Heikki Jansson kirjoitti:Se, täyttyvätkö muualla joukkotuhonnan kriteerit on epäselvää. Olivatko vaikkapa Turkissa toimeenpannut toimet armenialaisia vastaan joukkotuhontaa lienee epäselvää – ainakaan turkkilaiset eivät myönnä sitä.
Turkin
valtio ei virallisesti tunnusta kansanmurhan tapahtumista. Yleisesti ottaen se on muuttumassa vähitellen hyväksyttäväksi puheenaiheeksi. Toukokuussa olin konferenssissa Bahçeşehir-yliopistossa Istanbulissa, ja sikäläiset professorit ja tohtoriopiskelijat puhuivat aiheesta varsin avoimesti. Parikin esitelmää kosketteli mainittua arkaa aihetta. Toisaalta, Bahçeşehir-yliopisto on yksityinen instituutti, ei Turkin valtion laitos.
Suorastaan naiveja ovat virolaisten väitteet Stalinin muka suorittamasta virolaisten joukkotuhonnasta.
Viron rikoslain 611. artikla ulottaa kansanmurhan ja joukkotuhonnan koskemaan myös yhteiskuntaluokkia ja sosiaalisia ryhmiä, joten väite on siten lain puitteissa täysin perusteltu. Jos haluat mennä kertomaan virolaisille, että heidän rikoslakinsa on naivi, niin ei muuta kuin onnea matkaan vain.
Kyseessä ei ole mikään baltialainen erikoisuus, sillä vastaavanlainen kriteeri on sisältynyt myös Espanjan ja Portugalin rikoslakeihin. Espanja on lisäksi sisällyttänyt erillisellä pykälällä myös joukkoraiskaukset ja sukupuolisen väkivallan "ryhmän jäsenille aiheutettuihin vaikeisiin ruumiillisiin tai henkisiin sairauksiin tai vammoihin". Yhdysvaltain liittovaltiotason lainsäädäntö puolestaan on sisällyttänyt siihen vielä "huumauksen ja kidutuksen" sekä myös väkisin toteutetun syntyvyyden säännöstelyn.
Ranskassa lainsäädäntö taas toteaa "kansallisen, rodullisen, etnisen tai uskonnollisen ryhmän tai
minkä tahansa mielivaltaisin perustein määritellyn kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain" (
destruction totale ou partielle d'un groupe national, ethnique, racial ou religieux, ou d'un groupe déterminé à partir de tout autre critère arbitraire). Etiopian laki kattaa myös "poliittiset ryhmät".
Espanjassa kansanmurhaa koskevia syytteitä ei voi nostaa taannehtivasti, mutta esimerkiksi Israelissa ja Kambodžassa lainsäädäntö
on taannehtiva, aivan samoin kuin Baltian maissa. Kansainvälisen ja kansallisen oikeuskäytännön puitteissa tämä on nimenomaan kansanmurhatapauksissa sattumalta aivan hyväksyttävä käytäntö:
"States like Cambodia and Rwanda violated no internationally protected right when they initiated genocide prosecutions based on their adherence to the Genocide Convention, but without a domestic genocide statute specifying a penalty. Israel, Lithuania and Latvia did not violate the principle of legality by prosecuting for acts committed in the early 1940s. Genocide was recognized by the UN General Assembly in 1946 as an offense that already existed in international law and thus pre-dated 1946" (John B. Quigley,
The Genocide Convention; An International Law Analysis, International and Comparative Criminal Justice series, Ashgate, 71-72).
Myöhemmin teoksessa toki luetellaan muitakin, mutta yhtä kaikki, eivät Stalinin hallinnon toimet virolaisia (tai latvialaisia tai liettualaisia) ryhdytty eestiläisen ”kansanryhmän hävittämiseksi”.
Virolaisen intelligentsian, "porvariston" ja muiden ei-toivottujen yhteiskuntaluokkien suunnitelmallisesta hävittämisesta sattuu olemaan aika vahvat näytöt. Sama pätee tiettyihin uskonnollisiin ryhmiin, kuten esimerkiksi venäläisiin vanhauskoisiin.
Näissä 1900-luvun tapauksissa on se miellyttävä piirre, että pykälät ja lailliset määritelmät ovat olemassa, ja asioista voi puhua niiden puitteissa. Mitä tulee alunperin puheena olleisiin ison vihan aikaisiin tapahtumiin, niin nykyisen lain soveltaminen kolmensadan vuoden takaisiin asioihin olisi tietysti hyvin hölmöä ja anakronistista, eikä niitä ainakaan omasta mielestäni voi "kansanmurhaksi" kutsua oikein edes puhekielen suomissa rajoissa.
Toisaalta, meikäläinenhän on vain pässi satakuntalainen blues-saksofonisti, jonka rahkeet ei riitä näiden asioiden kommentoimiseen. Ugala-bugala.
Cheers,
J. J.