Venäjän tilanne historian näkökulmasta

[Emma-Liisa]

Jatkoa Rentolan artikkelista:

Stalinista:
- Putin ei yritä kiistää terroria. "Jopa Katynin puolalaisten upseerien joukkoteloituksen muistamisen Putin on hoitanut kohtuullisen asiallisesti."
- "Toisaalta nykyisen valtiojohdon historiapolitiikassa on tarpeen korostaa venäläisiä terrorin uhreina, etteivät vähemmistökansat pääsisi uhriutumaan. Toinen piirre on pyrkimys rajoittaa 'mässäilyä' ja terrorin selittely ymmärrettäväksi. Presidentti on väittänyt, että muiden kansojen historiasta löytyy vastaavaa ja vielä pahempaakin."
- Suuren isänmaallinen sodan voitonpäivässä uusi emotionaalinen idea, Kuolematon rykmentti. Sota yhdistää venäläisiä ja sen terminologialle löytyy kaikupohjaa (fasisti-leiman soveltaminen Ukrainaan).
- sodan loppuvaiheen kuvauksissa on "jälleen alettu korostaa neuvostoarmeijaa vapauttajana, mikä nostaa verenpainetta Baltian maissa ja Puolassa, miksei läntisessä Ukrainassakin." Sen sijaan talvisodan kohdalla "1980-luvun lopulta lähtien omaksuttu realistisempi näkemys pätee yhä", pyrkimykset palata neuvostokuvioihin ovat yksittäisiä.
- Stalin-malleja Putinin politiikassa: "saartorenkaan paranoia, Venäjän näkeminen vihollisten ympäröimänä"

Tammikuussa Putin puhui Leninin ja Stalinin merkityksestä Venäjän historiassa: "on aivan oikein hallita aatteet oppaanaan, mutta vain jos ne aatteet johtavat oikeisiin lopputuloksiin", toisin kuin Leninillä. Erityisesti Putin "harmitteli maailmanvallankumouksen ideaa ja neuvostotasavalloille myönnettyä eroamisoikeutta".

Pari päivää myöhemmin Putinin puhui avomielisemmin Sravropolissa omiensa eli "Yleisvenäläisen kansanrintaman" tilaisuudessa, jossa myös yleisö sai esittää kysymyksiä:
- Putin teki harvinaisen maininnan puolueen jäsenyydestään ja työstään KGB:sssä ja kertoi omasta aatekehityksestään: "häntä olivat kovasti miellyttäneet ja yhä miellyttivät kommunismin ja sosialismin aatteet", mutta niiden edustajina hän mainitsi varhaiset utopistit Saint-Simonin, Owenin ja Campanellan
- Venäjän historiasta: "Venäjän vallankumoukselliset syyttivät tsaarinvaltaa sorrosta, mutta heti valtaan päästyään bolsevikit ryhtyivät itse sortajiksi, tsaarikin ammuttiin lapsineen." Putin tosin ymmärsi että "kun perinnöllinen itsevaltias surmataan, on surmattava lapsetkin."
- "Putin karsasti bolsevikkien roolia rintaman sortumisessa I maailmansodassa. Ellei Saksa olisi lopulta hävinnyt sotaa, Venäjän oli käynyt huonosti. Mutta mitä tehtiin, kun siitä pinteestä selvittiin. Ryhdyttiin sisällissotaan. Tämä tarkastelu liittyy petturuuden ja petetyksi tulemisen teemoihin samaan tapaan kuin Putinin monet kommentit lännen toiminnasta kylmän sodan päättyessä."
- Putin hyväksyy 20-luvun NEP-politiikan ja pitää pakkoteollistumista "'ilman muuta plussana' - muutenhan ei olisi selvitty natsi-Saksan hyökkäyksestä", samoin hän hyväksyy suunnitelmatalouden "paitsi aivan lopussa, jolloin se esti pääsemästä mukaan teknologian vallankumoukseen"
- Leninin uudelleenarviointi tarpeen, koska "Lenin asetti valtion rakennuksen alle ajastetun miinan, eroamisoikeuden, joka lopulta räjähti". Putin nosti esiin eräitä alueita, mutta ei niitä, jotka olivat irtautuneet ennen NL:n perustamista eli Suomea, Puolaa ja Baltian maita, vaan Ukrainan, Valko-Venäjän ja Kaukasian, myös neuvostojohdon tavan muutella sisäisiä rajoja, esimerkkinä ei kuitenkaan Krim vaan Donbassin alue jonka Lenin liitti Ukrainaan, "jotta maatalousvaltaisen tasavallan asukkaisiin saataisiin lisää luotettavia proletaareja".

Nalle Wahlroosin aatekehitys: "Luuli että voiton päivä on vinstens dag".

[jsn]

- Leninin uudelleenarviointi tarpeen, koska "Lenin asetti valtion rakennuksen alle ajastetun miinan, eroamisoikeuden, joka lopulta räjähti".

En usko että tämä muodollinen eroamisoikeus oli kovinkaan merkittävänä syynä Neuvostoliiton hajoamiseen, sen enempää kuin Ukrainan ja Valko-Venäjän vuosikymmeniä kestänyt YK-jäsenyys niiden itsenäistymiseen. Ensimmäisenä irti pyrkineissä Baltian maissa ei edes suostuttu tunnustamaan eroamisoikeutta, koska ne eivät halunneet tunnustaa koko liittymistään. Todellinen syy oli ideologisen legitimiteetin täydellinen hiipuminen, mikä samanaikaisesti merkitsi myös taloudellista romahdusta. Ilmeisesti Putinin tarkoitus on tällä tavoin vähätellä näitä kahta, erittäin ilmeistä syytä.

- Putin hyväksyy 20-luvun NEP-politiikan ja pitää pakkoteollistumista "'ilman muuta plussana' - muutenhan ei olisi selvitty natsi-Saksan hyökkäyksestä", samoin hän hyväksyy suunnitelmatalouden "paitsi aivan lopussa, jolloin se esti pääsemästä mukaan teknologian vallankumoukseen"

Tietenkin voisi kysyä, missä määrin NL:n pakkoteollistaminen ja -kollektivisointi sekä kansainvälinen toiminta toimivat sysäyksinä Natsi-Saksan synnylle ja sitä kautta sen hyökkäykselle. Tässä vaiheessa Saksa ja NL olivat läheisiä liittolaisia alkaen vuodesta 1918 ja 1922 Rapallon sopimuksesta.

[Emma-Liisa]

- Leninin uudelleenarviointi tarpeen, koska "Lenin asetti valtion rakennuksen alle ajastetun miinan, eroamisoikeuden, joka lopulta räjähti".

En usko että tämä muodollinen eroamisoikeus oli kovinkaan merkittävänä syynä Neuvostoliiton hajoamiseen, sen enempää kuin Ukrainan ja Valko-Venäjän vuosikymmeniä kestänyt YK-jäsenyys niiden itsenäistymiseen. Ensimmäisenä irti pyrkineissä Baltian maissa ei edes suostuttu tunnustamaan eroamisoikeutta, koska ne eivät halunneet tunnustaa koko liittymistään. Todellinen syy oli ideologisen legitimiteetin täydellinen hiipuminen, mikä samanaikaisesti merkitsi myös taloudellista romahdusta. Ilmeisesti Putinin tarkoitus on tällä tavoin vähätellä näitä kahta, erittäin ilmeistä syytä.

Putin ilmaisee tässä amatööriytensä. Eihän kukaan ihminen voi millään arvata, millä tavoin asiat menevät pieleen 70 vuotta myöhemmin. Ja jos arvaisikin, niin sillä välin asiat voisivat mennä pieleen monella muulla tavoin.

Asian ydin on, että niin kauan kuin kommunistijohdolla oli voimaa ja tahto käyttää sitä omia kansalaisiaan vastaan, reuna-alueet pidettiin Venäjän yhteydessä. Se, mikä eroamisen ratkaisi, ei ollut joku laillinen yksityiskohta vaan voiman puute ja haluttomuus käyttää sitä.

Syvemmin katsoen kyse oli tietysti siitä, ettei Venäjällä ollut tarpeeksi attraktiovoimaa, jotta reuna-alueiden kansat, joilla oli jo ennestään oma kulttuuri, uskonto ja identiteetti, olisivat halunneet tulla venäläisiksi. Toki NL:kin auttoi niitä tässä siten, että neuvostotasavalloissa sai käyttää omaa kieltä, koska se alun perin oli kätevämpää.

Virossa venäjän kieltä alettiin korostaa 70-luvulla (ks. Neljänkymmen kirje), ja jos NL olisi ollut voimissaan, viro olisi aikojen kuluessa muuttunut kotikieleksi.

- Putin hyväksyy 20-luvun NEP-politiikan ja pitää pakkoteollistumista "'ilman muuta plussana' - muutenhan ei olisi selvitty natsi-Saksan hyökkäyksestä", samoin hän hyväksyy suunnitelmatalouden "paitsi aivan lopussa, jolloin se esti pääsemästä mukaan teknologian vallankumoukseen"

Tietenkin voisi kysyä, missä määrin NL:n pakkoteollistaminen ja -kollektivisointi sekä kansainvälinen toiminta toimivat sysäyksinä Natsi-Saksan synnylle ja sitä kautta sen hyökkäykselle. Tässä vaiheessa Saksa ja NL olivat läheisiä liittolaisia alkaen vuodesta 1918 ja 1922 Rapallon sopimuksesta.[/quote]

Kuulostaa hyökkäyksen uhrin syyllistämisestä. Toki fasismi ja kommunismi koettiin vaihtoehdoiksi demokratialle, joka oli "vanhanaikaista", kuten Olavi Paavolainen kirjoitti. Mutta se mitä Hitler hyökkäyksellä haki oli "Lebensraum" ja alempien kansojen tuhoaminen tai kukistaminen.

Saksan ja NL:n liittolaisuus johtui vain siitä, että ne molemmat olivat hylkiöitä ja olivat hävinneet sodan.

Toisaalta Stalin ei tietenkään voinut kollektivisoinnista ja teollistumisesta päättäessään mitenkään arvata Saksan hyökkäystä, vaan hän pelkäsi ylipäänsä kapitalistisia maita. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten vieraan valtion myöhempi hyökkäys ja terrori sanktioi sitä edeltävän sisäisen terrorin. Silloin ei tarvitse todistaa, että Stalinin menetelmä johti parhaaseen lopputulokseen teollistumisessa.

[Veikko I Palvo]

Tietenkin voisi kysyä, missä määrin NL:n pakkoteollistaminen ja -kollektivisointi sekä kansainvälinen toiminta toimivat sysäyksinä Natsi-Saksan synnylle ja sitä kautta sen hyökkäykselle. Tässä vaiheessa Saksa ja NL olivat läheisiä liittolaisia alkaen vuodesta 1918 ja 1922 Rapallon sopimuksesta.

Bolsevikkien ja natsien yhteinen toisiinsa kietoutuva historia taisi alkaa jo Leninin ja 30 bolsevikin salakuljettamisesta Venäjälle, jossa maaliskuussa 1917 oli tehty vallankumous ja bolsevikkien kaapattua vallan loka-/marraskuussa 1917 Leninin neuvosto hetimmiten joulukuussa julisti aselevon ja Brest-Litovskissa Venäjän "antautumisneuvottelut" aloitettiin tammikuussa 1918.
Keisarin Saksa tuli tunnustaneeksi Leninin neuvoston ja samoin tekivät ottomaanien imperiumi ja Itävalta-Unkari ja muut keskusvallat.
Mutta mistä ajankohdasta alkaen Neuvosto-Venäjän voisi katsoa olleen olemassa sisällissotaa käyvällä Venäjällä?

Mynchenissäkin oli keväällä 1919 lyhytaikainen neuvostotasavalta http://www.ww1-propaganda-cards.com/Munich%201919.html ja Saksan työväenpuolue, johon Hitlerkin liittyi, oli perustettu tammikuussa 1919, puoluenimi muutettiin 1920 alussa Saksan kansalliseksi sosialistiseksi työväenpuolueeksi ja puolue yhdisti juutalaiset vihaamiinsa bolsevikkeihin.
Brest-Litovskin neuvottelujen vauhdittamiseksi Saksa oli miehittänyt Baltian ja itsenäiseksi julistautuneen Symon Petliuran Ukrainankin, jossa Stepan Banderan OUN perustettiin nähtävästikin Saksan romahdettua.
Ja olikohan Hitlerin lebensraum lähinnä Ukraina?
Kansainvälisten hylkiöiden Rapallon sopimuskin 1922 solmittiin ennen Neuvostoliiton perustamista vuodenvaihteessa 1922 / 1923, Venäjälle oli oletettu ja odotettiin palaavan entisenlaisen vallan ja Weimarin Saksa oli sekasorrossa ja voittajat odottivat saavansa siltä suuret sotakorvaukset.
Neuvostoliiton ja Saksan Brest-Litovskissa "alkanut" yhteistyö jatkui Stalinin ensimmäisessä viisivuotissuunnitelmassakin, pakkoteollistamisessa ja natsien valtaannousun ja Stalin-Hitler-sopimuksen 8.1939 ja taloussopimusten välistä aikaa oli vain 5-6 vuotta ja (sota-)talousyhteistyö oli varmaankin NL:ssa ja Saksassa hyvässä muistissa?
Ja natsitkin ottivat käyttöön jonkinlaisen suunnitelmatalouden NL:n esikuvan mukaisesti ja mm. propagandassakin esimerkkinä näyttäisivät olleen bolsevikkien propaganda ja mm. "AgitProp", joka käynnistettiin jo bolsevikkien vallankaappauksen jälkeen ennen NL:n perustamista?

"Jonkin sortin sosialisti" kuvaa hyvin bolsevikkeja ja kansallisia sosialisteja ja fasisti Mussolinikin oli alkujaan jonkin sortin sosialisti, aatesuunnat kilpailivat keskenään kannattajista. Nyky-Venäjällä sosialismi on siirretty historiaan, mutta kannattajia näytetään etsittävän äärioikeistolaista eurooppalaisista ja Ranskan Front Nationale lienee suurin Putinin Venäjän tukema puolue Länsi-Euroopassa?

Veikko Palvo

[Lemmi]

Asian ydin on, että niin kauan kuin kommunistijohdolla oli voimaa ja tahto käyttää sitä omia kansalaisiaan vastaan, reuna-alueet pidettiin Venäjän yhteydessä.

Minulle on epäselvää missä määrin Neuvostoliitto oli Venäjä. Luulen Neuvostoliiton kommunistisen ideologian olleen kansallismielisyyden vastainen ideologia. Virolainen kommunisti oli ensi sijassa kommunisti eikä hän ollut virolaiskansallismielinen ja luulen, ehkä virheellisesti, että sama koski muidenkin kommunistimaiden kommunisteja. Ideologisen liimaamisen vuoksi kansalllismielisyydet työnnettiin taka-alalle.

[Emma-Liisa]

Asian ydin on, että niin kauan kuin kommunistijohdolla oli voimaa ja tahto käyttää sitä omia kansalaisiaan vastaan, reuna-alueet pidettiin Venäjän yhteydessä.

Minulle on epäselvää missä määrin Neuvostoliitto oli Venäjä. Luulen Neuvostoliiton kommunistisen ideologian olleen kansallismielisyyden vastainen ideologia. Virolainen kommunisti oli ensi sijassa kommunisti eikä hän ollut virolaiskansallismielinen ja luulen, ehkä virheellisesti, että sama koski muidenkin kommunistimaiden kommunisteja. Ideologisen liimaamisen vuoksi kansalllismielisyydet työnnettiin taka-alalle.

Tämä oli ihanne, joka oli osin todellisuuttakin 30-luvulle asti, jolloin Stalin tapatti suhteellisesti eniten niiden vähemmistökansallisuuksien kommunisteja, joilla oli "toinen isänmaa" rajan toisella puolen (suomalaisia, puolalaisia, saksalaisia, korealaisia jne) ja joiden lojaalisuutta hän siksi epäili. Vastaavasti neuvostoisänmaallisuuden keskukseksi tuli Venäjä. Sodan jälkeisissä voitonjuhlissa Stalin kiitti nimenomaan Venäjän kansaa.

Sinänsä pitää paikkansa että Neuvosto-Karjalan johtajat Gylling ja Rovio olivat kansallismielisiä ja ottivat esikuvakseen Suomen eikä Venäjää. Tilanne oli myös siinä mielessä poikkeuksellinen, että viralliseksi kieleksi otettiin naapurimaan kieli kun muissa neuvostotasavalloissa luotiin uusi kirjakieli paikallisten murteiden perusteella (30-luvun lopussa oli tällainen välivaihe).

Mitä virolaisiin kommunisteihin tulee, niin suuri osa heistähän tuli Viroon 1940 NL:sta eivätkä he edes osanneet viroa. Toisaalta esim. Jaan Krossin teoksia ei sensuroitu kieltämisestä puhumattakaan, vaikka sama olisi tehty vastaaville venäjänkielisille, osoittaa että virolaisissa kommunisteissa oli kansallismielisyyttä, tosin ei varmaan yhtä paljon kuin he jälkikäteen esittävät.

[Emma-Liisa]

"Jonkin sortin sosialisti" kuvaa hyvin bolsevikkeja ja kansallisia sosialisteja

Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius pitävät (Kanava 4/2016) fasismille ominaisena "äärikansallismielisyyttä, väkivaltaan valmista kumouksellisuutta, haaveita yhteisöllisen rappion torjuvasta kansallisesta uudestaansyntymisestä, pyrkimystä uuden yhteiskunnan ja ihmisen luomiseen".

Toki eräät piirteet kuten väkivallan periaatteellinen hyväksyntä "normaalina" (eikä äärimmäisenä) keinona ja kollektiivisuus ovat sosialismissa, mutta jälkimmäisen ydin on yksityisomaisuuden poissaolo, ainakin siinä mielessä että tuotantovälineet eivät ole yksityisten omistuksessa, ja ihmisten luokitteluperusteena pidetään yhteiskuntaluokkaa. Sosialismi myös ainakin teoriassa perustuu valistuksen perintöön, fasismi taas nimenomaan kieltää sen, mistä syystä uuden ihmisen ja yhteiskunnan ihannekin on erilainen, joskaan se ei tietenkään sellaisenaan toteutunut.

[jsn]

Minulle on epäselvää missä määrin Neuvostoliitto oli Venäjä. Luulen Neuvostoliiton kommunistisen ideologian olleen kansallismielisyyden vastainen ideologia. Virolainen kommunisti oli ensi sijassa kommunisti eikä hän ollut virolaiskansallismielinen ja luulen, ehkä virheellisesti, että sama koski muidenkin kommunistimaiden kommunisteja. Ideologisen liimaamisen vuoksi kansalllismielisyydet työnnettiin taka-alalle.

Näin oli ehkä virallisessa ideologiassa. Käytäntö oli toinen. Muita kansallisuuksia vainottiin venäläisiä enemmän, eikä venäläisiä taidettu koskaan suuremmin syyttää nationalismista.

Kommunismiin sisältyi viimeistään 1940-luvulta lähtien vahva nationalistinen eetos, kuten Venäjän historian myyttien korostaminen - Suuri isänmaallinen sota vuosina 1812 ja 1941-45 haluttiin rinnastaa. Kun kommunistivaltaa tuotiin uusille alueille, niiden historia tulkittiin toki kommunistisin linssein, mutta samalla vahvan nationalistisesti. Tällainen korostus näkyi Suomenkin suhteen mm. Kalevalasta tehdyissä mahtipontisissa neuvostoliittolaisissa elokuvaversioissa. Ei sovi unhtaa myöskään Otto WIlle Kuusisen Kalevala-innostusta. Vastaavia esityksiä tehtiin kaikkialla. Tshekkoslovakiassa kansallissankari Jan Hus esitettiin työväenluokan esitaistelijana jne. Olennaista oli näiden hahmojen kansallinen luonne, ei niiden internationalismi. Yksikielisyyden ihanne oli eräissä kommunistimaissa hyvin voimakas, ja vähemmistöjä ei katsottu hyvällä.

[Lemmi]

Asian ydin on, että niin kauan kuin kommunistijohdolla oli voimaa ja tahto käyttää sitä omia kansalaisiaan vastaan, reuna-alueet pidettiin Venäjän yhteydessä.

Minulle on epäselvää missä määrin Neuvostoliitto oli Venäjä. Luulen Neuvostoliiton kommunistisen ideologian olleen kansallismielisyyden vastainen ideologia. Virolainen kommunisti oli ensi sijassa kommunisti eikä hän ollut virolaiskansallismielinen ja luulen, ehkä virheellisesti, että sama koski muidenkin kommunistimaiden kommunisteja. Ideologisen liimaamisen vuoksi kansalllismielisyydet työnnettiin taka-alalle.

Tämä oli ihanne, joka oli osin todellisuuttakin 30-luvulle asti, jolloin Stalin tapatti suhteellisesti eniten niiden vähemmistökansallisuuksien kommunisteja, joilla oli "toinen isänmaa" rajan toisella puolen (suomalaisia, puolalaisia, saksalaisia, korealaisia jne) ja joiden lojaalisuutta hän siksi epäili. Vastaavasti neuvostoisänmaallisuuden keskukseksi tuli Venäjä. Sodan jälkeisissä voitonjuhlissa Stalin kiitti nimenomaan Venäjän kansaa.

Sinänsä pitää paikkansa että Neuvosto-Karjalan johtajat Gylling ja Rovio olivat kansallismielisiä ja ottivat esikuvakseen Suomen eikä Venäjää. Tilanne oli myös siinä mielessä poikkeuksellinen, että viralliseksi kieleksi otettiin naapurimaan kieli kun muissa neuvostotasavalloissa luotiin uusi kirjakieli paikallisten murteiden perusteella (30-luvun lopussa oli tällainen välivaihe).

Mitä virolaisiin kommunisteihin tulee, niin suuri osa heistähän tuli Viroon 1940 NL:sta eivätkä he edes osanneet viroa. Toisaalta esim. Jaan Krossin teoksia ei sensuroitu kieltämisestä puhumattakaan, vaikka sama olisi tehty vastaaville venäjänkielisille, osoittaa että virolaisissa kommunisteissa oli kansallismielisyyttä, tosin ei varmaan yhtä paljon kuin he jälkikäteen esittävät.

Oma käsitykseni on ollut, että Neuvostoliitossa vallalla ollut kommunistinen ideologia piti kansallismielisyyttä porvarillisena hapatuksena, joka oli kommunistisen ideologialle vastakkainen ideologia. Olen luullut, että ideologia ilmeni mm siinä, että georgialainen Stalin voi nousta Neuvostoliiton diktaattoriksi murtaen venäjää georgialaisittain ja Hrutsev, joka oli ukrainalainen. Lisäksi kommunistien johdossa oli kai monia muitakin kansallisuuksia. YLE Teemalla menossa olevassa Stalin dokumenttisarjassa oli Tsekan päällikkö muistaakseni puolalainen. Kuten jsn mainitsee, oli Neuvostoliitossa korkeissa asemissa myös suomalaisia.

Vaikka neuvostokommunismi vastusti kansallismielisyyttä, näin ole ymmärtänyt, se ei pystynyt tukahduttamaan kansallismielisyyttä, josta osoituksena on Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena syntyneet kansallismieliset valtiot, joista yksi on Venäjä. Kun kommunismin luokkaideologia kaatui, nousu alas painettu kansallismielisyys esiin.

[jsn]

Olen luullut, että ideologia ilmeni mm siinä, että georgialainen Stalin voi nousta Neuvostoliiton diktaattoriksi murtaen venäjää georgialaisittain ja Hrutsev, joka oli ukrainalainen. Lisäksi kommunistien johdossa oli kai monia muitakin kansallisuuksia. YLE Teemalla menossa olevassa Stalin dokumenttisarjassa oli Tsekan päällikkö muistaakseni puolalainen. Kuten jsn mainitsee, oli Neuvostoliitossa korkeissa asemissa myös suomalaisia.

Ei kai tämä silti tee neuvostokommunismista mitenkään ainutlaatuisen internationalistista. Enemmänkin se oli Venäjän imperiumin jatkumoa, ja sama imperiaalinen todellisuus heijastui myös varhaisten bolshevikkien etnisessä koostumuksessa. Keisari-Venäjän korkeimpaan eliittiin taas lukeutuivat mm. georgialainen aatelissuku Bagration tai lukuisa joukko mm. saksalaisperäisiä (myös monia suomalaissyntyisiä kenraaleita oli, kuten Oskar Gripenberg tai sittemmin Suomessa näyttävän uran luonut Mannerheim).

Neuvostoliitossa puna-armeijan upseeristossa suosittiin vahvasti venäläisiä ja sellaisiksi luettuja ukrainalaisia ja valkovenäläisiä. Keskiaasialaisia pidettiin lähinnä ali-ihmisinä ja heille olivat jaossa vain kurjimmat tehtävät. Heitä ei myöskään tainnut juuri politbyroossa näkyä.

Katsoisin Stalinin valtaannousun olleen enemmänkin seurausta hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, ei neuvosto-ideologiasta. Berijan nousun taustalla taas lienee ollut yhteinen georgialainen tausta Stalinin kanssa, ei internationalistinen ideologia. Napoleoniakin muuten pidetään usein ranskalaisista ranskalaisimpana vaikka hän oli syntyperältään korsikalainen.

[Emma-Liisa]

Olen luullut, että ideologia ilmeni mm siinä, että georgialainen Stalin voi nousta Neuvostoliiton diktaattoriksi murtaen venäjää georgialaisittain ja Hrutsev, joka oli ukrainalainen. Lisäksi kommunistien johdossa oli kai monia muitakin kansallisuuksia. YLE Teemalla menossa olevassa Stalin dokumenttisarjassa oli Tsekan päällikkö muistaakseni puolalainen. Kuten jsn mainitsee, oli Neuvostoliitossa korkeissa asemissa myös suomalaisia.

Ei kai tämä silti tee neuvostokommunismista mitenkään ainutlaatuisen internationalistista. Enemmänkin se oli Venäjän imperiumin jatkumoa, ja sama imperiaalinen todellisuus heijastui myös varhaisten bolshevikkien etnisessä koostumuksessa. Keisari-Venäjän korkeimpaan eliittiin taas lukeutuivat mm. georgialainen aatelissuku Bagration tai lukuisa joukko mm. saksalaisperäisiä (myös monia suomalaissyntyisiä kenraaleita oli, kuten Oskar Gripenberg tai sittemmin Suomessa näyttävän uran luonut Mannerheim).

Oli ainakin yksi poikkeus eli juutalaiset, joille vallankumous avasi mahdollisuuksia, joita heillä ei keisariaikana ollut. Mutta kun juutalaisesta tuli bolsevikki, hän oli luopunut juutalaisesta identiteetistään. - Stalinin viimeinen vainosuunnitelma suuntautui juutalaisiin ("kosmopoliitteihin"), mutta ei ehtinyt toteutua, kun hän kuoli.

Nationalismin suhteen kannattaisi ehkä vertailla Pietarin bolsevikkeja kuten Rahjan veljeksiä Suomen punaisiin pakolaisiin kuten Gyllingin ja Rovioon.

[lentava kirvesmies]

Olen luullut, että ideologia ilmeni mm siinä, että georgialainen Stalin voi nousta Neuvostoliiton diktaattoriksi murtaen venäjää georgialaisittain ja Hrutsev, joka oli ukrainalainen. Lisäksi kommunistien johdossa oli kai monia muitakin kansallisuuksia. YLE Teemalla menossa olevassa Stalin dokumenttisarjassa oli Tsekan päällikkö muistaakseni puolalainen. Kuten jsn mainitsee, oli Neuvostoliitossa korkeissa asemissa myös suomalaisia.

Ei kai tämä silti tee neuvostokommunismista mitenkään ainutlaatuisen internationalistista. Enemmänkin se oli Venäjän imperiumin jatkumoa, ja sama imperiaalinen todellisuus heijastui myös varhaisten bolshevikkien etnisessä koostumuksessa. Keisari-Venäjän korkeimpaan eliittiin taas lukeutuivat mm. georgialainen aatelissuku Bagration tai lukuisa joukko mm. saksalaisperäisiä (myös monia suomalaissyntyisiä kenraaleita oli, kuten Oskar Gripenberg tai sittemmin Suomessa näyttävän uran luonut Mannerheim).

Neuvostoliitossa puna-armeijan upseeristossa suosittiin vahvasti venäläisiä ja sellaisiksi luettuja ukrainalaisia ja valkovenäläisiä. Keskiaasialaisia pidettiin lähinnä ali-ihmisinä ja heille olivat jaossa vain kurjimmat tehtävät. Heitä ei myöskään tainnut juuri politbyroossa näkyä.

Huomaan, että olet tehnyt mittavan työn luokiteltuasi puna-armeijan upseeriston kansallisuuksien mukaan ja päätyneesi ajatukseen, että puna-armeijassa suosittiin Venäläisiä ja keskiaasialaisia pidettiin ali-ihmisinä.

Mittavan työstäsi tekee se, että puna-armeijassa ei luokiteltu upseereita kansallisuuksien mukaan. Joten olet joutunut käymään läpi koko upseerikunnan ja selvittänyt heidän kansallisuutensa.
Pelkästään kenraalieverstejä luettelosta löytyy 1157. Lista alkaa tietysti aasta; Abakumov, Abasin, Abolins, Abramov jne...

Jonkinlaisen käsityksen saa tutustumalla "Neuvostoliiton sankarin" arvon saaneisiin, joiden kansallisuudet on ilmoitettu. 11302 palkitun joukossa on esimerkiksi 161 Tataaria, 107 Juutalaista, 96 Kazakkia, 90 Gruusialaista, 63 Mordvalaista 15 Liettualaista. Näitä voi sitten suhteuttaa väestöjen prosenttiosuuksiin ja saada näin jonkinlaisen kuvan, jonka perusteella saattaa halutessaan luoda kuvan "kansallisuuksien arvostuksesta".




Katsoisin Stalinin valtaannousun olleen enemmänkin seurausta hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, ei neuvosto-ideologiasta. Berijan nousun taustalla taas lienee ollut yhteinen georgialainen tausta Stalinin kanssa, ei internationalistinen ideologia. Napoleoniakin muuten pidetään usein ranskalaisista ranskalaisimpana vaikka hän oli syntyperältään korsikalainen.

[Veikko I Palvo]

Vaikka neuvostokommunismi vastusti kansallismielisyyttä, näin ole ymmärtänyt, se ei pystynyt tukahduttamaan kansallismielisyyttä, josta osoituksena on Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena syntyneet kansallismieliset valtiot, joista yksi on Venäjä. Kun kommunismin luokkaideologia kaatui, nousu alas painettu kansallismielisyys esiin.

Olisikohan internationalismi päättynyt Neuvostoliiton perustamiseen vuodenvaihteessa 1922 / 1923 ja ideologisena aseena se säilyi alati vähenevässä määrin NL:n romahtamiseen saakka. Komintern oli sekin Moskovassa perustettuine jäsenpuolueineen perustettu jo 1918 internationalismin merkeissä, mutta Stalin taisi yksinvaltaan 1929 noustuaan julistaa kommunismin jo rakennetun ja toteutetun yhdessä maassa, jossa yritettiin kasvattaa neuvostoihmistä, homo sovieticusta.

Venäjän 2010 väestölaskennassa ei kirjattu homo sovieticuksia ja etnisiä ryhmiä / kansallisuuksia taisi olla noin 15 - 20. Censuksen tulos 142,86 miljoonaa oli 2,31 miljoonaa pienempi kuin vuonna 2000 ja ehkä nykyiset väestölaskennat Venäjällä on laskettu oikeinkin. Aiemmin väestölaskennan tulokset olivat Stalinin, Hrushtshovin ja Brezhnevin manipuloimia.

Vuoden 1926 censuksessa oli 188 kansallisuutta / etnistä ryhmää ja vuonna 1937 ja 1939 97 kansallisuuden katsottiin olevan poliittisesti oikein, väestölaskennassa 1959 Venäjällä oli 126 kansallisuutta.
Vuoden 1937 väestölaskennan alustavan tuloksen 162 miljoonaa Stalin hylkäsi, koska oli puoluekokouksessa ehtinyt ilmoittaa oikeaksi luvuksi noin 180 miljoonaa, mutta uusittukaan census 1939 ei tuottanut tulokseksi kuin 170,6 miljoonaa. "Oikean tuloksen Stalin ilmoitti 18. puoluekokouksessa jo ennen tulosten saamista. Nälänhädissä, terrorissa ja gulageilla oli kuollut venäjänmaalaisia ( venäläiset ja etniset kansallisuudet ) Stalinin otaksumaa enemmän.

Brezhnev esim. julisti 1967 keskimääräisen eliniän olevan Neuvostoliitossa 70 vuotta ja tilastomiesten oli muokattava tilastot tuohon "oikeaan" tietoon
sopiviksi.
Stalin sanoi 1946 sodassa menehtyneen 7 miljoonaa venäjänmaalaista ( Pravda 14.3.1946 ), http://www.academia.edu/1473864/The_Fei ... n_Troubles mutta 1946 - 1947 nälänhädässäkin kuoli 1 miljoona ( arviot vaihtelevat 0,7 - 1,5 miljoonaa ).
Krivosheev 1997 sanoo yksin puna-armeijan tappioiksi yli 8,6 miljoonaa ja Andreev 1994 venäjänmaalaisten kokonaistappioiksi 26 miljoonaa.

Kuinka luotettava luku 26 miljoonaa Suuressa isänmaallisessa sodassa menehtynyttä sitten lieneekään, joistakin eriävistä tiedoista voisi ounastella, että tuohon lukuun sisältyvät terrorissa ja nälänhädissä jo ennen sotaa kuolleetkin?
Eli juhlitaanko Punaisen torin vuosittaisessa paraatissa myöskin reaalikommunismissa rauhan aikana menehtyneitäkin?

Veikko Palvo

[lentava kirvesmies]

Olen luullut, että ideologia ilmeni mm siinä, että georgialainen Stalin voi nousta Neuvostoliiton diktaattoriksi murtaen venäjää georgialaisittain ja Hrutsev, joka oli ukrainalainen. Lisäksi kommunistien johdossa oli kai monia muitakin kansallisuuksia. YLE Teemalla menossa olevassa Stalin dokumenttisarjassa oli Tsekan päällikkö muistaakseni puolalainen. Kuten jsn mainitsee, oli Neuvostoliitossa korkeissa asemissa myös suomalaisia.

Ei kai tämä silti tee neuvostokommunismista mitenkään ainutlaatuisen internationalistista. Enemmänkin se oli Venäjän imperiumin jatkumoa, ja sama imperiaalinen todellisuus heijastui myös varhaisten bolshevikkien etnisessä koostumuksessa. Keisari-Venäjän korkeimpaan eliittiin taas lukeutuivat mm. georgialainen aatelissuku Bagration tai lukuisa joukko mm. saksalaisperäisiä (myös monia suomalaissyntyisiä kenraaleita oli, kuten Oskar Gripenberg tai sittemmin Suomessa näyttävän uran luonut Mannerheim).

Neuvostoliitossa puna-armeijan upseeristossa suosittiin vahvasti venäläisiä ja sellaisiksi luettuja ukrainalaisia ja valkovenäläisiä. Keskiaasialaisia pidettiin lähinnä ali-ihmisinä ja heille olivat jaossa vain kurjimmat tehtävät. Heitä ei myöskään tainnut juuri politbyroossa näkyä.

Huomaan, että olet tehnyt mittavan työn luokiteltuasi puna-armeijan upseeriston kansallisuuksien mukaan ja päätyneesi ajatukseen, että puna-armeijassa suosittiin Venäläisiä ja keskiaasialaisia pidettiin ali-ihmisinä.

Mittavan työstäsi tekee se, että puna-armeijassa ei luokiteltu upseereita kansallisuuksien mukaan. Joten olet joutunut käymään läpi koko upseerikunnan ja selvittänyt heidän kansallisuutensa.
Pelkästään kenraalieverstejä luettelosta löytyy 1157. Lista alkaa tietysti aasta; Abakumov, Abasin, Abolins, Abramov jne...

Jonkinlaisen käsityksen saa tutustumalla "Neuvostoliiton sankarin" arvon saaneisiin, joiden kansallisuudet on ilmoitettu. 11302 palkitun joukossa on esimerkiksi 161 Tataaria, 107 Juutalaista, 96 Kazakkia, 90 Gruusialaista, 63 Mordvalaista 15 Liettualaista. Näitä voi sitten suhteuttaa väestöjen prosenttiosuuksiin ja saada näin jonkinlaisen kuvan, jonka perusteella saattaa halutessaan luoda kuvan "kansallisuuksien arvostuksesta".


Näitä "ali-ihmisiä" näkyi politbyrossa (puolueen johto) ainakin Amanbaev Kirgiisi, Aliev Azeri, Mukhamov Tazikki, Nazarbaev Kazakki, Nijazov Turkmeni.
heidän lisäkseen politbyron 1919 - 1990 aikana toimineiden 193 henkilön joukosta löytyy Keskiaasialaisia ainakin 1 Bolgari, 1 Tataari ja pari Uzbekkia.

Että silleen.





Katsoisin Stalinin valtaannousun olleen enemmänkin seurausta hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, ei neuvosto-ideologiasta. Berijan nousun taustalla taas lienee ollut yhteinen georgialainen tausta Stalinin kanssa, ei internationalistinen ideologia. Napoleoniakin muuten pidetään usein ranskalaisista ranskalaisimpana vaikka hän oli syntyperältään korsikalainen.

[jsn]

Näitä "ali-ihmisiä" näkyi politbyrossa (puolueen johto) ainakin Amanbaev Kirgiisi, Aliev Azeri, Mukhamov Tazikki, Nazarbaev Kazakki, Nijazov Turkmeni.
heidän lisäkseen politbyron 1919 - 1990 aikana toimineiden 193 henkilön joukosta löytyy Keskiaasialaisia ainakin 1 Bolgari, 1 Tataari ja pari Uzbekkia.

Arvasinhan minä tämän. Olisi siis pitänyt sanoa, että niitä muutamia lukuunottamatta. Määrä on kuitenkin melko pieni heidän väestöosuuteensa ja 70 vuoden ajanjaksoon nähden. Listasi perusteella NL:n sankareistakin 80-90 % taisi olla venäläisiä, vaikka heitä oli vain vähän yli puolet väestöstä.

Mittavan työstäsi tekee se, että puna-armeijassa ei luokiteltu upseereita kansallisuuksien mukaan. Joten olet joutunut käymään läpi koko upseerikunnan ja selvittänyt heidän kansallisuutensa.

Ei minun tarvitse tehdä tämän eteen työtä. Aiheesta on tehty useita tutkimuksia. Niiden mukaan (esimerkiksi Jesse Paul Lehrke, The Transition to National Armies in the Former Soviet Republics, 1988-2005, 2013, s. 10) tärkeimmät tehtävät ja aselajit oli varattu slaaveille ja slaavilaistuneille kansallisuuksille. Vuonna 1990 97 prosenttia upseeristosta oli slaavikansallisuuksia tai venäläistyneitä tataareja. Yletäkseen ei-venäläisen tuli käytännössä venäläistyä, eikä hän ollut välttämättä kansallisuutensa edustaja. Rasistiset asenteet keskiaasialaisiin lienevät niin yleisessä tiedossa, ettei tähän tarvitse viitettä etsiä. Myös tutkimukset toteavat muslimikansallisuuksien, kaukasialaisten ja moldovalaisten puuttuneen lähes kokonaan upseerikunnasta.