Jakovenko: Ukraina ja Venäjä//Vestnik Jevropy.2005. T. XVI. C. 65.66.:
Gaidar "Imperiumin tuho" (Gibel imperii). Kustantamo astrel 2012 - Neuvostoliiton hajoamisesta:“Imperiaalisen valtion hajoamista ei yhteiskunnallinen tajunta reflektoinut, ei työstänyt adekvaatisti. Venäjältä ei löytynyt vastuullista poliittista voimaa, joka olisi uskaltanut ilmoittaa , että Neuvostoliiton hajoaminen oli Venäjän kansan itsesäilymisen ja uusiutumisen kannalta kaikkein suurin onnistuminen viimeisen puolen vuosisadan aikana. Löytyi vaikutusvaltaisia poliittisia voimia, jotka alkoivat ruokkia ja käyttää hyväkseen nostalgisia mielialoja poliittisissa tarkoituksissa. Näiden manipulaatioiden erityinen epämiellyttävyys on siinä, että imperiaalisen nostalgisia merkityksiä käyttävät poliittisesti täysijärkiset ihmiset, jotka selkeästi tajuavat kaikkien restauraation muotojen mahdottomuuden ja katastrofaalisuuden”. Käännös: Jukka Mallinen.
“Lääketiede tuntee ilmiön: jos ihmiseltä amputoidaan jalka, tunne että se on kipeä ei mene ohi. Sama kuuluu imperiuminjälkeiseen tajuntaan. Neuvostoliiton menettäminen on todellisuutta. Jakautuneiden perheitten, maanmiesten harhailujen?? ulkomailla synnyttämä reaalisuus ja sosiaalinen kipu, nostalgiset muistot menneestä suuruudesta, pienentyneen ja totutut ääriviivat menettäneen synnyinmaan totutusta maantieteestä. Ei ole vaikeaa riistää tätä kipua politiikassa. Lausu muutama fraasi, joiden olemus on siinä, että “meille lyötiin veitsi selkään”, “kaikkeen ovat syyllisiä vierasheimoiset, jotka ovat ryövänneet meidän rikkautemme”, “nyt me otamme niiltä omaisuuden ja elämme hyvin” - ja homma on hoidettu. Näitä fraaseja ei tarvitse keksiä itse, riittää kun lukee natsipropagandasta kertovan oppikirjan. Menestys on taattu.
Se on poliittinen ydinase. Sitä käytetään harvoin. Sitä käyttävien loppu on säännöllisesti traaginen. Sellaiset johtajat vievät maansa katastrofiin. Valitettavasti Venäjällä viime vuosina Pandoran lipas osoittautui avatuksi. Imperiuminjälkeiseen nostalgiaan, nationalismiin, ksenofobiaan, totunnaiseen Amerikan-vastaisuuteen ja jopa ei aivan totunnaiseen Euroopan-vastaisuuteen kääntyminen on tullut muotiin ja kohta tulossa normiksi. On tärkeää ymmärtää, miten vaarallista se on maalle ja maailmalle.
Imperiuminjälkeinen nostalgia on hoidettavissa oleva tauti. Ranskan kokemus, jolle imperiumin menettäminen ei ollut helppoa, osoittaa: vaadittiin muutama vuosi dynaamista talouskasvua, että maalle vaarallinen hysteria, joka oli kaataa demokraattisen hallinnon, muuttui pehmeäksi, romanttiseksi nostalgiaksi menetettyä suuruutta kohtaan. Mutta näinä vuosina oli taisteltava demokratian säilyttämiseksi. Historiassa on hetkiä, jolloin yksilön rooli on erityisen suuri. Sitä, mitä 1960-luvun alussa Charles de Gaulle teki estääkseen radikaalien nationalistien pääsyn valtaan, on vaikea yliarvioida. Saksassa 1920-1930-luvuilla tapausten kulku meni toiseen suuntaan“. Käännös: Jukka Mallinen.