
-------
Virossa 26/1 1999 toimintansa aloittaneen Max Jakobsonin komitean tutkimuksen tulokset natsien ja kommunistien rikoksista ihmisyyttä vastaan Baltiassa eivät sisälly
Tukholman Jarl Hjalmarson-säätiön em. raporttiin.
-------
Väitteiden levittäjien tiedoilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä.
Läntisiä t i e t o j a on saatavilla siinä määrin, etteivät pelkät tyhjänpäiväiset väitteet paljoa merkitse.
-------------------------------
lis.30/3: Jarl Hjalmarson-säätiö / Tukholma: kirjoitetaan mm.:
Nykytiedoilla kommunismin rikoksista ihmisyyttä vastaan Ruotsissa on nuoria itseään marxisteiksi kutsuvia henkilöitä,
mikä on yhtä käsittämätöntä kuin se, että Ruotsin skinheadit kutsuvat itseään
neo- natseiksi.

Veikko Palvo

[Tapio Onnela]

Nimimerkillä kirjoittelu kuuluu demokratiaan sekin. Ihmisillä voi olla erilaisia syitä siihen. Näitä keskusteluja käydään myös vain lukemassa, ei osallistumassa ja kirjautumassa. Jollekulle voi koitua seurauksia.

Hyväksyn nimimerkin taakse piiloutumisen erityisestä syystä, jos siis on jokin erityisen pätevä syy siihen, ettei halua oikeaa nimeään esille jos kerran osallituu keskusteluun. Nykyisin vaikuttaa kyllä siltä, että nimerkikkien taakse kätkeydytään kun ei uskalleta seistä omien mielipiteiden takana. Minun on kyllä hyvin vaikea ymmärtää mitä "seuraamuksia" voisi tulla vaikkapa näihin tällä foorumilla kirjoittamisesta.

[Tapio Onnela]

Elokuussa 1940 Viro liittyi Neuvostoliittoon. Ruotsi tunnusti sen heti. Samalla pyydettiin Neuvostoliittoa maksamaan ruotsalaisten omaisuudesta Virossa. Viron kulta Ruotsin pankeissa siirettiin Neuvostoliiton tilille.

Aika kova väite, että Viro olisi vapaaehtoisesti liittynyt Neuvostoliittoon, useimmat tutkimusket eivät kyllä tue tätä väitettä. Suomihan muuten ei koskaan "de jure" tunnustanut Viron liittymistä Neuvostoliittoon. Ei edes suomettumisen aikkaudella.

[Seppo Isotalo]

En ole vielä oppinut tekniikkaa jolla lainaukset noukitaan, joten otan tämän Onnelan viime jutusta
"Suomihan muuten ei koskaan "de jure" tunnustanut Viron liittymistä Neuvostoliittoon."

Suomi ja Ruotsi tunnustivat Baltian maat aivan samalla tavalla, antamalla Baltian lähetystöt NL käyttöön ja asioimalla sitten aina 1990 saakka Baltiassa Moskovan kautta. Tunnustamisella ei tientenkään ollut mitään suomettumisen kanssa tekemistä, koska elokuussa-40 - kun NL liityminen tunnustettiin tehtiin myös sopimus saksalaisten joukkojen tulosta Suomeen. Suomi oli silloin juuri aloittamassa sitä poliittista suuntaa, joka sitten johti toiseen maailmansotaan Natsi-Saksan rinnalla.

Baltian liitännän tunnustuksia tekivät aikanaan Norja 1959, Tanska 1964, Hollanti 1967, Englanti 1968. Lähde: Willim J H Haugh III; The Annexation… Näiden kohdalla voitaisiin ehkä puhua suomettumisesta, ne tehtiin kaikki kylmän sodan ilmapiirissä.

[tsadilainen]

En ole vielä oppinut tekniikkaa jolla lainaukset noukitaan

Lainattavan viestin oikeassa yläkulmassa olevaa "Lainaa-ikonia klikkaamalla.

Tunnustamisella ei tientenkään ollut mitään suomettumisen kanssa tekemistä, koska elokuussa-40 - kun NL liityminen tunnustettiin tehtiin myös sopimus saksalaisten joukkojen tulosta Suomeen. Suomi oli silloin juuri aloittamassa sitä poliittista suuntaa, joka sitten johti toiseen maailmansotaan Natsi-Saksan rinnalla.

Natsi-Saksa piti myöhemminkin miehittämiään Baltian maita entisinä Neuvostoliiton osina; tunnustus ja suomettuminen ei ollut ristiriidassa saksalaissuuntauksen kanssa.

[Seppo Isotalo]

Saksalaisten joukkojen tulo Suomeen merkitsi NL-Saksa sopimuksen murentamista. Hitlerille oli jo elokuussa-40 selvää, että NL kimppuun hyökätään. Saksan kanssa tehtiin omat sopimukset ihmisten siirrosta pois Baltiasta. He saivat ottaa omaisuutensa mukaan, se etu annettiin vain Ruotsin yrityksille.

Suomettuminen tarkoittaa, että sodan jälkeen Suomessa oltiin liian myöntyväisiä NL kohtaan. Tällaisesta ei mitenkään voinut syyttää Rytiä, Wittingiä, Tanneria, mutta kylläkin Paasikiveä. Eivät he tunnustneet Baltian liitymistä NL:oon Neuvostoliiton painostuksesta.

Tässä keskustelussa on joku kysyńyt oliko tarpeen muodostaa Viron neuvostotasavalta, eikö Stalinille riittänyt, että saatiin vahvat sotilaalliset asemat ja NL-myönteinen hallitus. Kyllä se olisikin riittänyt NL:lle.

NL-lähettiläs Tallinnassa sai kovat sapiskat kun Puna-armejalaiset alkoivat kaveerata virolaisten työläisten kanssa. Tilanne riistäytyi käsistä kun Pätsin valta mureni. Vankilosta vapautuneet vasemmistolaiset halusivat koko vallan, eikä sitä NL voinut enään pidätellä. Ei niitä 90% virolaisista pistimillä ajettu äänestämään. Asiasta ei mitään puolueetonta tietoa ei ole. Minä tapaan sanoa, että Virossa oli 50-50 oikeiston ja vasemmiston painoarvot. Vasemmistolaiset kutsuivat itseään patriooteiksi ja okeistolaiset itseään kansallismielisiksi. Molemmat tukeutuivat ulkovaltoihin, NL tai Saksaan.

Se varsinainen ero Suomen ja Viron välillä oli, että sisällissodasta huolimatta oli Suomessa syntynyt riittävä kansallinen yhtenäisyys ja että käytettävissä oli Ruotsin neutraliteetin antama optio. Katkeraa, että Suomen johto ei tätä käyttänyt hyväkseen. Viron kohtaloksi muodostui sisäinen luokkaviha ja geopoliittinen asema.