Tilan virallinen ikä lasketaan vuodesta 1653. Tuolloin ylhäisaateliin kuulunut Herman Fleming rakennutti emämaasta tuomillaan osaajilla päärakennuksen lähes siihen muotoon jona me sen nyt näemme. Tila oli siirtynyt tämän haltuun otollisen naimakaupan kautta. Hollantilaista klassismia - tai myöhäisrenessanssista rakennustapaa - noudattavana rakennuksena kartano on Suomen toiseksi ainoa. Muurarit, puusepät, kuparisepät sekä erilaiset muut ammattimiehet saapuivat meriteitse. Meren pinta oli huomattavasti lähempänä päärakennusta, minkä todistaa myös kylpylärakennus kivenheiton päässä. Nyt tosin meri on paennut useamman kivenheiton etäisyydelle kylpylästäkin.
Ennen uutta päärakennusta paikalla oli ollut kenties 1500-luvulla rakennettu, myös kivinen mutta vaatimattomampi talo. Tästä ei ole kuitenkaan varmuutta, vaikka rälssikartanoiden rakentamiseen kuuluikin niiden perustaminen meren lähelle ja muutoinkin hieman syrjään. Nykyisiin asumuksiin kartanosta on matkaa useita kilometrejä, joten tilan välittömään läheisyyten lienee kuulunut lähinnä palkollisten ja maamiesten asumuksia. Tilan sivurakennuksista toisen arvellaan olevan peruja 1500-luvulta puhuen sen puolesta, että Herman Fleming ei todennäköisesti rakentanut kartanoaan tyhjästä, vaan kenties elinvoimaisen kartanon puitteisiin.
Täysin tyhatkuusisataaluvulta kartano ei ole. 1700- ja 1800-luvuilla ylempiä kerroksia uusittiin ja ajainmukaistettiin Mannerheimin suvun hallinnan alaisuudessa (1795-1903). Sisäpuolelta sisustus muuttui aikakautta vastaavaksi. Esimerkiksi juhlapöytä katettiin koreasti, ajan ranskalaisen tavan mukaan. Uudet sängyt ja kattokruunut hankittiin, kuten myös vierassalonki joka maalattiin muistuttamaan viidakkoa. Tapetoinnin ja muotokuvamaalauksien tyylimuutos kertovat myös ajan tuulien kääntyneen. Hauskana yksityiskohtana aivan ylimmän kerroksen vale-ikkunat on jätetty entiselleen. Symmetriasyistä seinään maalattu vale-ikkuna oli parempi vaihtoehto kuin pelkkä seinä, jos oikeaa ikkunaa ei syystä tai toisesta tahdottu asentaa. Oppaan mukaan interiöörin sisustuksesta suuri osa kuuluu museoviraston kokoelmiin, ei suoraan kartanon aikalaiseen varustukseen. Valitettavasti ripeä kierroskäynti ei tehnyt selväksi, mikä oli tuotua ja mikä ei.
Museokäynti on maksullinen, opiskelijakortilla 4 euro. Alue oli selvästi suosittu, sillä reilun kokoinen pysäköintialue oli melko ruuhkainen. Opastuskierroksia lähti liikkeelle puolen tunnin välein. Silti ryhmäkoko näytti olevan noin 20 henkeä per kierrosryhmä - väkeä siis oli. Kenties juuri suosion takia kartanossa ei saanut liikkua itsekseen, mikä oli tietysti sääli. Innokkaille kuvaajille tiedoksi, että museon sisällä kamerassa ei saa käyttää salamaa, ja että sisätilaa ei olla valaistu muutoin kuin ikkunoin. Opastettu kierros eteni sujuvasti, etenkin kun vanhemmat hoksasivat viedä itkevät sylilapsensa pihalle tuulettumaan. Kierroksen lyhyt kesto jäi kylläkin hieman harmittamaan. Etenimme huoneesta toiseen ripeästi, sivuuttaen monet mielenkiintoiset esineet, taulut ja yksityiskohdat sekä rakennuksen kaksi ylintä kerrosta. Suositeltavaa olisi tutustua kohteeseen etukäteen Internetissä, museoviraston omien sivujen kautta.
Ja lopuksi kuvia:
Päärakennus portin ulkopuolelta
Museoesineistöön ei saa koskea
Lukuisissa maalauksissa esiintyi paitsi kartanon omistanutta aatelia, myös arkisempi aiheita
1700-luvun oleskelutilassa oli soittimia.
Palvelijoiden portaat kerrosten välillä toimivat myös isäntiensä käymälänä.
Ranskalainen kattaus 1800-luvulta.
Puutarhassa komeileva kylpylä oli ennen meren rannalla.
Päärakennuksen komeaan portaaliin on kaiverrettu vuosi 1653.
Enemmän kuvia.
lähde, sekä kohteen kotisivu:
http://www.nba.fi/fi/louhisaaren_kartanolinna