Laitos: Historiatieteen laitos, Tampereen yliopisto
Oppiaine: Yleinen historia
Tekijä: TRÜMPLER,TIMMY
Tutkielman nimi: KUKA NÄKI MAAN ÄÄRIEN OUDOT KANSAT? Antiikin ja varhaiskeskiajan auktorit sekä keskiaikaiset silminnäkijäkertomukset keski- ja renessanssiaikaisten maailmankarttojen lähteinä
Sivumäärä: 116 s. + 13 liites. + 11 kuv.
URL: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00953.pdf
Tiivistelmä ja asiasanat: Keskiaikaisilla maailmankartoilla esiintyy kuvissa ja teksteissä suuri määrä puoli-ihmisiä ja tavoiltaan erikoislaatuisia kansoja, jotka ovat suurimmaksi osaksi lähtöisin antiikin auktorien teksteistä. Näistä kansoista kertovia kuvia ja tekstejä on kartografian historian tutkijoiden piirissä ajoittain pidetty merkkinä siitä, että karttojen tekijät ovat halunneet peitellä tietämättömyyttään kaukaisista alueista. Nämä puoli-ihmiset esiintyivät kuitenkin kartoilla vielä löytöretkiajalla, jolloin maailman kaukaisten kolkkien kuvaus perustui jo silminnäkijähavaintoon. Täten tiedon puute ei vaikuta todennäköiseltä selitykseltä näiden olioiden sijoittamiselle kartoille. Edessä olevassa työssä etsitään selitystä sille, miksi näitä kummajaisia esiintyi kartoilla löytöretkiajalle saakka. Työssä vertaillaan sydänkeskiajan, eli 1200-luvun lopun, suuria maailmankarttoja 1300-luvun lopun ja 1500-luvun alun välillä syntyneisiin karttoihin. Molempien aikakausien kartoista luodaan kokonaiskuva, jossa identifioidaan kummajaisista kertovat keskeiset lähteet ja syyt sijoitella kummajaisia eri puolille maan piiriä. Tämän ajanjakson aikana tapahtuneista muutoksista vedetään johtopäätöksiä karttojen esittämän maailmankuvan muuttumisesta tutkittuna ajanjaksona. Tutkimusaineistona on käytetty maailmankarttoja vuosien 1280 ja 1516 väliltä, tärkeimpiä keskiajalla auktoriteettiasemassa olleita kummajaisista kertovia tekstejä sekä keskiaikaisia matkakertomuksia
Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että keskiaikaisten maailmankarttojen kummajaiset eivät olleet merkki tietämättömyyden peittämisestä, vaan ne olivat tärkeä osa karttoja. Sydänkeskiajan kartat välittivät aikansa yleissivistystä ja kristillistä maailmankuvaa visuaalisessa muodossa. Kummajaiset palvelivat tätä kartan käyttötarkoitusta. Keskeisiä kummajaisista kertoneita auktoriteetteja olivat sydänkeskiajalla Isidorus Sevillalainen sekä Gaius Julius Solinus.
Myöhäiskeskiajan kartoilla alettiin karttojen tekemisessä käyttää enenevissä määrin ajankohtaisia matkakertomuksia perinteisten auktoriteettien tekstien rinnalla. Monet matkakertomukset eivät olleet ristiriidassa perinteisten auktoriteettien kanssa, sillä kertomusten kirjoittajat olivat tulkinneet Intiassa ja mongolivaltakunnassa näkemänsä ja kuulemansa asiat oman maailmankuvansa kautta. Näin kummajaiset saivat silminnäkijäkertomusten kautta vahvistuksen. Jotkut silminnäkijäkertomukset olivat ristiriidassa vanhojen auktoriteettien kanssa. Tästä seurasi etenkin 1400-luvulla vastakkainasettelua. Kartoista tuli tässä yhteydessä välineitä, joilla erilaisia maantieteellisiä näkemyksiä tuotiin esiin. Vanhat auktoriteetit eivät ajoittaisesta vastakkainasettelusta huolimatta joutuneet tutkittavana ajanjaksona syrjään kartografien lähdemateriaalina vaan niitä käytettiin rinnakkain matkakertomusten kanssa.
Lähteiden vaihtuessa silminnäkijäkertomuksiksi kummajaiset irtautuivat myös aiemmista konsepteista, joihin ne oli liitetty. Antiikissa kummajaisten uskottiin perinteisesti elävän alueilla, jotka olivat ankaran ilmastonsa puolesta ihmiselle elinkelvottomina. Täten sydänkeskiajan kartoilla kummajaiset sijoiteltiin kylmään pohjoiseen ja kuumaan etelään, joihin ihminen ei karttojen tekstien mukaan ollut jalallaan astunut. Matkakertomusten yleistyessä lähdeaineistona kummajaiset siirtyivät kartoilla alueille, joilla keskiaikaiset matkustavaiset olivat kertomansa mukaan käyneet. Täten kummajaisista välittyy myöhäiskeskiajan kartoilla todellisempi vaikutelma kuin sydänkeskiajan kartoilla.
Silminnäkijäkertomusten hyödyntäminen kartoilla johtui karttojen käyttäjäkunnan muuttumisesta. Myöhäiskeskiajalla aateliset kiinnostuivat matkakertomuksista ja tilasivat käyttöönsä karttoja, joissa matkakertomuksissa kuvatut maat olivat esillä. Kartat siirtyivät samalla luostareiden ja kirkon piirin ulkopuolelle.
Asiasanat: kartografia historia; maantiede keskiaika; löytöretket; matkakirjallisuus keskiaika; hirviöt; hirviöt kirjallisuus keskiaika