Tenho Pimiä, Sotasaalista Itä-Karjalasta, Gummerus 2007 mukaan ( s. 32. )
Äänislinnan
museon kirjastossa oli 40 - 50 hyllymetriä enimmäkseen venäjänkielistä kirjallisuutta,
seassa myös Talvisodan jälkeen ilmeisesti Viipurin kirjastosta Petroskoihin tuotua.
Sot.virkailija, kansantieteilijä Eino Nikkilä ( 1904 - 1985 ) laati alkusyksystä 1941 It.KarSE:lle toimintasuunnitelman "Kiireellisimmistä tehtävistä Itä-Karjalan kulttuurimuistojen" säilyttämiseksi. ( Kustaa Vilkuna mukana suunnitelmaa laadittaessa )
Kaksi kk:tta Petroskoin valtaamisen jälkeen E.Nikkilä sai It.Kar.SE:ltä käskyn tehdä selkoa Aunuksen alueen kulttuurimuistoista. Ja 2 vk:n aikana Nikkilä ehti alustavasti paneutua erit. Syvärin luostariin ( neuvostoaikana ollut vankilana ) ja Äänislinnan museoon, S-KSNT valtion keskusmuseoon.
Propagandanäyttely, alakerrassa Itä-Karjalan mineraali-, puunjalostus- ja vähäinen maatalousnäyttely. Toisessa krs:ssa pieni kansantieteellinen osasto vallankumoushistorian osaston varjossa. Kolmannessa krs:ssa arkeologiaa, Itä-K.:n historiaa, Karjalan vapaustaisteluita ja Talvisotaa esittelevät osastot.
Äänislinnan museo oli sijoitettu Omega-tehtaiden ent. kirkkoon.
Kartongille liimattuja venäjänkielisin tekstein varustettuja kuvia rakennuksesta löytyi
18 laatikollista, sekä negatiivilevyjä n. 30 laatikollista. Nikkilän mukaan kuvat olivat samoilta aloilta kuin näyttely ylipäätään ja tekniseltä tasoltaan heikkoja,
Museon
arkisto ja kuvakokoelma oli Nikkilän tarkastuskäynnin ( 2 kk valloituksesta ) aikaan jo siirretty historiantutkija Pentti Renvall´n käyttöön, hän kirjoitti tutkimusta Neuvosto-Karjalan suomalaisvaikutuksesta.
TK-mies Sakari Pälsi kävi myös Äänislinnan museossa, jossa ikonit ja wanhat ortodoksiset liturgiakirjat olivat varastohuoneissa rojun joukossa, Pälsi sanoi myös alueen kylissä heitetyn ikonit yms. rojutavaran sekaan.
TK-miehet Sakari Pälsi, Olavi Paavolainen ja taidehistorioitsija Lars Petterson keräsivät Itä-Karjalasta ikonikokoelman.
Äänislinnan kirjasto näyttäisi olleen pieni ja venäjänkielistä kirjallisuutta joukossa neuvostolaisten sotasaalista 1940 Viipurista Talvisodan rauhan jälkeen.
Ikonit ja harvat ja wanhat ortodoksiset arvoteokset eivät kenties ilman suomalaistoimia olisi säästyneetkään, eivät myöskään vanhat ikonit?
Mutta
mitenkähän NL:n sanelema sotasaaliin arvo, 22 sotakorvausmiljoona $:a on selitettävissä?
Luokitteliko NL ja LVK myöskin PunaArmeijalta sotasaaliina saadun "aseavun" mukaan?
Veikko Palvo