Iirin ja wales äännemuutosten tapahtuessa ennen viikinkiaikaa niin finn ja gwen nimien lainautuminen niistä länsigermaanisiin kieliin saa selityksensä.
Ajoituksellisest ongelmallisia ovat Tacituksen ja Ptolemaioksen sekä Jordaneksen nimitykset, koska ne on kirjoitettu ennen iirin ja wales äännemuutosta ja lisäksi aika kaukana iiristä ja walesista. Tosin Tacituksellahan oli kontakit Brittein saarille. Saattoi siellä vieraillakin muistaakseni.
Siis mistä tulivat Ptolemaioksen phinnoi ja Tacituksen fenni nimitykset? Oletetaan että ne tarkoittavat suomalaisia tai saamelaisia. Niinhän yleensä tehdään.
Tuota ongelmaa voi lähestyä eri suunnista. Ehkä kreikassa tapahtui kelttiläisen sanan vindo lainauksessa äännemuutos phinnoiksi? Latinassa ei niin luultavasti tapahtunut, vaan vindo olisi vindo latinaksikin. Äännemuutos ei siis Tacituksen tekstiä selittäisi.
Yksi linja on, että vindo olisi muuttunut kelttiläisellä taholla fenniksi itä-keltissä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Noric_language Siitä ei tiedetä juuri mitään, joten varmuutta ei voi saada.
Yksi mahdollisuus on, että vindo olisi lainautunut jo ennen iiristä tapahtunutta lainautumista germaaniin. Kantagermaanissa ei nimittäin ollut konsonanttia V, joten keltin vindon V olisi pitänyt korvata toisella konsonantilla ja voisi hyvin olla F. F ja V tuntuvat korvautuvan helposti. Suomessa F:stä tulee yleensä V ja ruotsissakin af muuttui viime vuosisadalla av:ksi.
Noin olleen sekä Ptolemaioksen, Tacituksen ja vieläpä Jordaneksenkin informatti oli germaani, joka oli lainannut sanan keltistä.
Klaus kirjoitti finn valkoinen tulkintaa vastaan sillä perusteella, että saamelaiset eivät ole vaaleita ja kuitenkin norjalaiset kutsuivat heitä nimellä finr. Ensinkään saamelaiset eivät ole kovin tummia vaan aika vaaleita. Saamelaisten tummuuteen yhdistyy helposti vanhaa rasistiteorioiden aikaista ajattelua.
Toinen seikka joka liittyy norjalaisten finr nimitykseen on, että norjalaiset taisivat unohtaa mitä sana finn merkitsee. Aikaa sanan lainaamisesta iiristä siihen kun islantilaiset kirjoittivat finr meni satoja vuosia. Tietääkseni finn ei merkitse norjan kielessä vaaleaa. Mielenkiintoista on, että norjalaiset kutsuivat suomalaisia toisella keltistä peräisin olevalla sanalla kven. Kuitenkin ruotsalaiset ja tanskalaiset eivät omaksuneet kven nimitystä vaan finn nimityksen suomalaisista.
Finn on suosittu miehen nimi myös Saksassa ja erityisesti koillisosassa:
Knapp ein Viertel (19 %) aller Vornamenträger von Finn lebt in dem schönen Bundesland Nordrhein-Westfalen, dicht gefolgt von Schleswig-Holstein (17 %).
http://www.familienbande24.de/vornamen/ ... eite2.html
Saksalainen selitys finn -nimelle on esittämäni laina iiristä.
Finn nimen selitysyrityksiä on useita, eikä niistä voi päästä täyteen varmuuteen. Selitykset ovat aina epävarmoja.
Jaakko Häkkinen kirjoittaa yleensä, että hän pitää jotain uskottavana. Selitykset ovat siis uskottavia tai epäuskottavia ja jokainen päättää uskostaan itse.
Finn selitetään toisinaan, ehkä yleisimmin, verbin etsiä ja löytää (find) perusteella. Ajatus on, että saamelaiset (ja suomalaisetkin) olivat keräilijöitä ja siksi nimitys löytämistä tarkoittavasti verbistä. Mutta verbihän ei voi olla väestön nimitys. Se tekee selityksestä heikon heti kättelyssä. Toinen seikka on, etteivät saamelaiset ja suomalaiset olleet keräilijöitä, koska mitä talvella voi kerätä? Käpyjäkö? He olivat metsästäjiä, kalastajia ja mahdollisesti jo aikaisin saamelaiset olivat paimentolaisia. Paimentolaisiin sopii toki hyvin selitys vende 'pedestrian', 'wanderer' (lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/Finns), mutta nimitys vende onkin jo lähellä kelttien vindo 'vaalea' nimitystä.
Keräilijä ja kuljeskelija -merkitykset sopivat aika heikosti hallitsijoitten ja jaarlien nimiksi, joita germaaneilla on aika paljon. Joten keräilijä/kuljeskelija motiivi on heikko myös tässä mielessä.
Petri Kallio mainitsee artikkelissaan, että Jorma Koivulehto on hylännyt ko selityksen.
Sitten on Kallion mainitsema
skandinaavien suoma- laisista ja saamelaisista käyttämä finnr (< germ. *fenna- < ieur. *pes-no- > heett. pes- nas ’mies’; Anttila ja Embleton 1994: 31)
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 98_613.pdf
Teoria on mielenkiintoinen, mutta kun Klaus kysyy miksi norjalaiset nimittäisivät saamelaisia sanalla joka tarkoittaa vaaleaa, niin aivan samalla tavalla on aiheellista kysyä, että miksi norjalaiset nimittäisivät saamelaisia miehiksi tai peniksiksi, joka on sanan alkumerkitys? Nimitys viittaa tosimieheen ja harva mies tunnustaa, että ne toiset on tosimiehiä jolloin hän itse ei tietenkään ole sellainen.
Että merkitys pesnas siirtyisi Turkin alueella puhutusta heetistä germaaneille on ehkä jotenkin mahdollinen, mutta ei vaikuta todennäköiseltä. Onhan paljon todennäköisempää nimityksen siirtyminen iiristä, koska tiedetään germaanien olleen heidän kanssaan kosketuksissa.
On vielä muutakin. Pesnas ei miestäni selitä Ptolemaioksen ja Tacituksen käyttämiä nimityksiä. Tacituksella sana olisi ollut penis tai jotain sinne päin. Ilmeisesti myös Ptolemaioksella se olisi ollut penikseen viittaava nimitys.
Noista on valittava uskottavin selitys.
