Miehittikö Neuvostoliitto Viroa?

[Emma-Liisa]

Seppo Zetterberg kuvaa Viron historiassa, miten Neuvosto-Viron tärkeimmälle paikalle, puoluejohtajaksi (= keskuskomitean sihteeriksi) valittiin vironvirolainen Vasta 1988. Sitä ennen virkaa hoitivat venäjänvirolaiset. Erityisen kohtalokas oli Karl Vainon tulo ko. postiin 1978, sillä hän osasi huonosti viroa.

"Paikallisista oloista vähemmän kiinnostuneesta ja Neuvosto-Virossa viettämistään vuosikymmenistä virolaistumisen välttäneestä Vainosta tulikin Moskovan käskyen uskollinen täyttäjä ja uudne venäläistämisen innokas toteuttaja, jota virolaisten kansallisten etujen puolustaminen ei kiinnostanut (TANNBERG)."

Neuvosto-Viron kommunistisen puolueen kongressissa 1981 Vaino julisti tärkeysjärjestyksen: "Neuvostoliton yleisten etujen täytyi olla etusijalla ja Neuvosto-Viron etujen vasta toisella sijalle."

Venäläistämisohjelma oli kylläkin yleisvaltakunnallinen ja hyväksytty Moskovassa 1978. Kun aiemmin oli noudatettu periaatetta "muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen", "nyt oli kyse nimenomaan venäjän kielen ja venäläisen kulttuurin viemisestä lopulliseen voittoon, epävenäläisten kansojen vääjäämättömästä muuttamisesta venäläisiksi."

[Emma-Liisa]

Tuosta sanan "miehitys" merkityksestä sen verran, että yleensähän sillä tarkoitetaan aluetta, jonka joku on valloittanut, mutta ei liittänyt omaan alueeseensa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun nyt pohditaan sitä, miehttikö Neuvostoliitto Viroa, joudutaan tekemsiin useamman eri näkökulman kanssa. Ensinnäkin Neuvostoliiton kannalta kyseessä ei ollut miehitys enää siitä hetkestä alkaen, kun Virosta tuli osa Neuvostoliittoa. Toisaalta sitten monet muut valtiot eivät tunnustaneet tuota alueliitosta, joten heidän silmissään kyseessä oli miehitys. Ja mitä virolaisiin itseensä tulee, niin näkemykset lienevät jakautuneet: osa tuumi että ollaan sitten osa Neuvostoliittoa, mielellään tai ei, ja toiset tuumivat, että eipäs, Neuvostoliitto vain miehittää Viroa. Eikä liene vaikea ymmärtää, että Viron itsenäistyttyä virolaisten oli hyvin luontevaa katsoa tuo neuvostoaika vain miehitykseksi. Joten Janssonin kanta on aivan oikeutettu, mutta niin ovat hänen vastaväittäjiensäkin.

Neuvostoliiton kannalta se ei ollut sodassa Suomen kanssa, se vain antoi apua Kuusisen hallitukselle. Silti tuota ei ole tapana ottaa vakavasti.

Heikki Jansson ei kuitenkaan käyttänyt tuota argumenttia, koska hänen mielestään miehitys loppui siihen, kun ei enää ollut vastarintaa (joskaann 1960 se vuosi ei ollut).

Niinpä voi kysyä, olisiiko Israelin miehitys "loppunut", jos intifidaa ei olisi ollut?

[historioija]

Keskustelu nähdäkseni osoittaa, että tästäkin ongelmasta on hankala saada esiin yksiselitteistä historiallista totuutta. Voi ottaa ratkaisuksi kansainvälisen lain tai sitten asianomaisten enemmistöpäätöksen. Ratkaisut voivat siis olla toisilleen jopa vastakkaiset.
Itse arvelen, että virolaisten ja balttien pääosa olisi mielellään ollut koko ajan riippumaton Moskovasta, joten Baltian maiden miehityksestä voi hyvinkin puhua. Äänestän sitä kantaa.

[jsn]

Keskustelu nähdäkseni osoittaa, että tästäkin ongelmasta on hankala saada esiin yksiselitteistä historiallista totuutta. Voi ottaa ratkaisuksi kansainvälisen lain tai sitten asianomaisten enemmistöpäätöksen.

Kyse on aina historiantulkinnasta. Silti "enemmistöpäätös" voidaan osoittaa melko helposti kyseenalaiseksi: se tehtiin laittomilla vaaleilla, joissa käytettiin vilppiä ja painostusta. Diktatuurin osalta puheet enemmistöpäätöksistä ovat muutenkin jokseenkin omituisia. Pyyntö Neuvostoliittoon liittymisestä tehtiin sitten näiden vaalien jälkeen muodostetun nukkehallituksen toimesta. Oleellisinta koko vaaleissa ja niiden jälkeisessä liittämisessä oli vahva sotilaallinen läsnäolo, joka edelsi sitä ja myös jatkui sen jälkeen. Voidaan siis varsin objektiivisesti ja ilman mitään juridiikkaa todeta, että liitos Neuvostoliittoon tehtiin aseiden avulla.

[historioija]

Keskustelu nähdäkseni osoittaa, että tästäkin ongelmasta on hankala saada esiin yksiselitteistä historiallista totuutta. Voi ottaa ratkaisuksi kansainvälisen lain tai sitten asianomaisten enemmistöpäätöksen.

Kyse on aina historiantulkinnasta. Silti "enemmistöpäätös" voidaan osoittaa melko helposti kyseenalaiseksi: se tehtiin laittomilla vaaleilla, joissa käytettiin vilppiä ja painostusta. Diktatuurin osalta puheet enemmistöpäätöksistä ovat muutenkin jokseenkin omituisia. Pyyntö Neuvostoliittoon liittymisestä tehtiin sitten näiden vaalien jälkeen muodostetun nukkehallituksen toimesta. Oleellisinta koko vaaleissa ja niiden jälkeisessä liittämisessä oli vahva sotilaallinen läsnäolo, joka edelsi sitä ja myös jatkui sen jälkeen. Voidaan siis varsin objektiivisesti ja ilman mitään juridiikkaa todeta, että liitos Neuvostoliittoon tehtiin aseiden avulla.

Ilmeisesti minä kirjoitan liian tiiviisti ja hämärästi liian erikoisia näkemyksiä. En tässä viitannut mihinkään vaaleihin, vaan meidän keskustelijoiden tai itse Baltian asukkaiden arviointeihin kyseisten maiden asemasta Neuvostoliitossa. Otsikon kysymykseen siis voitaneen vastata vain siten, että katsotaan mikä mielipide esimerkiksi tällä palstalla on voitolla. Historiallista totuutta tästäkään ongelmasta saattaa näet olla vaikea saavuttaa.

[skrjabin]

Otsikon kysymykseen siis voitaneen vastata vain siten, että katsotaan mikä mielipide esimerkiksi tällä palstalla on voitolla. Historiallista totuutta tästäkään ongelmasta saattaa näet olla vaikea saavuttaa.

Erinomainen ajatus. Kun historiallista totuutta ei tällä palstalla (eikä missään muuallakaan) kuitenkaan tulla saavuttamaan, esitänkin että palstalta poistetaan keskustelutoiminto ja palsta koostuisi jatkossa vain otsikoista ja niiden alla käytävistä äänestyksistä.

[historioija]

Otsikon kysymykseen siis voitaneen vastata vain siten, että katsotaan mikä mielipide esimerkiksi tällä palstalla on voitolla. Historiallista totuutta tästäkään ongelmasta saattaa näet olla vaikea saavuttaa.

Erinomainen ajatus. Kun historiallista totuutta ei tällä palstalla (eikä missään muuallakaan) kuitenkaan tulla saavuttamaan, esitänkin että palstalta poistetaan keskustelutoiminto ja palsta koostuisi jatkossa vain otsikoista ja niiden alla käytävistä äänestyksistä.

Ensin keskustellaan näkökannat ja perusteet selviksi, sitten äänestetään niiden - tai mutun tai puolueen linjan - pohjalta. Näinhän se käy esimerkiksi eduskunnassa. Harvemmin sielläkään totuuksia löydetään.

[skrjabin]

Ensin keskustellaan näkökannat ja perusteet selviksi, sitten äänestetään niiden - tai mutun tai puolueen linjan - pohjalta.

Eikö keskustelu ole aika lailla ajanhukkaa kun meillä ei kuitenkaan ole yhtään mitään historiantutkimuksellisia kriteereitä sen arvioimiseksi mikä näkökanta on perustellumpi kuin joku toinen?

[historioija]

Ensin keskustellaan näkökannat ja perusteet selviksi, sitten äänestetään niiden - tai mutun tai puolueen linjan - pohjalta.

Eikö keskustelu ole aika lailla ajanhukkaa kun meillä ei kuitenkaan ole yhtään mitään historiantutkimuksellisia kriteereitä sen arvioimiseksi mikä näkökanta on perustellumpi kuin joku toinen?

Mikä kenestäkin tuntuu oikeimmalta tai omiin tarkoituksiin soveltuvimmalta. Eli korostan edelleen historian tarkastelun suhteellisuutta ja subjektiivisuutta.

[Emma-Liisa]

Eikö keskustelu ole aika lailla ajanhukkaa kun meillä ei kuitenkaan ole yhtään mitään historiantutkimuksellisia kriteereitä sen arvioimiseksi mikä näkökanta on perustellumpi kuin joku toinen?

Tässä on asian ydin.

Mielestäni tässä asiassa perustelut ovat selvät:
1) miehitys 1940 ja 1944
2) liittäminen pakolla 1940
3) kansainvälinen oikeus
4) ulkovallat eivät tunnustaneet
5) vertailu muihin vastaaviin maihin

[Emma-Liisa]

Mikä kenestäkin tuntuu oikeimmalta tai omiin tarkoituksiin soveltuvimmalta. Eli korostan edelleen historian tarkastelun suhteellisuutta ja subjektiivisuutta.

Silloin keskustelu on tietenkin tarpeetonta.

[skrjabin]

Eli korostan edelleen historian tarkastelun suhteellisuutta ja subjektiivisuutta.

Erinomainen asia että korostat kun kaikki muut keskustelijat täällä näkyvät järjestään ajattelevan että historiallinen totuus on kirkkaasti ja objektiivisesti selvitettävissä kunhan vain lähteiden massa saadaan siilattua oikeaan asentoon ja tähtien asento tulkittua. Voi meitä rankelaisia. Kiitoksia oppitunnista.

[Emma-Liisa]

Kävinpä tässä Riiassa kuuntelemassa Wagnerin Ringiä, mutta aikaa jäi muuhunkin, mm. miehitysmuseoon, josta ostin latvian- ja englanninkielisen opuksen. Sodan jälkeistä kehitystä kuvattiin mm. kappaleissa "Latvian kolonisaatio" ja "Latvian asukkaiden diskriminointi". 50-luvun alussa sisäministeriön (tarkoittanee KGB:tä) ylemmässä hierarkiassa oli latvialaisia vain 15 %, mutta kaupunkien ja alueiden vastaavista 56 johtajasta vain 4. Tehtaiden ja johtajista ja pääinsinööreistä latvialaisia oli 22 %, kolhoosien johtajista 12 %. Samaan aikaan koulutetut latvialaiset nimitettiin muualle NL:oon, jotta estettäisiin kansallisen eliitin muodostutuminen.

Stalinin kuoleman jälkeen (kun Moskovassa syntyi valtataistelu jossa Berija kannatti "keskuksen" vastaista linjaa) Latvian kansalliset kommunistit alkoivat vastustaa Moskovan ajamaa talouslinjaa, kolonisaatiota ja venäläistämistä sekä Moskovan oikeutta nimittää puoluesihteerit ja varaministerit. Seuraus oli, että Eduards Berklavs lähettetiin sisäiseen maanpakoon Vladimiriin ja Latvian KP puhdistettiin 1959 "porvarillisista nationalisteista".

Vuonna 1972 mm. New York Timesissa, Die Weltissä ja Dagens Nyheterissä julkaistiin "17 latvialaisen kommunistin kirje", jossa kuvattiin Latvian venäläistämistä. KGB ei onnistunut löytämään todisteita, että teksti oli Latviaan palanneen Berklavisin kynästä.

[Emma-Liisa]

Pitää lisätä vielä se, että kun Heikki Jansson vetosi siihen, mitä "kadulla näkyy", niin nyky-Latviasta ei katunäkymien perusteella voisi saada selville, että suuri osaväestöstä on venäjänkielisiä, Riiassa jopa enemmistö. Kaikki kadunnimet ja kauppojen kyltit ovat vain latviaksi, joka on ainoa virallinen kieli.

Kirjakaupasta (jossa toki oli suuri venäjänkielisten kirjojen osasto) löytyi väestöryhmien välisistä suhteista pari englanninkielistä kirjaa, joissa kirjoittajina oli myös (sukunimen perusteella) venäjänkielisiä. Aiheina oli gallupeighin perustuvaa identiteetin valinta ja sen eri osa-alueet sekä mm. molemmankieliset ääriliikkeet internetissä.

Neuvostoaikanahan onglema oli siinä, että kunnollista tietoa siitä mitä ihmiset todella ajattelivat ei ollut saatavana, koska molemmin puolin ideologia vaikutti niin paljon.

[jsn]

Neuvostoaikanahan onglema oli siinä, että kunnollista tietoa siitä mitä ihmiset todella ajattelivat ei ollut saatavana, koska molemmin puolin ideologia vaikutti niin paljon.

Ei kai ideologia nyt niin vahvasti NL:n asukkaiden mielipiteisiin vaikuttanut. Enemmänkin se, että diktatuurin vuoksi vapaista mielipiteenilmaisuista seurasi vaikeuksia ja useimmiten jonkinlainen rangaistus. Julkaisutoiminta oli tiukasti säädeltyä. Pikemminkin ihmiset pyrkivät ajattelemaan heille pakkosyötetystä ideologiasta riippumatta. Tiedä sitten miten paljon tietoa siitä "mitä ihmiset todella ajattelevat" on nykyisinkään saatavilla, vaikka kyselytutkimuksia tehdään ja tuloksia julkaistaan.

Toki lännessä julkaistut emigranttitiedot olivat värittyneitä siinä missä NL:n virallinenkin totuus. Kadulla näkyminen sen sijaan on melko subjektiivinen totuus. Silmäthän voi aina laittaa kävellessä kiinni ja antaa ideologian hoitaa loput.