Emma-Liisa kirjoitti: Minusta ilmaisusi "saksalaiset eivät enää ottaneet syyllisyyttä yksin ottaneet" on varsin kummallinen. Tarkoitatko, että syyllisyys oli jotenkin pienentynyt? Eikö pikemmin syyllisyyden kokonaismäärä suurentunut?
Jos minä puuttuisin sinun hieman huolimattomasti kirjoitettuun tekstiin, niin koko keskustelu menisi nyanssien halkomiseksi.
Lähinnä ajateltiin yksinomaan saksalaisten syyllisyyttä erilaisiin sotarikoksiin. Myöhemmin uuden vuosituhannen alussa uskallettiin tuoda esiin neuvostoliittolaisten sotarikokset, kuin myös liittoutuneiden sotarikokset, arvostelujen kuitenkaan vähentämättä mitä Saksassa oli tapahtunut ja mihin siellä syyllistytty.
Pienenä esimerkkinä vasta nyt uskallettiin kirjoittaa ja julkaista esimerkiksi kenraali Eckerin, Yhdysvaltain 8. ilma-armeijan päälikön toteamus Bukarestin pommituksesta: "Hyökkäyksemme oli verinen tehtävä. Tapoimme noin kaksitoista tuhatta ihmistä, näistä kuusituhatta oli pakolaisia rautatieasemalla ja kuusituhatta romanialaista, jotka elivät näiden lähellä".
Toisaalta yleinen keskustelu alkoi myös siitä miksi eri maissa juutalaispakolaisille määrättiin tiukat maahantulokiintiöt ennen maailmasotaa.
Uskallettiin keskustella myös miksi liittoutuneet eivät suostuneet pommittamaan Auschwitzin keskitysleiriin johtavia rautatieasemia ja rautateitä, vaikka niistä ja tapahtumista leirillä oli annettu yksityiskohtaiset tiedot liittoutuneille. Kuninkaalliset ilmavoimat perustelivat asiaa "tarpeettomilla" lentäjäuhreilla. Amerikkalaiset kirjasivat kansioon: "Kill this" ja asia unohdettiin.