Laitos: Historiatieteen laitos, Tampereen yliopisto
Tekijä: ESKELINEN,MARIA
Tutkielman nimi: Vankilasaaresta väentungokseen. Suomenlinnan historia matkailukohteena v. 1918-1979
Kieli: fin
Sivumäärä: 98 s. + 1 liitesivu
URL: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu01127.pdf
Tiivistelmä ja asiasanat:
Tutkimuksessa tarkastellaan Suomenlinnan linnoituksen matkailun historiaa vuosien 19181979 välisenä aikana. Tavoitteena on paitsi selvittää matkailun kehittymistä Suomenlinnan alueella, myös tarkastella yleisellä tasolla matkailukohteen muodostumista matkailuhistoriallisesta näkökulmasta. Kotimaan matkailun historian tutkimusta on tehty Suomessa melko vähän, joten tutkimuksessa pohditaan myös matkailuun liittyvien käsitteiden määrittelyä historiatieteen näkökulmasta.
Suomenlinnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1747 pahoin sodassa kärsineen Ruotsi-Suomen itärajan turvaksi. Linnoituksen rakentamisesta vastasi everstiluutnantti Augustin Ehrensvärd. Valmistunut linnoitus sai nimekseen “Sveaborg”, Ruotsin linnoitus, joka kuitenkin suomalaisten suussa kääntyi pian muotoon Viapori. Vuonna 1808 linnoitus siirtyi venäläisten hallintaan vain lyhyen piirityksen jälkeen, ilman taistelua. Venäläisvallan aikana linnoituksesta tuli seurapiirielämän keskus, ja samalla myös suosittu matkailukohde. Suomenlinnan matkailu 1800-luvulla vaati oikeata asemaa ja suhteita, mutta silti kohde alettiin yhä useammin mainita matkakertomuksissa tai matkaoppaissa.
Suomen itsenäistyessä vuonna 1918 siirtyi linnoitus sotasaaliina valtion hallintaan. Viaporista tehtiin vasta itsenäistyneen maan kansallinen symboli nimeämällä se uudestaan Suomenlinnaksi. Alkuvuosia leimasi kuitenkin saarella sijainnut kansalaissodan vankileiri, jolla menehtyi lähes tuhat vankia. Vaikka aluetta hallinnoi pääasiassa puolustusvoimat, ymmärrettiin myös Suomenlinnan historiallinen merkitys. Alueen muinaismuistojen suojelu siirrettiin Muinaistieteellisen toimikunnan (myöhemmin Museovirasto) tehtäväksi. Historiallisesti merkittävimmistä osista, Kustaanmiekasta ja Susisaaresta alkoi nopeasti muodostua myös suosittuja vierailukohteita.
Vuonna 1921 perustettiin Suomenlinnan suojelua ja tunnetuksi tekemistä varten myös yhdistys, Ehrensvärd-seura. Yhdessä Muinaistieteellisen toimikunnan kanssa nämä kaksi toimijaa alkoivat rakentaa Suomenlinnaan infrastruktuuria, joka palvelisi matkailijoita. Saarelle rakennettiin opastettuja polkuja, kahvila ja Ehrensvärd-museo. Jo 1930-luvulle tultaessa Suomenlinna kuului maamme suosituimpien matkailukohteiden joukkoon, joskin Suomenlinna-kuvaa leimasi vahvasti puolustusvoimien rooli saarilla.
Talvi- ja jatkosodan aikana Suomenlinna oli suljettua sotilasaluetta, mikä pysäytti hyvin alkaneen matkailukehityksen. Heti sotien jälkeen toiminnassa tehtiin ratkaisevia päätöksiä: Ehrensvärd-seura otti lainaa, jonka turvin Suomen Matkailijayhdistys alkoi rakentaa saarelle ravintolaa. Samalla matkailujärjestelyistä tehtiin sopimus, ja päävastuu matkailun suunnittelusta ja hoidosta siirtyi Suomen Matkailijayhdistykselle Muinaistieteellisen toimikunnan ja Ehrensvärd-seuran jäädessä taka-alalle. Suomen kotimaan matkailun merkittävimmän toimijan, Suomen Matkailijayhdistyksen mukaan tulo, ja samaan aikaan tapahtunut linnoituksen puolustuksellisen merkityksen väheneminen muuttivat koko Suomenlinna-kuvaa. Myös Suomenlinnaan saapuneilta ennen vaadittu maihinnousulupa poistettiin vuonna 1948. Vaikka matkailijamäärät saarille pääsystä kerätyn maihinnousumaksun takia laskivat, muuttui Suomenlinna-kuva selvästi matkailulliseen suuntaan. Myös liikenneyhteydet saarille paranivat, kun Suomenlinnan Liikenne Oy perustettiin vuonna 1950.
Vuonna 1963 Suomen Matkailijayhdistys luopui asemastaan matkailun kehittäjänä Suomenlinnassa toiminnan osoittautuessa tappiolliseksi. Vastuun matkailusta otti jälleen Ehrensvärd-seura. Samaan aikaan alkoivat 1920-luvulta saakka ongelmia herättäneet Suomenlinnan hallintoratkaisut jäsentyä Helsingin kaupungin ja valtion Suomenlinnaa koskevien komiteoiden mietinnöissä. Vuonna 1973 perustettiin Suomenlinnan hoitokunta, joka vuonna 1978 perusti oman matkailujaostonsa pohtimaan Suomenlinnan matkailun tulevaisuutta. Mietinnössä todettiin, että Suomenlinnan matkailusta tulisi olla vastuussa vain yksi taho, eli Suomenlinnan hoitokunnan. Kyseinen päätös ja Suomenlinnan hoitokunnan perustaminen muuttivat 1920-luvulla alkaneen matkailukehittämisen suuntaa ja toimijoiden rooleja.
Lähdemateriaali tutkimuksessa koostuu pääosin eri arkistoissa, hyvinkin erilaisten yhteyksien alta löytyneistä alkuperäislähteistä. Vaikka Suomenlinnasta on kirjoitettu runsaasti tutkimuskirjallisuutta, on se kirjoitettu pääosin muusta kuin matkailuhistoriallisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa onkin ensimmäistä kertaa rakennettu kokonaiskuva Suomenlinnan matkailun kehittymisestä eri lähteistä löytyneen aineiston pohjalta.
Vaikka Suomenlinnassa kävi toki matkailijoita jo 1800-luvulla, koki se dramaattisen muutoksen kansalaissodan vankileiripaikasta maamme suosituimpiin kuuluvien matkailukohteiden joukkoon. Tutkimuksessa tarkastellaan Suomenlinnan kehittymistä matkailukohteeksi matkailukohteen kehittymisteorioiden pohjalta. Teorioista pääosa tulee maantieteen ja markkinoinnin tutkimuksesta, sillä näiden tieteiden alalla matkailun tutkimusta on tehty eniten. Päärooliin tässä tutkimuksessa nousee Anssi Paasin institutionalisoitumisteoria, joka mukaan matkailukohteen kehittymisessä on erotettavissa eri ulottuvuuksia. Matkailukohteen määrittelyyn ei siis riitä vain fyysisen ulottuvuuden tarkasteleminen, vaan tutkimuksessa pohditaan myös symbolisella tasolla tapahtuvaa kehitystä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös Dean MacCannellin matkailun pyhittämisteorian mukaista kehitystä Suomenlinnan nähtävyyksien osalta.
Tutkimuksen teorian ja tulosten jäsentämiseen on käytetty Erwin Panofskyn taiteen tulkintaan kehittämää ikonologista tulkintamallia, jota on käytetty esimerkiksi kulttuurimaantieteessä. Mallissa siirrytään kohteen fyysisen tason tarkastelusta symbolisen tason kautta ikonologisen analyysin tasolle, jossa aihe sidotaan laajempaan kontekstiin. Tässä tutkimuksessa nostetaan esille myös kysymys imagosta, ja siitä voidaanko tutkimuksen ajanjaksolla puhua tietoisesta imagon rakentamisesta.
Asiasanat:
Suomenlinna, matkailu, historia, matkailukohde, paikka, nähtävyys