Saksan tuen loppuminen -ketjun tallenteesta poimitut tekstit 9.22012 klo 12.09
--- merkit on keskusteluiden välissä erottimena. Löysin, sittemmin jostain syystä poistuneen, ketjun tallenteen eräästä toisesta hakemistosta koneeltani ja laitan sen tähän sellaisenaan enkä viitsi lisäillä mitään korostuksia tms.
Saksan tuen loppuminen 1944
Kirjoittaja Niitä sun näitä » 08.02.12 08:15
Veikko Palvo kirjoitti:Saksa lopetti kaikki toimituksensa Suomeen, viljakuljetukset päättyivät 2.4.-44 ja asetoimitukset 17.4.1944.
Ihanko oikeasti lopetti? Mistähän se tämäkin väite on saanut alkunsa? Aseita ja viljaa tuli kuitenkin Saksasta kaiken aikaa tuonkin päiväyksen jälkeen.
Mikä lienee Palvon käyttämä lähde noihin päiväyksiin?
---
Kirjoittaja Veikko Palvo » 08.02.12 11:41
Niitä sun näitä kirjoitti:
Veikko Palvo kirjoitti:Saksa lopetti kaikki toimituksensa Suomeen, viljakuljetukset päättyivät 2.4.-44 ja asetoimitukset 17.4.1944.
Ihanko oikeasti lopetti? Mistähän se tämäkin väite on saanut alkunsa? Aseita ja viljaa tuli kuitenkin Saksasta kaiken aikaa tuonkin päiväyksen jälkeen.
Mikä lienee Palvon käyttämä lähde noihin päiväyksiin?
Jukka Seppinen, Paasikiven aikakauteen, Ajatus 2001 sivu 236.:
"Saksa *l o p e t t i* täysin kaikki toimitukst pian sen jälkeen kun Paasikivi matkusti Moskovaan, viljakuljetukset päättyivät 2.4.-44 ja asetoimitukset 17.4.1944.
Suomen leipäviljatilanne oli vaikea. Saksa oli luvannut 1944 alkupuoliskolla toimittaa 60 000 tonnia viljaa."
"Ilkka Seppinen on katsonut, että erillisrauhan kannalta eri tavararyhmistä vain elintarvikkeet olivat oleellinen tekijä."
( Kuka puhuikaan perunoista? )
Paasikivi oli "salaa" tavannut 2.1944 Saltsjöbadenissa NL:n lähettilään Kollontain.
Myös Tanner sooloili:
Tanner yritti toukokuussa 1944 päästä rauhanasiassa eteenpäin ollen Tukholmassa 19.5. yhteydessä aatetoveriinsa Rickard Lindströmiin, joka Tannerin pyynnöstä kävi tapaamassa lähetystöneuvos Semjonovia.
Semjonov otti yhteyttä Moskovaan ja ilmoitti 21.5.1944 Tannerille, että Neuvostoliitto
ei halunnut olla kontaktissa hänen kanssaan.
Paasikiven Moskovasta paluupäivän iltana 1.4.-44 J.K.P. tapasi Mannerheimin, ulkoministeri Ramsayn ja mukana oli myös Carl Enckell. J.K.P ei nyt puhunut sotilasasioista, vaan kannatti voimakkaasti etenemistä saatujen ehtojen pohjalta.
Seuraavana
päivänä 2.4. J.K.P. väitti ulkoasiainvaliokunnalle, että parempia ehtoja Suomi ei tulisi saamaan - vakuuttamatta ketään ulkoasiainvaliokunnan jäseniä näkemyksessään.
Jukka Seppinen
sivu 245 - 246.:
"Paasikivi tiuskaisi Tannerille: ´Suomella ei ole miehiä, eikä ole ollut koko sodan aikana."
( J.K.P. "unohti oman 1941 asennoitumisensa ja saksalaisten suorittaman Leningradin valtauksen johdosta YLElle valmiiksi tekemänsä puheen )
"Fagerholmin
mukaan Paasikivi r ä h j ä s i ( domderade ) *suoraa huutoa*
Suomen politiikkaa vastaan ja vaati jatkoneuvotteluja,
joiden aikana Suomi sitten "varmasti" saisi myönnytyksiä." lainaus päättyy
Ensimmäisessä 5.vuoden tavaranvaihtosopimuksessa 1950 vaihdon oli sovittu olevan
15 - 20 % Suomen vapaasta kaupasta.
Ja Paasikiven on kirjoitettu rähjänneen (silloisessa mediassa), ettei Suomen ja NL:n
tavaranvaihto s a a ylittää 20 %:a!
Voisikohan
Paasikiven kiukkuisen äkkipikaisuuden katsoa vaikuttaneen hänen kannanottoihinsa?
Realistisena Vanhasuomalaisena myöntyväisyysmiehenä
J.K.Paasiki ehti elämänsä aikana kannattaa Tsaarin Venäjää,
( Bobrikov nimitti J.K.P.:n Suuriruhtinaskunnan ylitaloustirehtööriksikin )
Keisarin Saksaa, ( kuningashanke, joka samalla olisi merkinnyt kaksikamarista eduskuntaa ) Hitlerin Saksaa ( mm. Leningradin valtauspuhe )
ja Stalinin Neuvostoliittoa ( suomalaiset ovat tyhmää kansaa, eivät ymmärrä )
Veikko Palvo
---
Kirjoittaja Niitä sun näitä » 08.02.12 12:50
Veikko Palvo kirjoitti:Jukka Seppinen, Paasikiven aikakauteen, Ajatus 2001 sivu 236.:
"Saksa *l o p e t t i* täysin kaikki toimitukst pian sen jälkeen kun Paasikivi matkusti Moskovaan, viljakuljetukset päättyivät 2.4.-44 ja asetoimitukset 17.4.1944.
Suomen leipäviljatilanne oli vaikea. Saksa oli luvannut 1944 alkupuoliskolla toimittaa 60 000 tonnia viljaa."
"Ilkka Seppinen on katsonut, että erillisrauhan kannalta eri tavararyhmistä vain elintarvikkeet olivat oleellinen tekijä."
( Kuka puhuikaan perunoista? )
Väittääköhän Seppinen ETTEI Saksa toimittanutkaan sovittua viljamäärää?
Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.
Sivu 155:
Saksasta saatiin 1944 tammi-elokuussa kaikkiaan 150 676 tonnia viljaa, josta reilu 91 000 tonnia heinä-elokuussa.
1944 tammikuussa 28 407 tonnia
1944 helmikuussa 19 943 tonnia
1944 maaliskuussa 623 tonnia
1944 huhtikuussa 3 899 tonnia
1944 toukokuusa 3 925 tonnia
1944 kesäkuussa 2 348 tonnia
1944 heinäkuussa 40 886 tonnia
1944 elokuussa 50 650 tonnia
Tammikuu-toukokuu 1944 viljaa saatiin Saksasta 59 145 tonnia.
Noissa lukemissa on jostain syystä 5 tonnin heitto laskutavasta riippuen, mutta suuruusluokka on oikea eli n. 60 000 tonnia. Tammi-toukokuu lienee tulkittavissa tätä lausetta ajatellen: "Saksa oli luvannut 1944 alkupuoliskolla toimittaa 60 000 tonnia viljaa"
Niistä perunoista: Sota on perunakysymys ja saattaahan se olla viljakysymyskin.
;=)
---
Kirjoittaja Ruokkoamaton » 08.02.12 16:11
Kaivoin puolestanne esille Tuomo Polvisen "Teheranista Jaltaan" ja sieltähän kaikki löytyy luvusta "Rapistuva aseveljeys". Suosittelen kiinnostuneita poimimaan kirjan hyllystä, omastaan tai kirjaston. Hakemalla viitteet 29 ja 37 sekä "takaperin" ao. tekstikohdat selviää nopeimmin.
Viljanvientikielto ilmeisesti kohdistui valmiiksi neuvoteltuun 40.000 tonnin erään, joka vapautettiin vasta 12. kesäkuuta.
Asevientikielto, johon ilmeisesti oli syynä myös herra H:n erityinen harmistuminen siitä että kahdeksan suomalaista tiedemiestä oli mennyt paheksumaan Tarton yliopiston kokoelmiin puuttumista, kohdistui sellaiseen materiaaliin jota Suomi havitteli mutta jonka Saksa saattoi katsoa olevan ei-välttämätöntä senhetkisen sodankäynnin kannalta.
Toisin sanoen, molemmissa tapauksissa oli kyse selvästä ja tuntuvasta mielenilmauksesta Saksan taholta, joka kuitenkin hukkui tilastoissa näkyviin tonnimääriin.
Seppinen - tapansa mukaan IMHO - vetää mutkat suoraksi, lukee liian kategorisesti, tulkitsee luvattoman innostuneesti eikä välttämättä tarkista muualta tai vertaa lähteitä.
---
Kirjoittaja Niitä sun näitä » 08.02.12 17:22
Ruokkoamaton kirjoitti:Kaivoin puolestanne esille Tuomo Polvisen "Teheranista Jaltaan" ja sieltähän kaikki löytyy luvusta "Rapistuva aseveljeys". Suosittelen kiinnostuneita poimimaan kirjan hyllystä, omastaan tai kirjaston. Hakemalla viitteet 29 ja 37 sekä "takaperin" ao. tekstikohdat selviää nopeimmin.
Polvisen kirjasta löytyy mainitsemasi kohdat sivuilta 53 ja 58.
Polvisen kertoma juttu uusien panssarintorjunta-aseiden saamisen vaikeutumisesta, s. 58, on lähinnä huvittavaa luettavaa.
Jatkan edelleenkin samalla Martti V. Terä - Kesäkuun kriisi -kirjan linjallani.
Terän kirjassa on tarkasti kerrottu laivauspäivämäärät ja niiden lastit, koska Terä oli asehankintaosaston se henkilö, joka vastasi aselaivauksista ja -tilauksista käytännössä saksalaisten kanssa. Terä teki hyvät muistiinpanot, joita on käytetty lähteinä lukuisissa teoksissa.
Kenraali Grandellin kirje SAA/17 733:6 ja 17 734:12 oli pohjana noille suunnitelluille asehankinnoille Saksasta ja kohta 24b on tuo panssarintorjunta-aseita käsittelevä osa.
Kirjan sivuilla 32-34 kerrotaan 17.2.1944 sovitun Suomeen toimitettavaksi panssarintorjunta-aseita kahtena eränä, toinen helmikuussa, toinen maaliskuussa 1944. OKW:n puolesta kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa ei näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, eikä minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!
Laivausteknisistä syistä molemmat sovitut asetoimitukset laivattiin Suomeen yhdessä erässä Stettenistä s/s Aunella, joka saapui Suomeen 11.4.1944.
- s/s Aune saapui Mäntyluotoon 11.4.44 lastina 1250 tonnia sisältäen KOKO LUVATTU ERÄ uusia panssarintorjunta-aseita. Niiden lisäksi laivaukseen kuului 29 kpl 105 mm haupitseja sekä niille 25 000 laukausta ja 24 000 laukausta 75mm panssarintorjuntakanuunoille, 75K/40.
Siis nämä uudet panssarintorjunta-aseet oli kyseessä:
- 1700 panssarinyrkkiä, Faustpatronen
- 300 panssarikauhua, Ofenrohre, á 10 laukausta eli 3000 laukausta yhteensä.
Erikoisuutena kerrottakoon SAA/Pikkukokoelma n:o 979. Oesch, s. 143 kertoo näiden (PST-aseiden) saapuneen toukokuun lopulla.
Saksalaisten oman arvion mukaan näillä aseilla voitiin tuhota tai saattaa toimintakyvyttömäksi noin 1000 panssaria. Näin niiden katsottiin riittävän hyvin yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes Saksasta voitaisiin toimittaa täydennystä.
Sivulla 87 kerrotaan kuinka "Hitler antoi 10.3.44 jo täydellisen sotatarvikkeiden toimituskiellon, joka kuitenkin peruutettiin miltei välittömästi, eli 12.3.44. Näin ollen sovitut toimitukset jatkuivat seuraavina laivauksina:"
- s/s Baltic saapui Suomeen 7.3.44 1000 tonnia
- s/s Kollaa saapui Suomeen 18.3.44 2250 tonnia
- s/s Kotka saapui Suomeen 26.3.44 1300 tonnia
Tuodut tarvikkeet on lueteltu sivuilla 49-50 joten en viitsi niitä listata tänne.
Lisäksi oli juuri hieman aikaisemmin saatu Messerschmitt-hävittäjäkoneet, arvokas tutkakalusto, It-tykistö ampumatarvikkeineen.
Viimeksi muokannut Niitä sun näitä päivämäärä 09.02.12 08:36, muokattu yhteensä 1 kerran
---
Kirjoittaja Tapio Onnela » 08.02.12 20:31
Markku Jokisipilä totesi tuossa aiemmassa Agricolan keskustelussa mm näin:
Tutkimuksessa vallitsee yksimielisyys siitä, että tärkein osa Saksan apua olivat panssarinyrkit ja -kauhut. Lähes 700 hyökkäysvaunun tukemana kohti Suomea vyörynyt puna-armeijan hyökkäys oli tuonut Suomen panssarintorjunnan puutteet räikeästi esiin. Suurhyökkäyksen torjunnassa käytetyt panssarinyrkit ja -kauhut oli kaikki toimitettu ennen sopimuksen solmimista, suurin osa jo 19.6. mennessä. Sopimuksen ansiosta saadut panssarintorjunta-aseet saapuivat maahan vasta 20.7. suurhyökkäyksen jo päätyttyä.viewtopic.php?f=10&t=912&start=15
---
Kirjoittaja Niitä sun näitä » 09.02.12 04:56
Tapio Onnela kirjoitti:Markku Jokisipilä totesi tuossa aiemmassa Agricolan keskustelussa mm näin:
Tutkimuksessa vallitsee yksimielisyys siitä, että tärkein osa Saksan apua olivat panssarinyrkit ja -kauhut. Lähes 700 hyökkäysvaunun tukemana kohti Suomea vyörynyt puna-armeijan hyökkäys oli tuonut Suomen panssarintorjunnan puutteet räikeästi esiin. Suurhyökkäyksen torjunnassa käytetyt panssarinyrkit ja -kauhut oli kaikki toimitettu ennen sopimuksen solmimista, suurin osa jo 19.6. mennessä. Sopimuksen ansiosta saadut panssarintorjunta-aseet saapuivat maahan vasta 20.7. suurhyökkäyksen jo päätyttyä.viewtopic.php?f=10&t=912&start=15
Suomalaisten panssarintorjunnan "räikein puute" kesäkuussa 1944 oli pst-tykkien sijoittaminen aivan etulinjaan, vieläpä vailla minkäänlaista syvyyttä. Tykeillä oli nähtävästi totuttu ampumaan yksittäisiä kohteita pitkän asemasodan aikana jne. Näin nuo tykit tuhoutuivat heti "kättelyssä" ja sitten olikin tie panssareille vapaa. Näin kävi mm. Valkeasaaren kaistalla.
Suomalaisten piti opetella kantapään kautta saksalaisten jo aiemmin antamat neuvot tykkien sijoittelusta jopa kilometrejä taaksepäin teiden varsille porrastettuun syvyyteen. Näin läpi päässeet vaunut pystyttiin tuhoamaan paremmin. Ajanmukaisista 75mm pst-tykeistä ei aluksi ollut varsinaista pulaa, mutta niitä menetettiin kymmenittäin ensimäisten päivien aikana. Sitten niistä taisi jo ollakin pula ja Saksasta saatiin kesällä 1944 lisää.
Toinen "räikeä puute" selviää tästä:
Evl. Erkki Käkelän Marskin panssarintuhoojat -kirjassa on perusteellinen selvitys uusien panssarintorjunta-aseiden hankinnasta ja niiden tulosta Suomeen. Tärkein päätelmä onkin, että pst-aseiden osalta yhden suurhyökkäyksen torjuntaan tarvittavat aseet oli jo Suomessa venäläisten suurhyökkäyksen alkaessa.
Kirjassa on perusteellinen selvitys uusien panssarintorjunta-aseiden hankinnasta ja niiden tulosta Suomeen. Luvussa Lähitorjunta-aseet Saksasta, aseiden jako ja salattu varastointi, kouluttajakoulutusta Tuusulassa, sivut 389-402 käydään tarkasti läpi miten asiat tapahtui. Lähteenä on Martti V. Terä Kesäkuun kriisi 1944, sivut 90 ja 142-143.
Uusia aseita saatiin Suomeen mielestäni melkoisen rivakassa aikataulussa eli suuremmista hidasteluista ei voinut olla kyse, sillä Käkelän kirjan mukaan: "Saksassa OKH antoi vasta 5.12.1943 ohjeen panssarikauhujen jaosta saksalaisille sotatoimiyhtymille, panssarintuhoojapataljoonille ja armeijan aselajikouluille. Uhtymistä kauhuja saivat ensiksi painopistesuuntien divisioonat."
Jostain kumman syystä nuo tehokkaat aseet salattiin Suomessa ja varastoitiin visusti rykmenttiportaaseen.
Sivulla 394: "Kaikki Saksasta hankitut aseet olivat tiukkojen salassapitomääräysten alaisia. Päämaja painotti 29.4. päiväämässään asiakirjassa, että >>aseet on käsiteltävä erittäin salaisina ja ne on varastoitava rykmentin portaaseen. Pataljoonille luovutetaan niitä vain koulutustilaisuuksiin, kuitenkin silloin, kun panssarien esiintymistä on odotettavissa.>>.
Koulutustakaan ei järjestetty kuin muutamille harvoille ja valituille. Suomessa aseet oli sovittu esiteltäväksi vasta 18.6.1944. Onneksi saksankielentaitoisia oli tuohon aikaan ja monet miehet opettelivat itse laatikoissa tai aseissa olleiden ohjeiden mukaan aseiden käytön. Toki vahinkoja sattui ja muutama mies jopa kuoli ampuessaan "nyrkeillä".
Huvittavana sivujuonteena Käkelän mainiossa kirjassa on sivulla 400 kuva Keskisuomalaisen 5.5.1944 julkaisemasta yhden pastan jutusta, jossa ko. aseita esitelläään otsikolla "Panssarinyrkki ja panssarihirmu, uusia saksalaisia aseita" Juttu on päivätty 4.5.1944 Berliinissä, uutisen alla on lukee STB, ja siinä sotakirjeenvaihtaja Galle kertoo uusien ihmeaseiden hirvittävästä tuhovoimasta panssareita vastaan. Kyseessä lienee saksalaisten omat uutislähteet.
Kyse ei siis ollut mistään sotasalaisuudesta, vaan suomalaisten omista käsittämättömistä toimista. Luultavasti useimmat asiaa tuntemattomat upseerit eivät uskoneet noiden aseiden tehoon. Tämä on oma kommenttini asiasta ja näin siksi, koska ammuntanäytöksiä piti järjestää jokaisen järjestetyn panssarikauhujen ja -nyrkkien koulutuksen yhteydessä. Yleensä ammuttiin joku iso kivi säpäleiksi.
Sivulla 400 Käkelä kirjoittaa kuinka noita aseita saatiin ja tuotiin Suomeen. Osahan näyttää olleen jo valmiina saksalaisten omissa varikoissa Rovaniemellä.
"Kesäkuun puoliväliin mennessä saatiin Saksasta (Gutenfeldt-Immola) 110 panssarikauhua ja rakettiammuksia, sekä 20.Vuoristoarmeijalta Rovaniemeltä pika-apuna yhteensä 50 panssarikauhua, niille 600 rakettiammusta, sekä 10 200 panssarinyrkkiä. Kuljetukset toimeenpantiin Saksasta lentokonein Immolaan ja moottoritorpedoveneillä Turkuun. Toimituksia jatkettiin. Aseveljeyden aikana saksalaisilta saatiin väriltään tummankeltaisia panssarikauhuja ja panssarinyrkkejä seuraavasti:"
11.4.1944 Kauhuja 300kpl + 3000 ammusta, Nyrkkejä 1700 kpl
13.6.1944 Kauhuja 50kpl + 600 ammusta, Nyrkkejä 476 kpl
18.6.-26.6.44 Kauhuja 564kpl + 5650 ammusta, Nyrkkejä 10 312 kpl
19.7.-7.9.44 Kauhuja 940kpl + 9400 ammusta, Nyrkkejä 13 800 kpl
Määrät on siksi suuria, että niistä suurin osa jäi ameijan varastoihin, luultavasti vieläpä vuosiksi tai ehkä vuosikymmeniksi. Ei siis ihme, että Suomen armeijan sanottiin olleen vahvimmillaan sotilaallisesti syksyllä 1944. Kirjassa Suomen Sota 1941-1945, osa 11, Sotatalous, sanotaan aseiden ja ammusten riittävän puolen vuoden täysimitaiseen sotaan.
Asessori, everstiluutnantti, Erkki Käkelä: Marskin panssarintuhoojat, WSOY 2000
Suomen panssarintorjunnan kehitys ja panssariyhtymän panssarintorjuntayksiköiden historia
Kuitenkin uudet aseet otettiin rivakasti käyttöön joissain yksiköissä. Siiranmäen taisteluissa 13-16.6.1944 tuhottiin panssarintorjunnan toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:
- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl
Lähteenä Panssari -lehdessä 1956 ollut Adof Ehrnrootin itsensä laatima juttu Siiranmän panssarintorjunnasta. Se löytyy Savon prikaatin historiaa -kirjasta hieman lyhennettynä.
Väänänen Kyösti: Savon prikaatin historiaa. Savon prikaatin ja sen perinnejoukkojen vaiheita Suomen itsenäisyyden ajalla. Mikkelin sotahistoriaa muinaisuudesta nykypäivään. Savon Prikaatin kilta, 1987, 520 + 41 värill. liitekarttaa.
http://www.jrseiska.net/3taistel/siiranmaki.html
http://www.jrseiska.net/
---
Kirjoittaja Ruokkoamaton » 09.02.12 09:37
Niitä sun näitä kirjoitti:Polvisen kertoma juttu uusien panssarintorjunta-aseiden saamisen vaikeutumisesta, s. 58, on lähinnä huvittavaa luettavaa.
Voihan se sitä ollakin. Poliittisen historian tutkija voi haksahtaa asioissa, jotka sotahistorian tutkija tuntee paremmin, mutta on tiettyyn pisteeseen saakka makuasia onko kyseessä pikkudetalji vai todella merkityksellinen seikka.
Joka tapauksessa Polvinen esittää, että Terä on siteeraamassasi teoksessa väärässä väittäessään ettei minkäänlaista asevientikieltoa huhtikuussa ollutkaan. Jos se ei ehtinyt vaikuttaa pst-aseiden toimitukseen - jotka (kuten alla esitit) saapuivat maahan joko ennen puheenaolevaa kieltoa tai sitten pikatoimituksena kesäkuun suurhyökkäyksen jo alettua - niin mihin se olisi kenties voinut vaikuttaa? Mitä hankintoja tai lisähankintoja suunniteltiin tai mistä neuvoteltiin tuolloin? (Luettelossasihan oli vain aiemmin toimitettuja sotatarvikkeita eli ei mitään, joka olisi saapunut Suomeen ylläolevalla välillä.)
Niitä sun näitä kirjoitti:Sivulla 87 kerrotaan kuinka "Hitler antoi 10.3.44 jo täydellisen sotatarvikkeiden toimituskiellon, joka kuitenkin peruutettiin miltei välittömästi, eli 12.3.44. Näin ollen sovitut toimitukset jatkuivat seuraavina laivauksina:"
Tämäkin on hauskaa lueteltavaa. Tässä meillä on ikäänkuin uusi asevientikielto, josta Seppinen ei ilmeisesti tiedä mitään, mutta joka päivämääriä lukuunottamatta sopisi kuvaamaan huhtikuista episodia.
FWIW minulle nämä ovat detaljeja ja merkityksellistä on lähinnä vain se että Saksa todella käytti toimitusten katkoja tai niillä uhkaamista politiikkansa jatkeena, mutta ei toisaalta voinut käyttää tätä painostuskeinoa rajoituksetta, jottei Suomen taloudellnen ja sotilaallinen toimintakyky kärsisi liikaa.
---
Kirjoittaja Niitä sun näitä » 09.02.12 12:03
Ruokkoamaton kirjoitti:Joka tapauksessa Polvinen esittää, että Terä on siteeraamassasi teoksessa väärässä väittäessään ettei minkäänlaista asevientikieltoa huhtikuussa ollutkaan.
Minä jo odotinkinkin, etteikö kukaan tartu tuohon, Polvisen Teheranista Jaltaan, sivulla 201 olevaan lähdeviitteen 37 mainintaan: "Terä on tehnyt sen erheellisen johtopäätöksen, ettei ko. kieltoa olisi ollut lainkaan olemassa. Vrt. Terä mt. s. 89."
Terä on nähtävästi sohaissut Polvista kirjassaan Kesäkuun kriisi 1944, (ilm. 1967 Otava ) ja Polvinen kuittailee vuonna 1980 ilmestyneessä kirjassaan Terän tekemiä tulkintoja.
Kesäkuun kriisi 1944 -kirjassa on luku III Sotatarvikkeiden ja viljan toimitukset
Saksasta ja sivulta 21 alkaen tarkastellaan mm. maavoimien, kenttätykistön, ilmavoimien, panssarintorjunnan, sotatarvikkeiden, elintarvikkeiden, polttoaineiden tilannetta, saatavuutta ja toimituksia Saksasta.
Sivulta 71 alkaen on kappaleet Eräitä tulkintoja ja sivulta 79 alkaen Tulkintojen tarkistusta. Noilla sivuilla 71-95 tarkastellaan sen hetkisen tilantaan valossa poliittista tilannetta ja aseiden- ja viljantoimituskieltoa. Mukana on mm. Polvisen tulkinnat kirjasta Suomi suurvalttojen politiikassa 1941-44, Wsoy 1964.
Terä kylläkin kirjoittaa sivulla 93 näinkin: "Jonkinlaisen teoreettisen toimituskiellon olemassaoloon viittaavia asiakirjoja voidaan myös tavata. Samalla ne osoittavat, miten Saksan sodanjohdon laajassa koneistossa vasen käsi ei aina voinut tietää, mitä oikea teki."
Hän jatkaa sivulla 95 näin: "Kiellon ehdottomuuden ja pätevyyden arvostamiseksi todettakoon vielä, että viikkoa ennen kuin Mannerheim sai Hitlerin kirjeen saapui Mäntyluotoon s/s >>Ceres>>, 23.5.44 lastinaan n, 700 tonnia tarvikkeita, pääosana 50 000 kpl silloin uusinta mallia olleita panssarintorjuntamiinoja."
Mikä mies tämä Terä olikaan?
Erkki Käkelä: Marskin panssarintuhoojat, WSOY 2000
Suomen panssarintorjunnan kehitys ja panssariyhtymän panssarintorjuntayksiköiden historia
Sivulla 51 kerrotaan näin: "Kapteeni Terä toimi Yleisesikunnan jalkaväkitoimistossa raskasaseupseerina 1932-1936 ja Asesuunnittelukunnassa 1937-1938. Hän osallistui edellä mainittuina vuosina kaikkiin pst-aseiden käsittelyvgaiheisiin ja vaikka hän erosikin yleisesikuntamajurina puolustusvoimien palveluksesta 1941, hänen vaikutuksensa erityisesti asehankinta-asioissa lisääntyi tuntuvasti Jatkosodan aikana."
Sivulla 575: (everstiluutnantti) Asehankintojen johtotehtävissä 1943-1944 Oy Dahlberg & Hilbert Ab:ssa
Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.
Hän itse kertoo kirjassaa sivulla 17-23 laajasti omasta roolistaan asehankinnoissa mainiten mm. eronneensa 1938 vakinaisesta aktiiviupseerin palveluksesta.
Asehankintaneuvottelut Veltjensin kanssa 1940 on hyvin mielenkiintoista luettavaa.
Kadettiupseerit 1920-1970 -teoksessa on sivuilla 982-983 niin pitkä "ansiolista", ettei sitä voi kuin lukea sieltä suoraan! Mainitaan nyt kuitenkin hänen olleen v.1926 7. kadettikurssin primus ja kadettivääpeli.
---
Kirjoittaja Niitä sun näitä » 09.02.12 12:08
Ruokkoamaton kirjoitti:Asevientikielto, johon ilmeisesti oli syynä myös herra H:n erityinen harmistuminen siitä että kahdeksan suomalaista tiedemiestä oli mennyt paheksumaan Tarton yliopiston kokoelmiin puuttumista, kohdistui sellaiseen materiaaliin jota Suomi havitteli mutta jonka Saksa saattoi katsoa olevan ei-välttämätöntä senhetkisen sodankäynnin kannalta.
Kahdeksan suomalaisen professorin julkilausuma Uudessa Suomessa 16.4.44.
Martti V. Terä Kesäkuun kriisi 1944 sivu 91:
"Suomen ja Saksan välien säilymistä edes siedettävinä häiritsi pahoin kahdeksan suomalaisen professorin julkilausuma Uudessa Suomessa 16.4.44. Vasta 28.4.44. OKW sai täydellisen saksankielisen käännöksen lausumasta, jonka viimeisen kappaleen sanamuoto todettiin kohteliaaksi pyynnöksi paremmin kuin miksikään >>vastalauseeksi>>. Koko välikohtaus osoittautui >>myrskyksi vesilasissa>>, eikä sen vaikutus liene Saksan korkeimmalla taholla saavuttanut mitään sellaista kiihkeyden ja raivon astetta, jollaista tapauksen yhteydessä on haluttu nähdä. (vrt esim. Polvinen sivut 255-256, Suomi suurvaltojen politiikassa 1941-44, luvussa Rapistuva aseveljeys s. 242-261)
Jutussa oli Polvisen mukaan kyse koko Tarton yliopiston siirrosta Königsbergiin ja että nuo 8 suomalaista professoria oli vieläpä "perusasenteeltaan saksalaisystävällisiä".
Tuomo Polvisen kirjassa Teheranista Jaltaan, Suomi kansainvälisessä politíikassa 2 1944, löytyy samanniminen luku Rapistuva aseveljeys, s. 43-63, ja tuo 8 professorin aiheuttama "viimeinen pisara maljaan" on kerrottu sivuilla 57-58.
Tuomo Polvisen 3-osaisesta teossarjasta Suomi kansainvälisessä politíikassa 1-3 on osien 1 ja 2 esipuheessa kerrottu kuinka niissä on käytetty Polvisen 1964 julkaistun Suomi suurvaltojen politiikassa 1941-44 teoksen osia pohjatekstinä soveltuvin osin ja kuinka niitä on täydennetty "nykyisen tutkimustilanteen tasalle".