Luin viimeksi Michael Burleighin ”Kolmas valtakunta” (yli 900 sivua), joka on mielenkiintoista ajan kuvausta. Paljon kerrotaan muutosten vaikutuksesta tavallisen kansalaisen elämään. Poimin tähän pari itselleni kiinnostavaa aihetta ajalta 1933-1939.
Oikeuslaitoksen asema:
Puolueen päästyä valtaan tapahtui monella alueella rajuja muutoksia. Oikeuslaitos kuitenkin säilytti perinteisen asemansa ja toimivuutensa poikkeuksellisen hyvin. Erityisesti tuomarikuntaa ei Gestapokaan ahdistellut. Asianajajien asema olikin jo epävarmempi ja heitä joskus pidätettiin ja painostettiin. Saksa halusi säilyttää laillisuuden vaikutelman. Juutalaiset tuomarit oli pääosin erotettu jo vuonna 1932. Oikeuslaitos toki joutui monelta suunnalta opastetuksi kuinka tulee soveltaa uusia lakeja kuten esim. rotulainsäädäntöä koskevia tai puolueen ja valtionhallinnon loukkaamattomuutta koskevia lakeja. Neuvoja ja ohjeita tuli oikeusministeriöstä, puolueen paikallisjohdolta ja lakimiesliiton johdolta, jonka johdossa oli kansallissosialisti. Sen sijaan tuomarikunnassa oli puolueen jäseniä erittäin vähän. Tuomareilla ei kai yleisestikään kuulu olla moraalia vaan laki on laki ja pitää vain pyrkiä ymmärtämään lain laatijan tarkoitus. Oikeusvaltion kulissin säilyttäminen ei tietenkään koskenut juutalaisia. Viroistaan ulos potkittuina heitä poistui maasta jo 1933 noin 40.000. Usein puolueen kannattajat moittivat oikeuslaitosta liian lempeäksi. Joskus Gestapo päätti korjata liian lievän tuomion ja pidätti tuomitun. Jo vuonna 1933 perustettiin erikoistuomioistuimia joiden lukumäärä kasvoi vuosi vuodelta. Niissä käsiteltiin esim. valtioon ja puolueeseen kohdistuvia loukkauksia tai oikeudenkäyntejä pappeja vastaan. Niihin pyrittiin myös valitsemaan kovaotteisempia tuomareita.
Kuolemanrangaistuksia annettiin vuonna 1933 kolme kappaletta ja vuosikymmenen loppupuolella muutama kymmenen vuosittain.
Puolueen suhde kirkkoon ja uskontoon:
Natsien arvot eivät pohjautuneet kristillisyyteen ja kirkkojen asemaa yritettiin horjuttaa monella tavoin mm. sulkemalla asteittain kaikki niiden ylläpitämät koulut. Kuitenkin kansallissosialistien eliitin kuten SS-henkilön täytyi olla kristitty ja hän ei saanut olla ateisti. ”SS-katekismuksessa” kysyttiin ”Miksi me uskomme Saksaan ja Fuhreriin?” Oikea vastaus kuuluu: ”Koska me uskomme Jumalaan, me uskomme myös Saksaan, jonka hän on maailmaansa luonut ja Fuhrer Adolf Hitleriin, jonka Hän on meille lähettänyt.” SS-miehiä ei kuitenkaan vihitty kirkkohäissä vaan SS:n omissa seremonioissa. Sama koski lapsien kastamista. Jumala-sana esiintyi usein Hitlerin puheissa., joskaan hän ei puhunut Vapahtajasta (taisi pitää itseään sellaisena). Eräs syy muodolliseen kristillisyyteen lienee ollut halu osoittaa vastakkaisuus bolsevisteihin, jotka hävittivät kirkkonsa ja tappoivat pappinsa. Bosevismihan edusti juutalaisuuden ohella pahinta vitsausta mitä ihmiskunnalla voi olla. Myös edellä kuvattu oikeuslaitoksen toiminnan säilyttäminen johtui osittain tarpeesta osoittaa, että maassa vallitsee laillisuus eikä omaan kansaan kohdistettu terrori kuten Neuvostoliitossa. Perustuslaki takasi uskonnonvapauden, mutta Jehovan todistajia alettiin kerätä vankiloihin heti natsien valtaan nousun jälkeen samalla tavalla kuin kommunisteja. Heidän pidättämiselleen en ole löytänyt lainkaan uskottavaa selitystä. Hehän ovat poikkeuksellisen tarkkaan politiikan ulkopuolella pysytteleviä ja olivat selkeästi antikommunistisia. Heistähän tuli sittemmin keskitysleirien luottovankeja, mutta tuskin heitä siihen tehtävään pidätettiin. Armeijasta kieltäytyminen olisi tietysti vienyt heistä osan vankilaan, mutta nyt ei ollut siitä kysymys. Onkohan aika peittänyt alleen perimmäiset syyt joiden takia tämä lahko joutui vainotuksi? Kuitenkin syyn täytyi olla sukua samalle antipatialle, jota natsit tunsivat kaikkia salaseuroja kohtaan kuten esim. teosofeja tai vapaamuurareita, jotka myös olivat Gestapon hampaissa.
Sivuhyppynä muistan lukeneeni, että Goebbels väitti Jeesuksen olleen arjalainen (jonka pahat juutalaiset tappoivat). Tästä tulee mieleen, että eikös Jeesus kuitenkin ollut puolijuutalainen? Vai voidaanko tulkita siten, että jos isä on tarpeeksi vaikutusvaltainen arjalainen, niin äidin juutalaisuus voidaan katsoa merkityksettömäksi? Vähäinen juutalaisuus kaiketi sen ajan Saksassakin katsottiin läpi sormien. Puolijuutalaiset ja neljännesjuutalaiset noteerattiin, mutta en muista puhutun kahdeksasosajuutalaisista.
Laajennettu eutanasia:
Tällä tarkoitan lääkärien oikeutta lopettaa elämä, joka ei ole elämisen arvoista. Tämä koski vaikeasti kehitysvammaisia, epämuodostuneita ja mielisairaita, joita ei pystytä parantamaan. Useimmiten tämä koskisi olentoja, jotka voitiin katsoa epä-ihmisiksi vailla vähäisintäkään mahdollisuutta normaaliin ihmiselämään. Tällainen eutanasia katsottiin korkeasti eettisen säälin osoittamiseksi, jolla poistetaan inhimillistä kärsimystä. Toisaalta yhteiskunnan näkökulmasta saadaan syntymään terveempi ja siten voimakkaampi kansakunta. Natsi-delegaatiot vierailivat hoitolaitoksissa. He kauhistelivat minkälaisia olentoja elätetään ja tuhlataan yhteiskunnan varoja, jotka voitaisiin käyttää niiden ihmisten hyväksi, joita voidaan auttaa tervehtymään.
Aiheesta oli paljon keskustelua 20-30-luvuilla ja natseille laajennettu eutanasia-ajatus oli mieleinen. Kirkot kuitenkin vastustivat asiaa ankarasti ja julkisesti. Tästä syystä toiminta viivästyi ja vasta 1938 Hitlerin aloitteesta annettiin epävirallinen lupa, jossa lääkärit voivat tätä eutanasian muotoa halutessaan toteuttaa. Alkuun vain vaikean tapauksen vauvoja nukkui pois joko hoidon puutteeseen tai lääkitykseen. 1939 toiminta alkoi kuitenkin voimakkaasti laajentua ja alkuperäiset kriteerit muuttuivat. Ensin ikätasoa korotettiin, jolloin vanhempiakin lapsia otettiin eutanasia-käsittelyyn. Lääkärikunnassa oli kansallissosialismin kannatus vahva ja liki puolet oli puolueen jäseniä.
Seuraavaksi katsottiin, että voidaan poistaa myös yhteiskunnan kannalta hyödyttömiä tai väärä-rotuisia. Näin oli sitten siirrytty T4-ohjelmaan, jonka puitteissa likvidoitiin luokkaa 300.000 ihmistä. Se on kuitenkin oma tarinansa jollaista ei helposti uudelleen toteudu sen paremmin kuin juutalaiskysymyksen loppuratkaisuun verrattavaa. Sen sijaan alkuperäinen ajatus, että eettisesti korketasoisen (kolmen hengen) asiantuntijaryhmä voisi perehtyä potilaaseen, jonka elämä ei mitenkään voi olla elämisen arvoista ja päättää sen lopettamisesta – voisiko tällainen toteutua tulevaisuudessa lailla suojattuna? Saksassa ei koskaan säädetty lakia, joka sallisi tai velvottaisi laajennettuun eutanasiaan. Alkuperäinen idea perustui kirjaaan ”Permission to Destroy Life Unworthy of Life” v. 1920.