Venäjän tilanne historian näkökulmasta

[Tapio Onnela]

Jukka Mallisen FB sivulta pari kiinnostavaa Venäjän imperiumiin liittyvää sitaattia:
Jakovenko: Ukraina ja Venäjä//Vestnik Jevropy.2005. T. XVI. C. 65.66.:

“Imperiaalisen valtion hajoamista ei yhteiskunnallinen tajunta reflektoinut, ei työstänyt adekvaatisti. Venäjältä ei löytynyt vastuullista poliittista voimaa, joka olisi uskaltanut ilmoittaa , että Neuvostoliiton hajoaminen oli Venäjän kansan itsesäilymisen ja uusiutumisen kannalta kaikkein suurin onnistuminen viimeisen puolen vuosisadan aikana. Löytyi vaikutusvaltaisia poliittisia voimia, jotka alkoivat ruokkia ja käyttää hyväkseen nostalgisia mielialoja poliittisissa tarkoituksissa. Näiden manipulaatioiden erityinen epämiellyttävyys on siinä, että imperiaalisen nostalgisia merkityksiä käyttävät poliittisesti täysijärkiset ihmiset, jotka selkeästi tajuavat kaikkien restauraation muotojen mahdottomuuden ja katastrofaalisuuden”. Käännös: Jukka Mallinen.

Gaidar "Imperiumin tuho" (Gibel imperii). Kustantamo astrel 2012 - Neuvostoliiton hajoamisesta:

“Lääketiede tuntee ilmiön: jos ihmiseltä amputoidaan jalka, tunne että se on kipeä ei mene ohi. Sama kuuluu imperiuminjälkeiseen tajuntaan. Neuvostoliiton menettäminen on todellisuutta. Jakautuneiden perheitten, maanmiesten harhailujen?? ulkomailla synnyttämä reaalisuus ja sosiaalinen kipu, nostalgiset muistot menneestä suuruudesta, pienentyneen ja totutut ääriviivat menettäneen synnyinmaan totutusta maantieteestä. Ei ole vaikeaa riistää tätä kipua politiikassa. Lausu muutama fraasi, joiden olemus on siinä, että “meille lyötiin veitsi selkään”, “kaikkeen ovat syyllisiä vierasheimoiset, jotka ovat ryövänneet meidän rikkautemme”, “nyt me otamme niiltä omaisuuden ja elämme hyvin” - ja homma on hoidettu. Näitä fraaseja ei tarvitse keksiä itse, riittää kun lukee natsipropagandasta kertovan oppikirjan. Menestys on taattu.

Se on poliittinen ydinase. Sitä käytetään harvoin. Sitä käyttävien loppu on säännöllisesti traaginen. Sellaiset johtajat vievät maansa katastrofiin. Valitettavasti Venäjällä viime vuosina Pandoran lipas osoittautui avatuksi. Imperiuminjälkeiseen nostalgiaan, nationalismiin, ksenofobiaan, totunnaiseen Amerikan-vastaisuuteen ja jopa ei aivan totunnaiseen Euroopan-vastaisuuteen kääntyminen on tullut muotiin ja kohta tulossa normiksi. On tärkeää ymmärtää, miten vaarallista se on maalle ja maailmalle.

Imperiuminjälkeinen nostalgia on hoidettavissa oleva tauti. Ranskan kokemus, jolle imperiumin menettäminen ei ollut helppoa, osoittaa: vaadittiin muutama vuosi dynaamista talouskasvua, että maalle vaarallinen hysteria, joka oli kaataa demokraattisen hallinnon, muuttui pehmeäksi, romanttiseksi nostalgiaksi menetettyä suuruutta kohtaan. Mutta näinä vuosina oli taisteltava demokratian säilyttämiseksi. Historiassa on hetkiä, jolloin yksilön rooli on erityisen suuri. Sitä, mitä 1960-luvun alussa Charles de Gaulle teki estääkseen radikaalien nationalistien pääsyn valtaan, on vaikea yliarvioida. Saksassa 1920-1930-luvuilla tapausten kulku meni toiseen suuntaan“. Käännös: Jukka Mallinen.

[jsn]

Saksassa 1920-1930-luvuilla tapausten kulku meni toiseen suuntaan

NL:n jälkeisessä 1990-luvun kaaoksessa niin journalistit, politiikan tutkijat kuin historioitsijatkin usein vetivät analogioita Weimarin Saksaan 1920-luvulla ja viittasivat mahdolliseen synkeään tulevaisuuteen, jos joku onnistuisi Venäjällä kanavoimaan suurvaltasieluisten kokeman valtaisan nöyryytyksen tunteen. Kylmä sota päättyi puna-armeijan murskatappioon ilman että oikeastaan oli ammuttu yhtään laukausta. Suomessa vahvempaa Venäjää ennustaville naurettiin pitkin 1990-lukua päin naamaa ja katsottiin, että suomalaiset voisivat ottaa Venäjän kaupan ja liikenteen (ja ehkä myös metsät) haltuunsa sekä samalla opettaa heille markkinataloutta.

Olisihan jokaisen ajattelevan ihmisen pitänyt osata vetää oikea analogia viimeistään Putin-nuorten perustamisen yhteydessä, eikä tyytyä vain naureskelemaan hyväntahtoisen hilpeästi "Putin-Jugendille". Merkit olivat jo varsin vaaralliset. Mutta naapurimaassa puhjennut pronssisoturijupakkakaan ei vielä herättänyt. Se oli jo harjoitusta tuleviin sotiin. Kohta tulivat Suomeenkin kohdistuneet lapsikaappaus- ja huostaanottojupakat. Ne herättivät täällä lähinnä hämmennystä.

Aika tosiaan näyttää, mikä on lopputulos tästä kaikesta. Mutta toisaalta, mitä mm. Suomessa olisi oikeastaan voinut tehdä toisin? Vaikea sanoa. MItä tahansa sitten olisikaan tehty toisin, sillä tuskin olisi ollut tilanteeseen suurtakaan vaikutusta.

Venäjä ei ollut kerinnyt kunnolla nousta pohjalta, vahvistua ja kehittyä, kun se jo lähti liikkeelle. Sen kansainvälinen vaikutusvalta oli 2000-luvun alusta lähtien talouden ansiosta jatkuvassa nousussa ja maa olisi voinut kasvattaa sitä toisellakin tavalla. Lopputuloksena olisi hyvinkin voinut olla Euraasian unioni, joka olisi ollut lujalla taloudellisella perustalla ja vetänyt naapurimaita puoleensa aivan eri tavalla kuin nyt eikä aseita olisi tarvittu.

Samoin kirjoitetaan joskus Weimarin Saksasta, josta olisi 1920-luvun lopun tirkistysaukosta katsoen voinut tulla vahva, demokraattinen valtio. Kehitys oli hyvällä idulla 1920-luvun lopulla, kun suurimmista vaikeuksista oli jo päästy. Sitten tulivat ongelmat: talouskriisi, laina- ja sotakorvauskiistat ja sisäpoliittinen umpikuja. Venäjän osalta 2010-luvun tilanteesta ei kuitenkaan voi syyttää vuoden 2008 lopulla alkanutta finanssikriisiä, sillä uusi kehitys alkoi näkyä jo ennen sitä? Taustalla ei siis ole nimeksikään ns. taloudellisia realiteetteja. Niiden valossahan nykyinen suuntaus on jokseenkin järjetön. Voidaan myös kiistellä siitä, olivat ne kovin ratkaisevia Saksassakaan?

[Emma-Liisa]

Taustalla ei siis ole nimeksikään ns. taloudellisia realiteetteja. Niiden valossahan nykyinen suuntaus on jokseenkin järjetön. Voidaan myös kiistellä siitä, olivat ne kovin ratkaisevia Saksassakaan?

Hitlerhän ei koskaan saanut vapaissa vaaleissa enemmistöä. Natsien kannatus oli korkeimmillaan heinäkuun 1932 vaaleissa 37 prosenttia ja laski marraskuun vaaleissa 4 prosenttia. Edes maaliskuun 1933 vaaleissa, jotka käytiin pelon ilmapiirissä natsien ollessa jo vallassa, tulos oli vain 43,9 prosenttia ja vain konservatiivisten liittolaisten kanssa 52.

Ongelman ydin oli se, että demokratian kannattajia oli vähemmistö. Jos jätetään nyt kommunistit pois, niin oikeisto ei koskaan hyväksynyt Weimarin tasavaltaa eikä halunnut tehdä yhteistyötä edes sosialidemokraattien kanssa.

Ilman Papenia yms. Hitler ei olisi päässyt valtaan. Hitler oli kuitenkin avoimesti sanonut, ettei noudattaisi valtaanpäästyään demokratian pelisääntöjä vaan murskaisi vastustajansa.

[Emma-Liisa]

Mutta toisaalta, mitä mm. Suomessa olisi oikeastaan voinut tehdä toisin? Vaikea sanoa. MItä tahansa sitten olisikaan tehty toisin, sillä tuskin olisi ollut tilanteeseen suurtakaan vaikutusta.

Minusta Suomi voi olla tyytyväisiä siihen, että teimme sen mihin voimavaramme riittivät eli (kuten Heikki Rausmaan väitöskirja osoittaa) alkuvaiheessa annoimme tukea Virolle niin että siellä kehittyi demokratia, oikeusvaltio ja markkinatalous. Ei sekään ollut itsestään selvää, vaikka edellytykset tietenkin olivat paremmat, koska neuvostovalta kesti pari vuosikymmentä vähemmän kuin Venäjällä.

[Tapio Onnela]

Venäjä perustelee Ukrainan alueiden valtaamista "venäjänkielisten suojelemisella"
The Economist on tehnyt uuden maailmankartan tällä venäläisellä periaatteella:

Linguistic imperialism The world according to Putin:


Kuva The Economistin sivulla interaktiivisena karttana.


ps. huomatkaa Suomi osana "Viking Landia"

[Tapio Onnela]

Tässä historiallinen rinnastus, jonka venäläinen sotapropaganda haluaa tehdä:


Kiinnostavaa tässä on tietenkin esimerkiksi Putinin lausunto geopoliittisesta katastrofista, tässä englanniksi käännettynä:

will recall once more Russia's most recent history.
Above all, we should acknowledge that the collapse of the Soviet Union was a major geopolitical disaster of the century. As for the Russian nation, it became a genuine drama. Tens of millions of our co-citizens and compatriots found themselves outside Russian territory. Moreover, the epidemic of disintegration infected Russia itself.
http://en.wikiquote.org/wiki/Vladimir_Putin

Pitäisikö se ottaa vakavammin kuin on otettu? Tuossa kuvallisessa rinnastuksessa siis on yhdistetty Naton, EU:n ja demokraattisten länsimaiden liput natsien symboliikkaan.
Onko Venäjällä kenties tarkoitus lähteä hakemaan näitä lippuja kuten haettiin Berliinistä nuo natsien viirit ja symbolit?

[Ilmo Kekkonen]

Pitäisikö se ottaa vakavammin kuin on otettu? Tuossa kuvallisessa rinnastuksessa siis on yhdistetty Naton, EU:n ja demokraattisten länsimaiden liput natsien symboliikkaan.Onko Venäjällä kenties tarkoitus lähteä hakemaan näitä lippuja kuten haettiin Berliinistä nuo natsien viirit ja symbolit?

Kysehän on Venäjän kannalta siitä, että kuten kaikki NL:n vastaiset voimat voitiin aikanaan leimata natseiksi ja fasisteiksi, niin nyt sama voidaan tehdä läntisille liittokunnille ja valtioille, jos niiden tunnetaan olevan Venäjää vastaan.

Tarkoitus on osoittaa, että Venäjä voi tarvittaessa voittaa länsivallat, kuten Nl voitti Natsi-Saksan. Siinä tosin unohtuu, että NL ei suinkaan ollut yksin taistelussa Saksaa vastaan. Eikä Saksa olisi voinut tunkeutua kauas Venäjälle, jos ei olisi ollut MR sopimusta antamassa aikaa Saksan varustautumiselle ja voimien kokoamiselle.

[Emma-Liisa]

Kiinnostavaa tässä on tietenkin esimerkiksi Putinin lausunto geopoliittisesta katastrofista, tässä englanniksi käännettynä:

will recall once more Russia's most recent history.
Above all, we should acknowledge that the collapse of the Soviet Union was a major geopolitical disaster of the century. As for the Russian nation, it became a genuine drama. Tens of millions of our co-citizens and compatriots found themselves outside Russian territory. Moreover, the epidemic of disintegration infected Russia itself.
http://en.wikiquote.org/wiki/Vladimir_Putin

Putinille ei ole näköjään tullut mieleen vertailla, että toisen maailmansodan jälkeen miljoonat ei-venäläiset joutuivat pakolla lähtemään kotiseuduiltaan, toiset pienentyneeseen Saksaan, toiset Siperiaan, toiset (esim. puolalaiset) oman maan sisällä sen toiseen laitaan.

Venäläisten tunteita vähättelemättä täytyy muistuttaa, että vaihoehtoinen ratkaisu olisi ollut pakkokarkotus, jota ei humanitaarisista syistä tehty (sotilaita lukun ottamatta).

Toki uudet valtiot olisivat voineet hoitaa venäläisten integraation paremmin, mutta
ulkopuolelta ja varsinkin jälkikäteen tämä on helppo sanoa.
PS. Myös Englannin ja Ranskan siirtomaavallat romahtivat/lakkasivat, ja siitä seurasi monenlaisia sopeutumisongelmia, Ranskassa myös väkivaltaisia Algerian sodan yhteydessä.

[Ilmo Kekkonen]

Ei tuo Venäjän nykyinen asenne ole mitenkään odottamaton historian näkökulmasta.

NL:n hajoaminen oli Venäjän kannalta historian suurin geopoliittinen katastrofi, kuten Putin 2005 totesi. Sitä asiantilaa Venäjä nyt korjaa. Eikä se ole Ukrainasta alkanut.

Ensimmäiseksi perustettiin vuonna 2000 Valko-Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian ja Tadzikistanin kanssa Euraasialainen talousyhteisö EU:n vastapainoksi.

Vuonna 2002 Venäjä perusti entisen NL:n alueelle sotilasliiton Naton vastapainoksi. Venäjän lisäksi siihen kuuluvat Valko-Venäjä, Kazakstan, Armenia, Kirgisia ja Tadzikistan. Tämän CSTO:N perussopimuksen 4. artiklan mukaan hyökkäys yhtä sopimusvaltiota vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan.

Venäjä on varustautunut viime vuodet vastapainoksi Naton ja EU:n laajenemiselle kohti sen rajoja.

Nyt on mitta täynnä ja Venäjä haastaa Ukrainassa avoimesti lännen. Oma kansa on saatava haasteen taakse ja siihen kelpaa koeteltu neuvostopropaganda sopivasti sovellettuna ja tehokkaasti syötettynä.

Onko jotain uutta auringon alla?

[Emma-Liisa]

Epäilemättä Putinin nykyisellä ulkopolitiikalla on suuri kannatus Venäjällä. Silti tulee mieleen, että Putinin tiedustelumiehen taustan takia tämän omat kokemukset eivät olleet samat kuin keskivertovenäläisen. Hänhän ei kai edes ollut Venäjällä 1991?

Teema on näyttänyt saksalaisen sarjan Rakkautta Berliinin muurin varjossa (alkuperäinen nimi Weissensee joka oli DDR-eliitin asuinalue Itä-Berliinissä), jonka ensimmäinen osa sijoittuu vuoteen 1980 ja toinen vuoteen 1987. Kolmas osa on kuulemma tekeillä.

Sarja keskittyy kahteen perheeseen, joissa toisessa on kaksi erilaista Stasi-upseeria. Isä Kupferin perhe on aikoinaan kuollut natsien keskitysleirissä, ja hän on halunnut idealistisesti rakentaa paremman yhteiskunnan. Hän näkee ja tunnustaa epäkohdat ja innostuu Gorbatshovin uudistuksista. Työssään hän on pätevä mutta joustava: tarkoitus on saada kiinni valtion viholliset, ei luoda uusia vihollisia. Ihmisten suita ei pidä tukkia vaatimalla liturgiaa, silloin menetetään myös vilpittömä uudistusehdotukset.

Poika Falk Kupfer taas jakaa ihmiset "ystäviin" ja "vihollisiin". Esim. punkin kuuntelu on "vihollisten" ominaisuus, ja "vihollisia" kohtaan kaikki keinot (ml. väärät tunnukset kidutuksen avulla) ovat oikein.

Kumpaa linjaa Putin mahtoi tiedustelutyössään edustaa? Ja miten hän nykyään arvioi historiaa: oliko "virhe" Gorbatshovin, joka oli liian helläkätinen, eikä tämän edeltäjien, jotka eivät tehneet uudistuksia ajoissa?

[Veikko I Palvo]

Pitäisikö se ottaa vakavammin kuin on otettu? Tuossa kuvallisessa rinnastuksessa siis on yhdistetty Naton, EU:n ja demokraattisten länsimaiden liput natsien symboliikkaan.Onko Venäjällä kenties tarkoitus lähteä hakemaan näitä lippuja kuten haettiin Berliinistä nuo natsien viirit ja symbolit?

Kysehän on Venäjän kannalta siitä, että kuten kaikki NL:n vastaiset voimat voitiin aikanaan leimata natseiksi ja fasisteiksi, niin nyt sama voidaan tehdä läntisille liittokunnille ja valtioille, jos niiden tunnetaan olevan Venäjää vastaan.

Tarkoitus on osoittaa, että Venäjä voi tarvittaessa voittaa länsivallat, kuten Nl voitti Natsi-Saksan. Siinä tosin unohtuu, että NL ei suinkaan ollut yksin taistelussa Saksaa vastaan. Eikä Saksa olisi voinut tunkeutua kauas Venäjälle, jos ei olisi ollut MR sopimusta antamassa aikaa Saksan varustautumiselle ja voimien kokoamiselle.

Venäjällä esitettiin sen voivan muuttaa USAn "radioaktiiviseksi pölyksi" , samalla tosin puhuttiin "kuolleen miehen kädestä" eli USAn ensi-iskun jälkeisestä automaattisesta ydinohjusten laukaisusta Venäjältä. Moskovassa otettiin Ukrainan kriisin yhteydessä esille Kylmän sodan aikainen MAD-oppi, molemminpuolinen varma tuho. ( ja muut siinä sivussa ) Venäjä voi voittaa "läntiset fasistit" samalla itsekin tuhoutuen?!

NL ei taistelussaan Natsi-Saksaa vastaan ollut yksin ja sai Länneltä heti LendLease-apua MR-sopimuksen samaan aikaan irtisanoutuessa. Natsi-Saksa ei ilman Stalin-Hitler- sopimuksen mukaisia materiaalitoimituksia NL:sta olisi kyennyt keväällä 1940 lyömään Ranskan ja Britannian armeijoitakaan. MR-sopimus mahdollisti Hitlerin Saksan Ranskan valloituksen ja hyökkäyksen Neuvostoliittoon.

Eristäytyvä Venäjä leimaa tosiaankin Ukrainan ja Krimin kriisiin liittyvässä propagandassaan läntiset maat natseiksi ja fasisteiksi ja länsimainen "rappiokulttuuri" näyttää sekin olevan Venäjän uhkakuvia.
Lännen fasistit näytettäisiin esitettävän Venäjän sisäistenkin vaikeuksien aiheuttajana?
Mutta onkohan Kiinakaan Venäjän kannalta kovinkaan luotettava rajanaapuri?

Veikko Palvo

[jsn]

NL ei taistelussaan Natsi-Saksaa vastaan ollut yksin ja sai Länneltä heti LendLease-apua MR-sopimuksen samaan aikaan irtisanoutuessa.

Tässä tilanteessa tilanne on Eurooppa-keskeisesti ajateltuna historiallisesti lähestulkoon ainutlaatuinen. Vuonna 1812 Britannia (jonka kanssa oli tähän asti oltu sodassa) ja Ruotsi olivat Venäjän liittolaiset Napoleonin johtamaa liittokuntaa vastaan. Viimemainittu liittokunta ei kuitenkaan ollut kovin kestävä. Lopputulos oli Venäjälle varsin kunniakas, paljolti samaan tapaan kuin 1945 jälkeenkin. Britannian taloudellinen tuki oli tämän saavuttamisessa käsittääkseni varsin merkittävää.

Vuosina 1854-56 tilanne oli jo huomattavasti enemmän nykyisen kaltainen. Siinä kaikki Euroopan suurvallat olivat tavalla tai toisella Venäjää vastaan. Sen sijaan kiintoisaa kyllä, Yhdysvallat oli tuolloin Venäjän puolella vaikkei toki aivan suoranaisessa liitossa eurooppalaisia valtoja vastaan. Lopputulos ei kuitenkaan ollut Venäjän kannalta hyvä ja sisälsi jopa katastrofin aineksia.

Hiukan epämääräisempi oli tilanne 1877-78 Turkin sodassa vaikka siinä oli paljon samoja piirteitä kuin edellisessä. Lopputulos oli tässäkin Venäjän kannalta kehnonpuoleinen, ainakin alkuperäisiin tavoitteisiin nähden.

Kylmään sotaan tilanne vertautuu huonosti, koska Venäjä ei kaiketi enää haluista huolimatta ole supervalta.

Ratkaisevaa onkin, mitkä ovat Venäjän todelliset tavoitteet.

[Ilmo Kekkonen]

Ratkaisevaa onkin, mitkä ovat Venäjän todelliset tavoitteet.

Oikea vastaus lienee vain(?) Putinin hallussa.

Valistuneita arvauksia voidaan esittää aiempien tapahtumien, Venäjän vaatimusten ja tapahtuneiden tosiasioiden perusteella.

Perustavoite lienee venäläisvähemmistöjen oikeuksien turvaaminen Ukrainassa - ja muuallakin. Onko niitä toisaalta niin hirveästi loukattukaan?

Yleistavoitteena on osoittaa lännelle, että Venäjä pystyy hyökkäävällä puolustuspolitiikalla turvaamaan elintärkeät intressinsä entisen NL:n alueella ja eritoten Ukrainassa.
Tavoitteiden saavuttamiseksi Venäjä on valmis tekemään poliittisia ja taloudellisia uhrauksia.
Ukrainan on oltava todella puolueeton, ei Naton, eikä EU:n jäsen. Tämä merkitsee, että Venäjä voi ulottaa vaikutusvaltansa Ukrainan politiikkaan. Krim pysyy osana Venäjää.
Pitkällä aikavälillä on mahdollista Itä-Ukrainan tai jopa koko Ukrainan liittäminen Venäjään.
Tässä ratkeaa toisaalta Venäjän, toisaalta lännen liittojen ja valtioiden valtakamppailu.
Venäjän voittaessa siitä tulee toinen supervalta. Vai onko se jo sitä?

[Tapio Onnela]

Ratkaisevaa onkin, mitkä ovat Venäjän todelliset tavoitteet.

Perustavoite lienee venäläisvähemmistöjen oikeuksien turvaaminen Ukrainassa - ja muuallakin. Onko niitä toisaalta niin hirveästi loukattukaan?

On osoitettu, että esim Krimillä ei mitään venäläisiin kohdistunutta uhkaa ollut. Minusta se ei ole tavoite vaan keino, tekosyy, jonka avulla voidaan lietsoa nationalismia ja oikeuttaa hyökkäys.

Yleistavoitteena on osoittaa lännelle, että Venäjä pystyy hyökkäävällä puolustuspolitiikalla turvaamaan elintärkeät intressinsä entisen NL:n alueella ja eritoten Ukrainassa.

Minä taas luulen, että edes tämä ei oikeasti ole tavoite, vaan todellinen tavoite on ylläpitää Kremlissä valtaapitävän eliitin, eli securokratian ja oligarkkien valtaa.

Tässä ratkeaa toisaalta Venäjän, toisaalta lännen liittojen ja valtioiden valtakamppailu.
Venäjän voittaessa siitä tulee toinen supervalta. Vai onko se jo sitä?

Venäjän suurvalta on kyllä aika kyseenlainen. Venäjä on suurvalta vain ydinaseen turvin. Suurvallan asema kyllä edellyttää taloudellisa resursseja, joita Venäjällä ei juurikaan ole joitakin raaka-aineita lukuunottamatta. Olisiko sen kansantalous suunnilleen Hollannin kokoinen? Ei sillä pitkälle pötkitä, vietituotteina vain aseet ja ehkä vodka. Ukrainan kriisi on suistanut maan yhä pahempaa taloudelliseen tilaan, raha ja investoinnit pakenevat maasta, lopulta myös lahjakkaat ihmiset.

[Emma-Liisa]

Tarkoitus on osoittaa, että Venäjä voi tarvittaessa voittaa länsivallat, kuten Nl voitti Natsi-Saksan. Siinä tosin unohtuu, että NL ei suinkaan ollut yksin taistelussa Saksaa vastaan.

NL ei taistelussaan Natsi-Saksaa vastaan ollut yksin ja sai Länneltä heti LendLease-apua MR-sopimuksen samaan aikaan irtisanoutuessa.

Teiltä unohtuu, että NL koki olevansa yksin, ja se pitikin paikkansa kahdessakin mielessä: itärintama oli vuosia ainoa maarintama Euroopassa, ja NL:n uhrit olivat liittolaisiin verrattuna moninkertaiset. Lisäksi Englantia ja varsinkin USA:ta suojeli meri, kun taas NL:sta suuri osa joutui vihollisen mihittämäksi. (On tietenkin lisättävä, että Putin on hyvin epäoikeudenmukainen puhuessaan vain Venäjästä, vaikka suurin taakka oli Ukrainalla, Valko-Venäjällä ja Baltian mailla.)

Kun muistaa, miten hysteerisesti USA käyttäytyi 11.9. jälkeen, vaikka uhreja oli vain tuhansia, niin voi kai ymmärtää, että sota jätti pysyvän muiston venäläisten psyykeen. Tosin sodan muistoa on myös tietoisesti pidetty mielessä, ilmeisesti myös siksi ettei liikoja muisteltaisi Stalinin terroria.