Venäjän tilanne historian näkökulmasta

[Tapio Onnela]

Jukka Korpela kirjoitti HS:n mielipideosastolla kiinnostavasti Venäjästä ja sen teoista
Venäjän teot avautuvat lännen perspektiivistä huonosti (HS, Mielipide 9.9.2014)
Jukka Korpelan puheenvuoro liittyy artikkeliin (Pekka Vahvanen:Kylmä sota oli vuosikymmenten tuijotuskilpailu, HS, 7.9.2014).

Aikaisemmin Venäjän kunnianhimot olivat maailmanlaajuiset. Nyt sen vaikutuspiiri ei ulotu paria poikkeusta lukuun ottamatta muualle kuin maan rajojen tuntumaan.

Myös ideologinen ulottuvuus oli tärkeä osa kylmää sotaa. Erilaiset yhteiskuntajärjestelmät – demokraattinen kapitalismi ja kommunismi – taistelivat paremmuudesta. Kylmän sodan päättyessä Yhdysvaltain presidenttinä ollut George H. W. Bush sanoi, että konfliktissa taisteltiin "ihmiskunnan sielusta".
Ideologinen ulottuvuus on nykyisessä lännen ja Venäjän välisessä konfliktissa vähäinen, sanoo Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg.

"Venäjän presidentti Vladimir Putin on tosin viime aikoina yrittänyt korostaa länsimaisten arvojen alennustilaa; Venäjä katsoo tarjoavansa konservatiivisemman ja autoritaarisemman vaihtoehdon. Samaa leiriä edustavat esimerkiksi Turkki ja Unkari", Forsberg sanoo.

Venäjän teot avautuvat lännen perspektiivistä huonosti

Tuomas Forsbergin mukaan (HS 7. 9.) ideologialla ei ole merkitystä Venäjän ja lännen vastakkainasettelussa. Vaikka ei olisi uskovainen, pitää ymmärtää, että uskovaisten maailmassa uskonto on totta. Samoin nationalismi antaa vision uhrata yksilö kokonaisuuden uskotellun edun puolesta. Nämä ovat ideologioita siinä kuin kommunismi.

Monet tutkijat ovat väittäneet venäläisten isänmaallis-uskonnollisia puheita symbolisiksi. Venäjän kulttuurihistoria eroaa länsimaisesta ja on tuottanut ajattelu- ja käyttäytymismalleja, jotka näyttävät länsimaisin silmin järjettömiltä ja epäuskottavilta. Venäjän teot avautuvat länsimaisesta perspektiivistä yhtä huonosti kuin Hamas-taistelijoiden toiminta.

Valtio ja kirkko muodostavat pääministeri Dmitri Medvedevin mukaan sinfonian, ja kirkko puhuu Pyhästä Venäjästä, joka on kaikkien maailman ortodoksien isänmaa siinä missä islamilainen umma on islamin maailmanvalta.

Tässä kontekstissa innostetaan mielikuvituksellisella tuhatvuotisella isänmaan ja valitun kansan historialla pelastamaan Krimiä ja Itä-Ukrainaa. Tämä oppi muodostaa taustan politiikalle "lähiulkomaissa" ja kauempanakin. Sillä venäläinen sitoutuu Venäjään, kuten juutalainen Israeliin tai islamilainen Kalifatiin. Mitä enemmän olen yrittänyt selvittää tämän puhunnan taustaa ja käyttöä, sitä voimakkaammin se vaikuttaa minusta todelliselta ideologialta. Se ei ole vain vertauskuvallista kulttuuriharrastusta, kuten historia ja uskonto ovat länsimaisille ihmisille.

Tämä ulottuvuus hämärtää sitä, missä Venäjä menee ja minne se ulottuu. Tämä havainnollistuu jo Ukrainan hybridisodassa. Raja Venäjään ja rauhaan on epäselvä. Samalla tavalla tuskin kukaan hahmottaa sitä, minne Venäjä taloudellisesti yltää. Sehän voi kattaa kaikki ulkomaiden "maanmiehet" ja heidän bulvaaniensa talousverkostot. Voi olla vaikea säätää taloudellisista pakotteista tällaista vastaan.

Jukka Korpela
professori
Itä-Suomen yliopisto
Kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 9.9.2014
Venäjän teot avautuvat lännen perspektiivistä huonosti (HS, Mielipide 9.9.2014, julkaistu foorumilla kirjoittajan luvalla)

[nylander]

Toimittaja Heikki Aittokoski kirjoitti Ukrainan tilanteen käsittelyyn limittyvässä "HS-analyysissaan" (Heikki Aittokoski: Lännen ja Venäjän suhteet palaamassa "Pitkään sähkeeseen", HS 6.9.2014) yhdysvaltalaisen diplomaatin George F. Kennanin 22.2.1946 maansa ulkoministeriölle lähettämästä ns. Pitkästä sähkeestä, joka Aittokosken mukaan on "kylmän sodan tunnetuimpia asiakirjoja". Myös Aittokosken artikkelissa historia ja nykyhetken tarpeita silmällä pitävä pragmatismi tuntuvat lyövän kättä toisilleen. Hän nimittäin nostaa tekstinsä visuaalisestikin korosteiseksi ydinsanomaksi Kennanin sähkeen kohdan,jonka mukaan Neuvostoliitto(-Venäjä) on "[k]uuro järjen logiikalle mutta hyvin herkkä voiman logiiikalle".

Aittokoski kirjoittaa, että sähkeen laatimisajankohtana "Moskovan Kremlissä istui vainoharhainen Stalin". Ottamatta minkäänlaista kantaa neuvostodiktaattorin sielutieteelliseen puoleen mieli tekisi kuitenkin kääntää näkyviin (kaikkien tosin muutenkin hyvin tuntemaa) kolikon kääntöpuoltakin: Kennanin sähkettä päivälleen 56 kuukautta aikaisemmin oli saanut alkunsa tapahtumasarja, joka johtanut arviolta 27 miljoonan Neuvostoliiton kansalaisen kuolemaan, heistä 14 milj. siviilejä. (Tiedän, että tuoreempiakin lukuja ilmeisesti on olemassa.)

Jäin siis miettimään, voidaanko kylmän sodan kynnyspuillakaan vallinnutta tilannetta analysoitaessa aivan kaikkea panna pelkän vainoharhaisuuden tiliin. Mutta näin se ns. objektiivinen tiedonvälitys tuntuu toimivan, ja tällaisista nettiraapustuksista saa taatusti niskaansa "stalinistin" leiman "aiheelilsia kysymyksiä" esittäviltä nimimerkeiltä ynnä muilta.

****
* George Kennan's "Long Telegram" (Moscow-to-Washington) (February 22, 1946)

[Tapio Onnela]

Tuomas Forsbergin mukaan (HS 7. 9.) ideologialla ei ole merkitystä Venäjän ja lännen vastakkainasettelussa. Vaikka ei olisi uskovainen, pitää ymmärtää, että uskovaisten maailmassa uskonto on totta. Samoin nationalismi antaa vision uhrata yksilö kokonaisuuden uskotellun edun puolesta. Nämä ovat ideologioita siinä kuin kommunismi

Olen Korpelan kanssa samaa mieltä kyseessä nimenomaan on ideologia, jota on tietoisesti rakennettu. Tästä oivana esimerkkinä vaikkapa Iziborskin klubin toimet, esimerkiksi ”maan lasku” seremonia jossa Ukrainalta vallattujen alueiden maata laskettiin ”pyhissä seremoniossa ristin juurelle.

(tästä lisää kts. Agricolan foorumit Re: Venäjän imperiumin palauttaminen: Novorossija jossa lainattiin Fontanka sivuston artikkelia Iziborskin klubin järjestämästä seremoniasta ja kerrottiin ideologian kaipuusta.

”Ideologian puute katsottiin kipeimmäksi ongelmaksi: miten maassa voi elää, tehdä työtä ja kehittää uutta, jos ei ole aatetta, jonka puolesta voisi ilolla kuolla?”

[jsn]

Jäin siis miettimään, voidaanko kylmän sodan kynnyspuillakaan vallinnutta tilannetta analysoitaessa aivan kaikkea panna pelkän vainoharhaisuuden tiliin. Mutta näin se ns. objektiivinen tiedonvälitys tuntuu toimivan, ja tällaisista nettiraapustuksista saa taatusti niskaansa "stalinistin" leiman "aiheelilsia kysymyksiä" esittäviltä nimimerkeiltä ynnä muilta.

Ei varmasti aivan kaikkea, mutta riippuu vähän siitä mitä tällä "kaikella" tarkoitetaan. Tämä täysin ilman leimaamista.

Muistan kuulleeni virolaisesta vierailuluennoitsijasta, joka 1990-luvun alussa kertoi kokemuksistaan leireillä yms. ja kun kysymysten aika tuli, topakka opiskelijaneitonen kysyi, eikö Stalin sentään saanut aikaan jotakin hyvääkin. Virolainen meni tyystin sanattomaksi. Niin pahaa ei kai sentään olekaan ettei jotakin hyvääkin.

Kylmästä sodasta tätä hyvää on kyllä ensi näkemältä vaikeaa löytää. Vainoharha ei minustakaan ole relevantti ja kaiken tyhjentävä selitys. USA tunnetusti ei varautunut heti uuteen sotaan vaan pyrki pitämään entisen liittosuhteen voimassa. Näin kaiketi Stalinkin. Yhdysvaltojen tuolloista johtoa on usein syytetty liiasta naiiviudesta ja luottavaisuudesta. Jostakin syystä Stalinia ei. Tekikö vasta tilaisuus varkaan?

Jokuhan siitä kylmästä sodasta varmasti hyötyi, ainakin eräät teollisuudenhaarat idässä ja lännessä. Toisille se taas merkitsi kuoliniskua. Millaiseksihan maapallon energiantuotanto ja talous olisi voinutkaan kehittyä ilman sitä?

Totta on myös se, että neuvostojohdolla oli Stalinin kuoltua mahdollisuus muuttaa suuntaa ja lopettaa kylmä sota. Jotkut tuolloin toivoivat tällaista kehitystä ja asialle oli kannatusta myös Neuvostoliitossa. Liennytys voittikin vähitellen alaa mutta miksi piti odottaa yli 30 vuotta ennenkuin asiassa päästiin eteenpäin toden teolla. Jokin vain esti. Mikä se oli?

[jsn]

”Ideologian puute katsottiin kipeimmäksi ongelmaksi: miten maassa voi elää, tehdä työtä ja kehittää uutta, jos ei ole aatetta, jonka puolesta voisi ilolla kuolla?”

En ymmärrä miksi minusta tuntuu aina niin oudolta katsella uskonnon kieltäneiden ja valan vannoneiden marxisti-leninistien suutelevan ristiä ja tekevän ristinmerkkejä ja lupaavan kaikkensa Pyhän Venäjän puolesta.

Aatteita ja ideologioita voi vaihtaa siinä missä uskontoakin. Kautta historian kaikkein kiivaimpia ovat olleet juuri myöhäiset käännynnäiset. Ehkä tämä voi selittää tilannetta? Mutta jokin kuvassa silti häiritsee.

Donin kasakat olivat aikoinaan natsien liittolaisia ja kärsivät siitä sodan aikana ja jälkeen raskaasti. Nyt Neuvostoliiton vainoamat kasakat pitävät Donilla paraateja joissa ylistävät Neuvostoliittoa sekä julistavat vihaansa fasisteja ja natseja kohtaan.

Solzhenitsyn toi kotimaahansa palattuaan julki visionsa tulevaisuuden Venäjästä, jossa sen talonpoikainen sielu ja maatalous palautettaisiin takaisin ja puolustettaisiin oikeauskoista kirkkoa ja sen puhtautta. Tukena tässä olisivat myös ydinaseet. Neuvostoliiton palauttamiseen hän suhtautui aina ehdottoman torjuvasti.

[Tapio Onnela]

Vaikuttaisi siltä, että olemme todellakin käännekohdassa:
Saksan viesti hermostuneille suomalaisille: ”Jokainen Putinin aggressio täytyy rangaista” (Talouselämä 12.9.2014)

Röttgen vahvistaa haastattelussa, että Saksa on muuttanut politiikkaansa Venäjää kohtaan.

Röttgen muotoilee uuden politiikan kulmakivet näin: ”Saksan uuden Venäjän-politiikan perustava vaatimus on, että Putinin aiheuttama eurooppalaisen rauhanjärjestyksen loukkaaminen ei ole hyväksyttävissä.”

Taustalla vaikuttavat Röttgenin mukaan Saksan ja koko Euroopan historia, kahden maailmansodan tuomat veriset kokemukset siitä, mitä nationalismi voi saada aikaan. ”Maailmansotien nationalismiin liittyi yksipuolisia kansallisten rajojen siirtelyjä ja aluevaatimuksia.”

”Näiden kokemusten pohjalta luotiin nyt vallitseva eurooppalainen rauha. Me Saksassa luulimme, että Venäjä olisi osa tätä järjestystä. Putinin viimeaikaisissa toimissa on kuitenkin kyse kaikkein perustavimmista eurooppalaisen rauhan loukkauksista.”

[Tapio Onnela]

Jorma Tuomisen FB sivulla törmäsin Wikipedia-listaan Venäjän käymistä sodista, kautta aikojen.

List of wars involving Russia
Kuinka moni näistä sodista tukee Venäjällä yleistä myyttiä siitä, että "muut" yrittävät hyökätä Venäjälle? Nopean tutustumisen perusteella voisi väittää, että asia taitaa olla ihan päinvastoin?

[jsn]

Mielenkiintoisen vertailukohteen nykytilanteeseen tarjoaa sittenkin kylmän sodan alku.

Vuonna 1945 rajat ylittävää taloudellista ja poliittista yhteistyötä oltiin kasvattamassa. 1930-luvun lamasta versoneet kauppablokit ja etupiirit nähtiin keskeisenä syynä toiseen maailmansotaan. Keskeinen osa tätä oli USA:n koko Euroopalle tarjoama Marshall-apu. Neuvostoliitto ryhtyi vastustamaan sitä ideologisista ja valtapoliittisista syistä. Se syytti sitä USA:n ylivallan toteuttamiseksi ja imperialismiksi. Pian Neuvostoliitto aloitti puheet jyrkästi kahtiajakautuneesta maailmasta imperialistiseen ja demokraattiseen. Tämä vuonna 1947 muotoiltu doktriini tunnettiin sittemmin Zhdanovin oppina. Kehitys tiivistyi Berliinin saartoon ja SEV:n perustamiseen.

Neuvostoliitto oli saanut sotilaallisen voimansa kuntoon liittolaisten massiivisella talousavulla. Jos Neuvostoliitto olisi sodan jälkeen sallinut monenkeskisen yhteistyön Euroopassa, perustelut kommunistivallan ja sitä tukevan massiivisen asevoiman ylläpitämiselle olisivat menneet. Stalinismi olisi nopeasti menettänyt voimansa. Niinpä sitä piti kiristää, niin Neuvostoliiton sisällä kuin Itä-Euroopassakin, jonka Stalin omaksui nopeasti Molotov-Ribbentrop-sopimuksen tapaan etupiirikseen kun länsi oli luvannut demokraattisten ja rauhanomaisten valtioiden vyöhykkeen.
Länsi oli tullut luoneeksi hirviön, joka kääntyi sitä itseään vastaan. Välirikko mahdollisti Itä-Euroopan valjastamisen sotilaallisiin tarkoituksiin. Pian satelliittien joukkoon haluttiin liittää myös Kiina ja joukko vapautuvia siirtomaita.

2000-luvulla Euroopan yhdentyminen on tiivistynyt kohti itää. Sen taustalla ei kuitenkaan ole Yhdysvallat vaan EU, joka syntyi juuri 1940-luvun Marshall-avusta. 1990-luvulta lähtien länsi on massiivisesti tukenut Venäjää sen yhteiskunnan, talouden ja ympäristön modernisoimisessa. Maa on haluttu mukaan monenkeskiseen yhteistyöhön, mukaan lukien NATO.

Vuodesta 1999 Venäjän hitaasti kohti diktatuuria kurottava järjestelmä on pikku hiljaa tajunnut, että yhteistyöhön osallistuminen vaarantaa sen vaivalla rakentaman aseman, aivan kuten Stalinkin tajusi. Samaan aikaan Venäjä on vaurastunut vientituloillaan ja myytävissä tuotteissa on ollut se etu, ettei niillä ole ollut globaaleissa kauppajärjestelyissä suurtakaan merkitystä. Aivan kuten Neuvostoliiton aikana öljy ja kaasu käyvät kaupaksi järjestelmästä riippumatta, kunhan rajat ja mielet pidetään kiinni. Venäjä on pyrkinyt luomaan oman kilpailevan unioninsa sekä haastanut Yhdysvaltain dominoimaksi katsomansa globaalin järjestyksen. Lopulta Venäjä kääntyi haastamaan maailman Zhdanovin oppia mukaillen ja pyrkii nyt sulkeutumaan ulkomaailmalta massiivisen propagandan avulla.

Vuonna 1945 Eurooppa, varsinkin sen itäinen osa ja Neuvostoliitto mukaan luettuna, oli raunioina. Yhteiskunnalliset ja taloudelliset rakenteet olivat tuhoutuneet stalinismin, natsivallan ja sotatoimien tuloksena. Ainoa talousmahti todella oli USA ja maailma oli sillä hetkellä yksinapainen.

Vuonna 2014 Eurooppa on yhä talouskriisissä. Se on kuitenkin edelleen maailman vauraimpia alueita ja johtava talousmahti. Sen ja Yhdysvaltain rinnalle on noussut huomattavia talousmahteja, kuten Kiina. Maailma on jo jonkin aikaa ollut moninapainen. Vaikka Eurooppa on viime vuosina heikentynyt, se ei ole kasa raunioita ja nälkäisiä pakolaisvirtoja kuten vuonna 1945. Venäjä ei enää pysty valtaamaan puolta Eurooppaa edes aseiden ja poliittisten tukijoidensa avulla, eikä näin ollen myöskään sulkemaan naapurimaidensa rajoja. Ydinaseiden käyttö tässä on käytännössä mahdotonta. Öljy ja kaasu ovat nekin huonoja valloitusvälineitä. Venäjä pystyy sulkemaan vain omat rajansa ja tästä on sille itselle paljon vahinkoa.

Putinilla on edelleen yksi vaihtoehto, johon hänen on mahdollista turvautua. Kiihdyttämällä taloudellista konfliktia Venäjän yhteiskunta ja talous muuttuvat epävakaiksi ja elinkeinoelämä joutui hätään. Silloin koko yksityinen sektori on mahdollista ottaa valtion haltuun jonkinlaiseen ”sotakommunismiin” vetoamalla. Tällöin maan johtaja hallitsee jälleen yhteiskunnan kaikkia keskeisiä resursseja ja voi huoletta irtautua läntisistä valuutta- ja lainamekanismeista. Korruptiota näin ei kuitenkaan saada kuriin vaan se ryöstäytyy lopullisesti myös johtajansa hallinnasta. Muutos ei olisi erityisen iso, koska valtionyhtiöillä on jo nyt hallitseva asema.

Tässä haittaa se, että kun Stalinilla oli valtavista ihmistappioista huolimatta käytössä melko paljon työikäisiä ihmisresursseja ja myös läntistä teknologiaa, Venäjällä on pulaa kummastakin. Väestö on ikääntynyt ja vähentynyt. Vain teknologiaan satsaaminen voisi auttaa. Pakotteiden tuloksena teknologian ja rahan saanti lännestä vaikeutuu. Kiina kuitenkin kykenee tarjoamaan jonkin verran teknologiaa ja myös ihmisresursseja. Venäjä ajautuu siten vääjäämättä riippuvuussuhteeseen Kiinasta. Kiinalaisten määrä ja rooli Venäjällä kasvaa, mitä osattiin ennustaa jo Neuvostoliiton aikana. On toistaiseksi arvoitus, johtaako kiinalaisten näkyvämpi rooli sisäpoliittisiin konflikteihin. Mm. Rosneft on rahapulassaan jo myynyt pilkkahintaan valtavia öljykenttiä kiinalaisille. Mutta toisin kuin Putin, Kiina ei halua irtautua lännestä. Sille Venäjä tarjoaa yhden tien lisää kohti läntisiä markkinoita, eikä Kiina välttämättä halua ajaa Venäjän päämääriä, koska sekin tarvitsee yhä läntistä teknologiaa.

Venäjän kannalta tällainen yhteistyö, jossa toinen dominoi, on yhtä huono ratkaisu.
Näin ollen konflikti niiden välillä on väistämätön aivan kuten Maon ja Stalinin välillä.

Se mikä tapahtui vuosina 1945-47, on tapahtunut vuosina 1991-2014.

[Tapio Onnela]

Venäjä on lakkauttamassa tunnetun Memorial-ihmisoikeusjärjestön. Memorial on muun muassa toiminut tuomalla esiin ja kunnostamalla Stalinin ajan vankileirejä ja pystyttänyt muistomerkkejä Stalinin vainojen uhreille – esimerkiksi Petroskoin lähellä sijaitsevien joukkohautojen yhteyteen pystytettyjä muistomerkkejä, jonne on haudattu myös satoja suomalaisia teloitettuja. Memorial on julkaisut Neuvotosliiton diktatuuriin liittyviä dokumentteja ja ylläpitänyt museoita. Järjestö sai vuonna 2009 Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon. Monia sen piirissä toimineita henkilöitä on murhattu, kuten Anna Politkovskaja.

Yle 11.10.:

Järjestön johtaja kertoi perjantaina uutistoimisto AFP:lle, että Venäjän oikeusministeriö on nostanut kanteen Memorialin kieltämiseksi. Alexander Cherkasov sanoi, että viranomaiset ovat kiinnostuneita organisaation rakenteesta.
Memorialin kattojärjestön alaisuudessa toimii kymmenittäin pienempiä venäläisiä ihmisoikeus- ja tutkimusjärjestöjä. Jos pääjärjestö lakkautetaan, pienemmät ryhmittymät joutuisivat rekisteröitymään uudelleen, mikä haittaisi merkittävästi niiden toimintaa.
Järjestön tunnetuin paikka, Moskovan ihmisoikeuskeskus voisi vielä jatkaa toimintaa, mutta Memorialin jäsenet odottavat viranomaisten painostustoimille jatkoa.
Memorial on erikoistunut Josef Stalinin ja Neuvostoliiton aikaisiin vainoihin ja ihmisoikeusrikoksiin, ja pitää yllä maailmanlaajuisesti arvostettuja arkistoja aikakauden rikkomuksista. Venäjä haluaa kieltää tunnetun ihmisoikeusjärjestön (Yle 11.10. 2014)

* Memorial (englanniksi)

* Stalinin uhrien muistomerkki Petroskoin lähellä (Agricolan uutisfoorumit 19.10.2007)

[Veikko I Palvo]

Venäjä on lakkauttamassa tunnetun Memorial-ihmisoikeusjärjestön. Memorial on julkaisut Neuvotosliiton diktatuuriin liittyviä dokumentteja ja ylläpitänyt museoita. Järjestö sai vuonna 2009 Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon.

"Memorial on pitkään ollut Venäjän viranomaisten silmätikkuna", http://yle.fi/uutiset/saharov-palkinto_ ... le/1101638 uutisoi Yle 22.10.09 meppien myönnettyä palkinnon Memorial-ihmisoikeusjärjestölle.
Vuonna 2013 Saharov-palk. myönnettiin Malala Yousafzai´lle, joka 2014 sai Nobelin rauhanpalkinnon.
Memorial-järjestön alkuunpanemana Pietarin lähellä Levashovossa ( Haapakangas ) paljastettiin Molok-muistomerkki Anatoli Sobchakin ollessa Pietarin pormestarina.
Moloch-patsas on kuvanveistäjien Nina Galitskajan ja Vitali Gambarovin.
Levashovossa ammuttiin 1937- 1954 46 771, joista lähes 15000 suomalaista, suomalaiset ilmeisesti lähinnä 1937 - 1938.
Elokuussa 2002 Memorial toi Venäjällä julkisuuteen myöskin Toksovon teloituspaikan, ainakin mm. Moscow Times 4.10.02, St.Petersburg Times 12.8.03 ja Saint-Petersburg.com kirjoittivat Toksovosta, jossa ammuttiin Stalinin puhdistuksissa noin 30 000.
Molok-muistomerkin pystyttäminenkään ei liene enää "kunnioittavaa oman historian käsittelemistä", joten aiotaankohan se kaataa? Tai kenties "Levashovon joutomaa", Levashovskaja Pustosh aidataan taas piikkilanka-aidalla Venäjän "historian hämärään"?

Veikko Palvo

[jsn]

Memorial ja useita muita ihmisoikeusjärjestöjä perustettiin Neuvostoliitossa jo 1980-luvun perestroikan aikana. Nykyhallinto yrittää ilmeisesti pyyhkiä historiasta 30 vuotta pois. 1980-luvun lopun öljyhintoihin on onneksi vielä matkaa. Tuolloin, kun öljy halpeni, NL salli löysäsi otetta ja salli keskustelua menneisyydestä, tarkoituksena oli sosialismin ja neuvostoyhteiskunnan uudistaminen. Nyt, kun öljy jälleen halpenee, tapahtuukin täsmälleen päinvastoin. Uudistamisesta ei kuitenkaan tällä kertaa ole kyse. Venäjällä ei tehdä oikeastaan mitään muuta kuin rajoítetaan ja kielletään ja toivotaan onnea, että tulisi joku ja pelastaisi. Jopa Neuvostoliitossa oli enemmän yritystä.

[Veikko I Palvo]

Memorial ja useita muita ihmisoikeusjärjestöjä perustettiin Neuvostoliitossa jo 1980-luvun perestroikan aikana. Nykyhallinto yrittää ilmeisesti pyyhkiä historiasta 30 vuotta pois.

Memorial-ihmisoikeusjärjestön painopiste näyttäisi olevan "gulag-ajan" eli kommunismin ajan totalitarismissa. Jo Lenin aloitti uuden yhteiskunnan rakentamisen vangitsemalla ja karkottamalla entisen intelligentsijan, joka ei kääntynyt kommunismin kannattajiksi.
"Filosofien laivasta" mm. on kirjoitettu Venäjällä hiljattain, parisataa tiedemiestä, insinööriä, kirjailijaa jne. karkotettiin parilla pienellä laivalla 1922 Saksaan. Solovetskiin - Solzenitsynin vankileirien äidiksi sanomaan - vangittiin ei-bolsevistista eliittiä, joista viimeiset ammuttiin Stalinin puhdistuksissa. Stalinin kuollessa 1953 leireillä oli 2,5 miljoonaa ja leirihenkilökuntaa 446 000, joista aseellisia vartijoita
234 000.
"Filosofien laivasta" Nyky-Venäjällä kirjoitettaessa Solovetsk näytetään unohdetun ja
karkotettujen sanotaan olleen onnellisessa asemassa, eivät tulleet ammutuiksi.
Nykyhallinto näyttäisi historiakomiteoillaan ja Memorialinkin kieltämisellä yrittävän estää ja muokata Venäjällä kommunismin ajan historian kirjoituksen, Stalinkin halutaan muistaa vain 1941-45 sodan voittajana?
Mutta
Kgb-johtaja Juri Anropovkin ( 1967- 1982 jatkoi Leninin anti-intelligentsija -linjalla, mm. Andrei Saharov ja Aleksander Solzhenitsyn olivat nomenklatuurajärjestelmän "toisinajattelijoita."
Ja Venäjän nykyinen nomenklatuura, valtaeliitti, näyttää muodostuvan presidentinhallinnolle uskollisista energiayhtiöiden johtajista, armeijasta, valtiollisen poliisin ja sisäisen turvallisuuden joukoista, virkamiehistöstä?

Venäjää näytetään yhä enemmän taas hallittavan pelolla, jolla on Venäjällä pitkä historia. Mongolivallan aikana nousi valta-asemaan Moskovan ruhtinaskunta ja Iivana Julman johdolla moskoviitit tekivät ensimmäiset valloituksensa, Pietari Suuri avasi ikkunoita läntiselle tietotaidolle ja sen edustajille Venäjällä Nevalta käsin sotien kyllä Mustanmerenkin suunnalla.
Ja
Venäjän öljyntuotannon ei sanota pystyvän merkittävästi nykyisestään kasvamaan eli Venäjästä ei tulisi "öljytaloutta" Saudi-Arabian tai Kuwaitin tavoin. Öljytulot per venäläinen ovat Venezuelan tai Kazakhstanin tasolla. Venäjän sisäinen öljyn ja maakaasun kulutus on sekin em. öljymaita merkittävästi suurempi ja elintaso Venäjällä näyttäisi säilyvän entisellään. Venäjällä on hyvin koulutettua ja kehnosti palkattua työvoimaa ja neuvostoajan tavoin venäläiset tuotteet eivät näytä olevan kilpailukykyisiä maailmanmarkkinoilla.
Nomenklatuuran, valtaeliitin sosiaalinen asema ja elintaso lienevät samoin neuvostoajan tasolla eli turvatun korkealla?

Veikko Palvo

[jsn]

Venäjän öljyntuotannon ei sanota pystyvän merkittävästi nykyisestään kasvamaan eli Venäjästä ei tulisi "öljytaloutta" Saudi-Arabian tai Kuwaitin tavoin.

Ei ainakaan ilman huomattavia teknologiainvestointeja. Samoin niitä tarvitaan jos maahan halutaan kansainvälisesti kilpailukykyistä teollista tuotantoa. Palveluyhteiskuntaa Venäjästä tuskin tulee, siihen työvoima- ja muut kustannukset ovat jo valmiiksi liian korkeat.

Voi olla että öljyn hinta ei ole vielä tarpeeksi alhainen, jotta sillä olisi shokkivaikutusta maan hallitukseen tai ainakin tarve osoittaa ettei vaikutusta ole menee muiden tarpeiden ohi.

Vuonna 1913 Venäjän osuus koko maailman viennin arvosta oli lähes 4 prosenttia, tällä hetkellä luku on alle kolmen prosentin (Kiinan osuus vuonna 2013 reilusti yli 12 prosenttia). Venäjän edelle menevät mm. 4 EU-maata omilla luvuillaan. Itse kokonaissumma on toki moninkertaisesti suurempi kuin 100 vuotta sitten. Vuonna 1913 noin puolet Venäjän viennistä oli viljaa, sata vuotta myöhemmin 70 % oli öljyä. Viljanvienti perustui rautatieyhteyksille, jotka olivat edelleen puutteellisia. Vielä 1800-luvun lopulla maassa oli isoja nälänhätiä, jotka johtuivat teknologian puutteista. Kun viljanvienti romahti maan hallituksen tehtyä vuonna 1914 päätöksen lähteä voitokkaaksi arvioituun sotaan, romahti koko Venäjä.

[Veikko I Palvo]

Vuonna 1913 Venäjän osuus koko maailman viennin arvosta oli lähes 4 prosenttia, tällä hetkellä luku on alle kolmen prosentin Vuonna 1913 noin puolet Venäjän viennistä oli viljaa, sata vuotta myöhemmin 70 % oli öljyä. Viljanvienti perustui rautatieyhteyksille, jotka olivat edelleen puutteellisia. Vielä 1800-luvun lopulla maassa oli isoja nälänhätiä, jotka johtuivat teknologian puutteista.

Ensimmäisen maailmansodan aikana alkanut elintarvikepula kiristyi nälänhädäksi Venäjän sisällissodan aikana ja uusien vallanpitäjien oli ilmeisestikin pakko julistaa
nep-politiikka, joka oli osittain paluuta entiseen taloudessa. Stalinin 1929 alkaneisiin viisivuotissuunnitelmiin sisältyi maatalouden kollektivisointikin, mikä aiheutti nälänhätiäkin. Maataloustuotanto lienee lisäksi koko ajan ollut toissijaisessa asemassa verrattuna raskaan teollisuuden rakentamiseen ja Hrushtshovin aikana NL ryhtyi viemään öljyä ja ostamaan viljaa ja maataloustuotteita lännestä.
Viljan
tuonti alettiin kirjata viisivuotissuunnitelmiinkin:
9. 1971 - 1975 13,5 miljoonaa tonnia 10. 1976 - 1980 20 miljoonaa tonnia
11. 1981 - 1985 42 miljoonaa viljatonnia, noin 20 %:a
NL:sta tuli maailman suurin viljanostaja ja viljaostot http://www.suomenpankki.fi/pdf/A75_1990.pdf olivat yli 25 %:a vaihdettavilla valuutoilla maksettavasta länsituonnista.

Moscow Timesin 14.8.14 artikkelissa http://www.themoscowtimes.com/article.php?id=505147 sanotaan Venäjän maatalouden kärsivän 20 vuoden investointivajeesta ja
infrastruktuurin rakentamisen Venäjällä olevan kaksi kertaa kalliimpaa kuin EU:ssa ja USA:ssa. Maataloustuotannon kirjoitetaan korvaavan 9 miljardin elintarviketuonnin aukon 5 - 7 vuodessa, mikäli harjoitetaan ´oikeanlaista politiikkaa´ ja valtio investoi maatalouteen suuria summia vuosittain pitkällä ajanjaksolla.
Moscow Timesin art. näytettäisiin viitattavan siihen, ettei Venäjän täydellinen elintarvikeomavaraisuus ole taloudellisesti kannattavaa?
"Maatalouden kahdenkymmenen vuoden investointivaje" kenties osoittaa Venäjän maatalouden olevan lähes neuvostoaikaisella tasolla?

Veikko Palvo

[Tapio Onnela]

Venäjän presidentin neuvonantaja ja lähettiläs Sergej Markov (Markov on Putinin ” doverennoje litso”ja edustaa tätä virallisesti) rinnastaa juutalaisvainot ja ”russofobian”. Hänen mukaansa toinen maailmansota alkoi juutalaisvainoilla ja nyt russofobia on vastaavaa rasismia venäläisiä kohtaan. Hänen mielestään Kiovan fasistinen juntta ja ultranationalisti tappoivat Ukrainassa venäläisiä ja venäläiset sotilaat ovat sitten tulleet Ukrainaan venäläisten avuksi.

Markov on aiemmin mm syyttänyt mm Baltian ja Puolan historioitsijoita ”vääristelystä” esim. Katynin joukkomurhan kuvauksista. Vuonna 2010 hän kritisoi Ukrainassa käytettyjä historian oppikirjoja siitä, että ne esittivät Venäjän negatiivisessa valossa. Svenska Dagbladetin haastattelussa 8.6.2014 Markov varoitti kolmannesta maailmasodasta mikäli Ruotsi ja Suomi liittyisivät Natoon. Nyt hän uhkaa, että sodan syttyessä Viro ja Liettua tulevat katoamaan.
Putins sändebud: Baltländerna ska vara rädda (SvDb 11.11.2014)

– Problemet är russofobin som finns hos den ledande eliten i väst. Russofobi är rasism mot ryssar. Få era länder att sluta vara russofober, då kommer det bli mycket lättare för er att leva, säger Sergej Markov till TV-programmet.

Konflikten i Ukraina startades av väst, menar han. Han kopplar den ukrainska regimen till fascism.

– Vi måste rädda vårt eget folk när det dödas av ultranationalister. Där den ukrainska juntan håller hus är det fascism och terror. Och där det finns ryska soldater råder demokrati och yttrandefrihet, säger han.

Sergej Markov väckte internationell uppmärksamhet i somras efter en intervju med SvD. Då menade han att världen kan stå på randen till ett tredje världskrig.

– Antisemitismen startade andra världskriget, russofobin kan starta ett tredje, sade Markov då till SvD.

Han pekade även ut vilka länder som ligger i täten för denna russofobi.

– Fem, sex länder ligger i täten när det gäller russofobin i Europa: Sverige, Polen, de baltiska länderna och Finland. I Sveriges och Polens fall kan rysshatet förklaras med gamla stormaktskomplex, i Lettlands och Estlands med att det har blivit ett politiskt instrument, sade Markov till SvD.