nylander kirjoitti:Äärioikeiston nousun taustalla olikin selvästi muuta kuin kommunismin uhka.
(korostus lisätty)
Jääköön makuasiaksi, uskoako esim. Lackmania vai sitten toisaalta jonkun harrastelijan nettikyhäystä.
Veikko I Palvo kirjoitti:"Suomi asettuu osaksi eurooppalaista fasismin historiaa," sanotaan. - - ja näinhän ei ollut.
Niin, "näinhän ei ollut". Tässä siis ovat vastakkain tutkijoiden Roselius, Tikka ja Silvennoinen uusi kirja (jos esittelytekstin ajatus, niin kuin luultavaa on, sisältyy heidän teokseensa, jota en vielä ole nähnyt) ja toisaalta Veikko I Palvon näkemys. - Parasta taas jättää mahdollisten lukijoiden harkintaan.[/quote]
======================================================================================================================
Mikä sosialistinen suuntaus sitten lopulta olikaan uhka ja olisivatkohan "jonkin sortin sosialistit" olleet suurin uhka toisilleen; bolsevikkien uhkan vastapainoksi perustettiin Kansallinen sosialistinen Saksan työväenpuolue ja Mussolininikin oli alunperin marxilainen sosialisti, joka perusti WW1 alussa
oman vallankumouspuolueensa Fasci d´Azione Rivoluzionarian.
"Äärikoikeiston" sosialismin nousun taustalla näyttäisi olleen bolsevikkien maailmanvallankumouspuolue Komintern ja Moskovassa sen jäseniksi perustetut eri maiden kommunistipuolueet.
Suomen Sosialistisen ( = kommunistisen ) TyöväenPuolueen ( 1920 - 1923 ) puolueohjelmankin kirjoitti Kominternin O.W.Kuusinen Moskovassa ja
STPV jatkoi vuoden 1930 kommunistilakeihin saakka. Ja mm. Asser Salon ja Mauritz Rosenbergin kansanedustajatoimet lakkautettiin, Asser Salo muilutettiin ja ammuttiin NL:ssa 1938 ja Rosenberg oli Terijoen rahaministeri 1939 Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen ja Talvisodan alkaessa.
Kommunistilakien perusteella lakkautettiin kommunistien järjestöjä ja ammattiosastoja, jotka olivat pyrkineet Suomen yhteiskuntajärjestyksen kaatamiseen Kominternin aatteiden ja ohjelman mukaisesti, ehkäpä Suomen sisäiseen pehmeään vallankumoukseen, sillä ainahan olisi ollut edullisempaa voittaa "barrikadeille nousematta."
Sodan jälkeen Suomessakin perustettu SKP-SKDL pyrki samaan, valtaan pääsemiseen demokraattista tietä, vaikkei demokratiaa kannatettukaan, paitsi tietystikin "kansandemokratiaa."
Ja "äärioikeistolaisia" järjestöjä lakkautettiin Valvontakomissionkin välityksellä tuhansia, joten kaipa kommunistisesta näkökulmasta katsottuna
"äärioikeistolaisuutta" Suomessa oli ollut 1920- ja varsinkin 1930-luvulla hyvin paljon. Kirjoja kiellettiin ja kouluopetusta uusittiin, mutta
"sisäisin keinoin vaikuttaminen" ja vallanotto" ei halveksitun demokratian menetelmin onnistunutkaan.
Ja 1930 Suomessa Kominternin kommunistien toiminta lakkautettiin, mutta eivät anti-kommunistitkaan valtaan päässeet, eivätkä edes sitä yrittäneetkään kansandemokraattien sitkeistä väitteistä huolimatta, vielä nytkin jollain taholla näytetään kirjoitettavan: "Tämän päivän ihmiset eivät tajuakaan, kuinka äärioikeistolainen 1930-luku oli"! Kommunistien oli toimittava illegaalisesti ja se taisi rajoittua lentolehtisten levittelyyn.
Mauritz Rosenbergin kaltaiset kommunistijohtajat oli siivottu pois ja heitä eduskuntaankin äänestäneet kannattajat taistelivat Talvisodassa
Suomen valloitukseen tähtäävää ideologiaa vastaan yksimielisesti.
Sosiaalifasisti Väinö Tannerin hallituksen ministeri Ryömän poika Mauri Ryömä taisi olla lähes yksin Suomeen hyökkääjän puolella joutuen turvasäilöön, eikä Maurin ura edennyt sodanjälkeisessäkään kommunistikentässä.
Veikko Palvo