Väitöskirja uskonnosta Machiavellin teorioissa

[Tapio Onnela]

Jyväskylän yliopisto tiedottaa 6.11.2006

MACHIAVELLI TOIVOI POLIITTISEMPAA KRISTINUSKOA

YTL Paul-Erik Korvelan valtio-opin väitöskirjan "The Machiavellian Reformation" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Marco Geuna (Università degli Studi di Milano) ja kustoksena professori Kari Palonen.

Uskonnon asema Niccolò Machiavellin (1469-1527) politiikan teoriassa on herättänyt laajaa keskustelua. Toisten mukaan Machiavelli oli harras katolilainen ja huolestunut siitä, että poliittisessa toiminnassa ei voi seurata kristillisiä ohjeita. Toisaalta on väitetty, että Machiavelli oli ateisti, jonka tarkoituksena oli erottaa politiikka ja moraali toisistaan ja hävittää uskonto kokonaan. Useimmiten Machiavelli nähdään uuspakanallisuuden kannattajana, sillä hän ihaili antiikin Roomaa ja sen uskonnollisia käytäntöjä.

Machiavellin "reformaatiota" väitöstyössään tutkinut Paul-Erik Korvela esittää, että kaikki nämä näkemykset ovat harhaanjohtavia.

- Näkemys Machiavellista pakanallisuuden kannattajana palautuu virheelliseen kuvaan renessanssista. Se ei ollut pakanallinen aikakausi, vaan lähtökohdiltaankin hyvin kristillinen, eikä kiinnostus antiikkiin johtanut kristillisen opin todelliseen haastamiseen, Korvela sanoo.

Machiavelli ihaili ensisijaisesti antiikin roomalaisten tapaa käyttää ja tulkita uskontoa, ei niinkään antiikin uskonnon sisältöä. Samoin hän totesi, että kristinuskoakin voidaan tulkita niin, että se olisi poliittisesti hyödyllisempi.


Machiavelli piti uskontoa politiikan välineenä

Renessanssin aikainen kirkko ja erityisesti sen ylin johto olivat kiinnostuneita lähinnä poliittisen ja taloudellisen valtansa kasvattamisesta. Machiavelli ei kuitenkaan kritikoinut kirkon maallista valtaa sinänsä. Hän piti ongelmana kirkon uskottavuuden puutetta, jos johtajat eivät viitsineet edes teeskennellä elävänsä kristinuskon periaatteiden mukaan.

Machiavelli näki kristinuskon painottuvan liikaa "tuonpuoleiseen". Häntä voi pitää jonkinlaisena reformaattorina: uskonnon tulisi ottaa enemmän huomioon ympärillä oleva maailma, eikä se saisi sisältää ilmeistä ristiriitaa maallisen elämän vaatimusten ja pelastukseen tähtäävän toiminnan välillä.

Machiavelli erosi kuitenkin muista reformaattoreista, sillä hän ei varsinaisesti puuttunut teologisiin yksityiskohtiin. Hän puhui ensisijaisesti uskonnon poliittisista seurauksista ja piti uskontoa politiikan välineenä. Uskonnon alisteinen asema suhteessa politiikkaan oli monille Machiavellin kommentaattoreille kohta, johon he eivät voineet yhtyä. Machiavellin vastustajat vääristelivät hänen ajatuksiaan ja hänen kristinuskoon kohdistamansa kritiikki luettiin helposti uskonnollisen suvaitsevaisuuden puolustukseksi vaikka Machiavellilla ei ollut mitään sanottavaa eri lahkojen välisiin kiistoihin eikä hän mainitse kirjoituksissaan ollenkaan samoihin aikoihin liikkeelle lähtenyttä protestanttista reformaatiota.


Poliittinen toiminta vaati kristillisten hyveiden hylkäämistä

Machiavellille poliittisen elämän moraalittomuus oli kristillisestä näkökulmasta katsottuna normaali tila eikä poikkeus. Poliittisessa toiminnassa vaaditut hyveet olivat Machiavellin mielestä hyvin erilaisia kuin kristilliset kardinaalihyveet. Kristillisiin hyveisiin sitoutuminen ei ollut järkevää, koska poliittinen toiminta vaati kuitenkin ennen pitkää niiden hylkäämistä. Menestyäkseen politiikassa ei ollut viisasta sitoutua mihinkään hyveisiin, etenkään kristillisiin.

Machiavellin argumentit kristinuskoa vastaan eivät palaudu kirkon maallisen vallan vastustamiseen. Kritiikki on perustavampaa ja reformatorisempaa kuin usein on ajateltu.

- Analyysi antiikin Rooman uskonnosta on lähinnä retorinen konstruktio, jonka tarkoituksena on osoittaa, kuinka kristinuskoakin voisi käyttää poliittisesti järkevämmin.

Väitös la 11.11.2006 klo 12, Paulaharjun sali, Villa Rana, Seminaarinmäki, Jyväskylän yliopisto

Lisätietoja:
Paul-Erik Korvela, p. (014) 260 3074, paukorv@yfi.jyu.fi
Tiedottaja Kaisa Räsänen, p. (014) 260 1043, tiedotus@jyu.fi

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, 290. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 2006, 171 s., ISSN 0075-4625; 290, ISBN 951-39-2617-6. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, p. (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi.

Paul-Erik Korvela on valmistunut Jyväskylän yliopistosta Yhteiskuntatieteiden maisteriksi 2000 ja Yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi 2002. Korvela toimii tällä hetkellä valtio-opin assistenttina ja on jäsenenä professori Kari Palosen johtamassa Suomen Akatemian huippututkimusyksikössä "Poliittinen ajattelu ja käsitemuutokset" (2006-2011).