Emma-Liisa kirjoitti:Jörg Friedrich sanoo kirjassaan Suuri palo (2005) 40 000.
Samalla sivulla 304 hän kirjoittaa: "Kuinka vaikea on tappaa satatuhatta ihmistä, sen sai Yhdysvaltain 8. ilma-armeija tuta, kun se teki puolikkaan 'salamaiskun' Berliiniin. Suunniteltujen kahdentuhannen koneen sijasta kaupunkiin lensi 937, viidentuhanenn pommitonnin asemesta pudotettiin 2 266, eivätkä ne tappaneet 110 000 siviiliä, kuten oli laskettu, vaan 2893."
Friedrich toteaa amerikkalaisten alkaneen vuonna 1944 lokakuussa samanlaisen terrorisodan siviilejä vastaan, kuin mitä englantilaiset oliva tehneet koko ajan. Swinemünden pommituksista hän kertoo sivuilla 150-153 mm. seuraavasti: "Kadetti Sander näkee poterostaan, kuinka pakolaiset heittäytyvät puistossa maahan ja joutuvaty nyt koko ruumiinsa pituudelta alttiiksi puunhakettimien sirpalevaikutuksille. Merkitsijät olivat osoittaneet nimenomaan puiston valomerkinnöillään, pommimatto putosi erityisen tiiviinä, niin ettei mitään pakotietä ollut....kun matalalentäjät saapuivat, Fritzowin asukkaat heittäytyivät kauhistuneina maahan, sillä he eivät tunteneet vielä tätä mieletöntä ihmismetsästystä. Isa Berg ja Labiaun asukkaat, jotka olivat tulleet Taka-Pommerista rannikkoa pitkin, näkivät sitä jatkuvasti. Koneet niittivät pakolaisia tulella...Pribbernow'n pakolaisjoukko oli Swinen luona joutunut samalla tavalla matalalentäjien tätäimeen. Koneet olivat lentäneet katujen myötäisesti Pritterin suuntaaan ja hyökänneet siellä ihmisten ja eläinten kimppuun, ympärillä lojuvien kuolleiden ihmisten ja lopetettujen hevosten keskellä haavoittuneet huusivat apua ja vettä.
Kniprodessa Christel Bispink tekee havainnon."Hämmästykseksemme n'imme paljon vähemmän laivoja. Että satama-alueella oli uponnut 13 laivaa, sen saimme tietää vasta sodan päätyttyä....Niinkuin saimme myöhemmin tietää, satamassa kaikki pakolaisalukset olivat muuttuneet uiviksi ruumisarkuiksi tai uponneet. ..Pakolaiset oli jaettu kahteen ruumaan. Kun laiva hajosi tulipalossa, he joutuivat veden varaan. Alas johti yksi ainoa tikas, joka ei kestänyt painoa ja murtui. Miehistö heitti alas köysiä, mutta kukaan ei päässyt ylös"
Kadetit jaettiin seuraavana päivänä ryhmiin kuljettamaan ruumiita pois puistosta. "Meidän ryhmämme löytämien vainajien joukossa ei ollut lainkaan sotilaita, vain naisia ja lapsia ja muutamia vanhoja miehiä"
Haavoittumisten ja silpoutumisten takia tunnistaminen ei ollut useinkaan mahdollista.
Hyökkäykseen osallistui 671 pommikonetta ja 412 saattohävittäjää, jotka pudottivat 1609 tonnia räjäteitä; virallisten paikallisten laskentojen mukaan kuolonuhreja oli 23 000, mutta lukua on vaikea todentaa jälkeenpäin. Oliko tuossa puolet, kolmannes? Toistaiseksi on liian vähän tukipisteitä. Andros vei tiettävästi mukanaan syvyyksiin 570 henkeä. Muita tietoja sataamasta ei ole...useimpia uhreja ei tunnistettu. Kukaan ei laskenut heitä, koska pakolaisjoukot marssivat kintereillä, jäännökset peitettiin pommikuoppiin tai kuljetettiin ajoneuvoilla joukkohautoihin Golmin kukkulalle. Laivoihin, puistoihin, Swinen rannalle, rautatieasemalle ja sairasjuniin kuolleiden lukumäärä saattaa olla viisinumeroinen.
Swinemünden verilöylyä ei merkitty USA:n 8. ilma-armeijan aikakirjoihin verilöylynä, ei myskään ajankohtaishistoriaan. USA:n ilma-armeija kirjasi sen kuljetushyökkäykseksi, joka kohdistui "järjestelyratapihaan".
Heti maan miehittämisen jälkeen USA:n armeija perusti tutkimuskomission, jonka selvitys arvioi ilmasodan lopputasetta. Hämmästystä herätti kuolleiden määrä, joka oli siviilitappioiksi verrattoman suuri, mutta se oli "kaukana yleisesti ennakoidusta 7 miljoonan kokonaismäärästä.""
Amerikkalaiset pommittivat koko voimallaaan saksalisia kaupunkeja sodan loppuun asti. Kyseessä ei ollut mikään kaupunkilinnoitusten pommittaminen, vaan nimenomaan kyse oli strategiasta, jonka tarkoituksena oli muka "vastrintatahdon nujertaminen", kuten englantilaisetkin murhapommituksiaan perustelivat. Pommituksilla pyrittiin maksimoimaan siviilituhot, kuten myös Tokion palopommituksissa.