”Koko Suomen kansan ihastuneet onnittelut” Stalinille

[Veikko Huuska]

Olen saanut hankittua Moskovasta Venäjän Federaation valtionarkistosta, GARF:sta seuraavansisältöisen (venäjästä suomennetun) kirjesähkeen, jonka Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim lähetti generalissimus J.V. Stalinille 19.5.1945 toisen maailmansodan voitonjuhliin:

”SNTL:n Kansankomissariaatin puheenjohtaja,
Neuvostoliiton Marsalkka,
Josif Vissarionovits Stalinille

Valvontakomission sodan päättymisen kunniaksi järjestämän tämänpäiväisen juhlan sekä Puna-Armeijan taisteluissa Saksaa vastaan saavuttamien historiassa ennenkuulumattomien voittojen johdosta pyydän Teitä, Herra Marsalkka, ottamaan vastaan minun ja koko Suomen kansan ihastuneet onnittelut ja meidän vankan aikomuksemme ilmaisun kaikin voimin pyrkiä kehittämään luottamukseen pohjautuvia ystävyyssuhteita meidän isänmaamme ja Suuren naapurimme kesken.

Suomen Marsalkka
Mannerheim”

Amerikkalaisissa lähteissä mainitaan, että ”kenttämarsalkka Mannerheim, suomalaisten komentaja heidän sodassaan venäläisiä vastaan, onnitteli Stalinia tämän Saksasta saaman voiton johdosta 73:lla sanalla. Stalin vastasi onnitteluun 19 sanalla.”

Käytettävissäni olevan Mannerheimin onnittelusähkeen suomenkielinen versio käsittää alle 60 sanaa (59). En tiedä, onko tämä jokin lievästi typistetty versio, vai mihin sanoja olisi kadonnut. Lost in translation? Täydellinen versio löytynee Mannerheimin papereista sekä Tasavallan presidentin arkistosta.

Muitakin kysymyksiä herää mielessä. Mitä Stalin vastasi marsalkalle? Ihan retorisessakin mielessä olisi kiinnostava tietää. Voi myös tässä yhteydessä miettiä, missä kulkee asiallisen, valtioviisaan diplomaattisen kielenkäytön ja mielevän, kenties mielistelevän muotoilun raja? Voiko sellaista määritellä? Mannerheimin voisi arvioida puhuvan omassa asiassaan, sodanjälkeisiä jälkiselvittelyjä silmälläpitäen. Juuri kukaan ei tietysti edellytä että hänen sanansa otettaisiin täydestä nimellisarvostaan. ”Koko Suomen kansan ihastuneet onnittelut”. Kieltämättä melko vahva muotoilu. Etäisenä vertauskohtana tulevat mieleen U.K.Kekkosen muistosanat Stalinin kuolinpäivän iltana Yleisradion kanavilla 5.3.1953.

Mannerheimin 19.5.1945 Stalinille voitonjuhliin lähettämä onnitteluviesti ei sisälly Kari Selenin viime vuonna julkaisemaan ”Mannerheim Puheet 1918-1947” –kokoelmaan. Se on ymmärrettävää. Onhan kyse sähkeestä, ei puheesta. Silti olisi kenties kannattanut harkita sen liittämistä kokoelman pakettiin täydentämään Mannerheimin usein melko kulmikastakin poliittista sanankäyttöä hieman liukkaammalla ja virtaviivaisemmalla eksemplaarilla.

Veikko Huuska
kaksinkertaisen evakon poika

[Ciccio]

Olen saanut hankittua Moskovasta Venäjän Federaation valtionarkistosta, GARF:sta seuraavansisältöisen (venäjästä suomennetun) kirjesähkeen, jonka Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim lähetti generalissimus J.V. Stalinille 19.5.1945 toisen maailmansodan voitonjuhliin:

”SNTL:n Kansankomissariaatin puheenjohtaja,
Neuvostoliiton Marsalkka,
Josif Vissarionovits Stalinille

Valvontakomission sodan päättymisen kunniaksi järjestämän tämänpäiväisen juhlan sekä Puna-Armeijan taisteluissa Saksaa vastaan saavuttamien historiassa ennenkuulumattomien voittojen johdosta pyydän Teitä, Herra Marsalkka, ottamaan vastaan minun ja koko Suomen kansan ihastuneet onnittelut ja meidän vankan aikomuksemme ilmaisun kaikin voimin pyrkiä kehittämään luottamukseen pohjautuvia ystävyyssuhteita meidän isänmaamme ja Suuren naapurimme kesken.

Suomen Marsalkka Mannerheim”

Etäisenä vertauskohtana tulevat mieleen U.K.Kekkosen muistosanat Stalinin kuolinpäivän iltana Yleisradion kanavilla 5.3.1953.

Veikko Huuska
kaksinkertaisen evakon poika

---------------------------------------------
Onko Mannerheim lähettänyt tuon sähkeen omissa nimissään, Suomen marsalkkana ?
Sama sähke löytyy myös allekirjoituksella: Suomen tasavallan presidentti
Marsalkka Mannerheim
LUOTTAMUS- termiä käytti Urho Kekkonenkin myöhemmin usein kuvaamaan
YYA- ystävällisiä suhteita ja 1945 keväällä UKK, Mannerheim ja Paasikivi
ovat olleet tietystikin tiiviissä tekemisissä keskenään.

Pres. Mannerheim lähti 5/11-45 Portugalin Algarveen palaten 2/1-46 Turkuun ja tapasi
Paasikiven Pasilan asemalla saman päivän iltana.
Presidentti Mannerheim oli sotasyyllisoikeudenkäynnin ajan Algarvessa.
Zhdanov on ennen matkaa esittänyt M.Pekkalalle ihmettelynsä Algarven valinnasta, miksi pres. Mannerheim ei lähde Krimille tai Kaukasukselle.
Tammikuussa 1946 Savonenkov kävi tapaamassa presidentti Mannerheimiä Punaisen ristin sairaalassa.
-----------
Luottamus- termi kiinnittää huomiota, koska sitä usein käytettiin YYA-aikana.
Olisikohan keväällä 1945 ollut "luottamus- vastarintaliike- salaliitto ?"
"Koko Suomen kansan ihastuneet onnittelut": olisikohan kyse neuvostoterminologiasta,
jota
usein käytettiin yya-aikanakin ? Suomalaisista se vaikutti omituiselta, mutta ei Kremlissä ?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Voi myös tässä yhteydessä miettiä, missä kulkee asiallisen, valtioviisaan diplomaattisen kielenkäytön ja mielevän, kenties mielistelevän muotoilun raja? Voiko sellaista määritellä?

Eri kielissä on kielenkäyttö erilainen, ja Mannerheim tunsi venäläisen tradition, joka lienee ylenpalttisempi ja koukeroisempi kuin karu suomalainen. Kai kumpikin puoli hyvin tiesi, mikä oli totuus, mutta muodollisuudet piti täyttää.

Jos Mannerheim koki, että Suomen kansan pelastumisesta oli kyse, niin ei ollut syytä kuurnita hyttisiä, vaan tarkoitus pyhitti keinot. Samalla laillahan mielisteltiin jatkosodan aikana Hitleriä. Jälkimaailma ottaa tällaiset asiat turhan kirjaimellisesti. Samoin kuin sen mitä NL:n lehdet kirjoittivat 1939-41 Saksasta.

[jsn]

Vaikken tunne käännöstä, olisin valmis veikkaamaan että amerikkalaislähde ottaa sanojen määrän sähkeen englanninkielisestä käännöksestä.
Presidentti Mannerheimin kielenkäyttö vaikuttaisi tilanne huomioonottaen kohteliaan maltilliselta, yya-henkistä mielistelyä à la Eino Uusitalo siitä on hankala löytää.

[Jussi Jalonen]

”Koko Suomen kansan ihastuneet onnittelut”. Kieltämättä melko vahva muotoilu.

Itse pitäisin sitä kerrassaan mainion sarkastisena vetona. Suomen kielessähän tuollainen tokaisu on niin täyttä hunajasiirappia, ettei sitä yksinkertaisesti ole tarkoitettu otettavaksi vakavissaan. Moisia onnitteluja kukaan ei lähetä muuta kuin piruilumielessä.

Tässä kohtaa ironia täydellistyy vielä sillä, että imartelulle perso Stalin tietystikin on ottanut sen vakavissaan, eikä ole ymmärtänyt sitä kätkettyä vitsiä - mikä tekee siitä totta kai aina vain hauskemman.


Cheers,

J. J.