Lemmi kirjoitti:
Oliko sopimus mielestäsi huono Hitlerille?
Hitlerin Saksan sotatalous sai kipeästi tarvitsemansa Stalinin Neuvostoliiton raaka-ainetoimitukset ja Stalin sai vapaat kädet Baltian ja Suomen suhteen ja MR-sopimuksen solmimishetkellä molemmat diktaattorit lienevät olleet tyytyväisiä, tuskin sopimusta muuten olisi solmittukaan.
Valtioneuvos J.K.Paasikivi piti 13.3.1942 Talvisodan päättymisen kaksivuotisjuhlassa Helsingin Messuhallissa puheen, jossa sanoi aluksi mm.:
"Oliko Neuvosto-Venäjän Suomen politiikka Neuvostoliiton omaltakaan kannalta tarkoituksenmukaista"?
"Onko Neuvostoliiton Suomen politiikka ollut Neuvostoliitonkaan kannalta katsoen tarkoituksenmukaista? Vai eikö se ole ollut yhtämittaista erehdystä"?
Paasikivi käy puheessaan läpi neuvotteluja syksyllä 1939 ja sanoo: "Talvisota päättyi kovaan ja onnettomaan rauhaan. Se oli Suomen kohdalta pahempi kuin Pietari Suuren Uudessakaupungissa v. 1721 sanelema, jota bolshevikit näyttivät pitävän esikuvanaan. Isänmaamme silvottiin ja runneltiin.
Historia on merkillinen ja suurelta osalta surullinen kirja, jonka tutkiminen on omiaan loukkaamaan moraalisia tunteitamme.
Historia on - sanoo eräs historiantutkija - julmuuteen asti kova. Siinä otetaan laskuun pääasiassa tulokset, mutta vain vähäisessä määrässä pannaan huomiota siihen, millä tavalla tulos on saavutettu. Tämä on surullinen totuus.
Ihmiskunnan ylevät henget ovat työskennelleet suuremman tilan hankkimiseksi moraaliselle oikeudenmukaisuudelle ja humaanisuudelle historian kulussa, mutta tähän asti valitettavasti ilman sanottavaa menestystä.
Suomi oli joputunut syyttömästi hyökkäyksen alaiseksi. Sen asia oli oikea. Suomen kansa suoritti uskomattoman ponnistuksen. Suomen armeija taisteli miltei yli-inhimillisen sankarillisesti ja saavutti odottamattoman suurta menestystä.
Koko maailma ihmetteli ja ihaili Suomen sotilasta ja Suomen kansaa. Vihollinen oli oikeudettomasti hyökännyt päällemme ja sen sotajoukkojen taistelua ei voi verrata Suomen sotilaiden urotöihin.
Mutta vihollisen suuren ylivoiman ja parempien varusteiden johdosta asema oli kolmen ja puolen kuukauden taistelun jälkeen sellainen, että Neuvostoliitto voi asettaa meille kovat ehdot."
"Historia osoittaa myös, miten ani harvoin sodassa voitolle päässyt osaa tehdä oikean ja hyvän rauhan. Siihen tarvitaan kaukonäköisyyttä, viisautta, järkevää harkintaa ja maltillisuutta - vieläpä jalomielisyyttäkin. Kaikkea tätä voittajalta tavallisesti puuttuu.
Sitä ei ollut myöskään Kremlin johtajilla maaliskuussa 1940.
He ottivat paljon enemmän kuin syksyllä 1939 oli ollut puhe. He vetivät uuden rajan, joka oli mielivaltainen ja joka leikkasi ammottavan haavan Suomen valtakunnan ja kansan ruumiiseen.
He pakottivat meille rauhan, joka - se on käsitykseni - heidän kannaltaankin katsoen, oli ei vain hyödytön vaan vieläpä vahingollinen."
"Seurasi viidentoista kuukauden ajanjakso Moskovan rauhan jälkeen. Katson olevan perustetta sanoa koko sen ajan muodostavan yhtämittaisen erehdyksen."
"Kesäkuun puolivälissä 1940 alkoivat Moskovassa olevien ulkomaiden edustajien keskuudessa puheet Neuvostoliiton mahdollisista Suomea vastaan suunnitelluista aikeista. Yhtä mittaa esiintuotiin minulle huolestuminen Suomen kohtalosta, joka Talvisotamme johdosta olim kaikissa herättänyt syvää myötätuntoa.
Aiheen antoivat, paitsi radio ym. tiedot ja huhut, neuvostovenäläisten lehtien, Pravdan ja Isvestijan, toisin ajoin päivittäiset Suomea koskevat pahansuovat uutiset ja kirjoitukset.
Pahin aika oli heinä- ja elokuussa. Varsinkin sen jälkeen kuin kesäkuun 26 pnä oli ollut uutinen surullisen kuuluisan Suomen ja Neuvostoliiton Ystävyyden seuran perustamisesta ja seura aloitti metelöivän toimintansa, paheni ilmapiiri.
Eräänä huomattavana merkkinä siitä oli, että ulkoasiainkomissaari Molotov 1. pnä seuraavaa elokuuta puheessaan Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kokouksessa asettui selvästi seuran toimintaa tukemaan."
Sodan jälkeen J.K.Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa: "Kaikki puhuvat vain viime sodasta, mutta oli myös Talvisota ja ilman sitä asiat 1941 olisivat menneet toisin."
Vaikka YYA-aikana ystävyyttä puheissa vakuuteltiinkin, tuo Stalinin virhe, sopimus Hitlerin kanssa painaa ilmeisestikin yhä, varsinkin kun nykyinen Venäjän presidentti julistaa diktaattoreiden sopimuksen olleen oikein ja suurella valtioviisaudella tehdyn?
Veikko Palvo
