Linderiä on tässä jo ennalta ymmärretty, joten on nähdäkseni tasapainottamisen tarvetta. Sen verran jo ymmärsin minäkin, että hän näyttää kärsineen joistakin henkisistä vaikeuksista. Niistä kertoo ainakin ilmeinen pakomatka tarpeettoman kauas ja sitten itsetuho.Emma-Liisa kirjoitti:Miksihän se ymmärrys ei ulotu Linderiin vaan pyrit keksimään tälle negatiivisia motiiveja ja arvostelemaan jopa hänen kirjoitustyyliään, kun kyseessä on harvinaisen rohkeuden osoitus?historioija kirjoitti:[ Pyrin ymmärtämään, miksi ihmiset ovat toimineet ja toimivat niin kuin toimivat.
Jukka Kemppinen kirjoittaa tänään laillisuuden haaksirikosta:
http://kemppinen.blogspot.fi/2015/08/kuolleet.html
Kaikelle on aina riittävät syynsä, niin myös teloittajien toiminnalle, koskapa se tapahtuu. Syitä voi sitten pitää oikeina tai väärinä. Täytyy myöntää, että mitään altruismia en helposti tunnusta löytyvän, kyllä aina taustalla on ihmisen henkilökohtaiset tarpeet ja olosuhteet. Siksipä nimenomaan tässä sankarina esiintyvä osapuoli saa vain pidättyvän huomioni. Hänen paheksujansa - vainoojansa, jos niin halutaan - olivat ilmeisesti viattomia propagandan ja vihansa uhreja, joten heitä en pysty tuomitsemaan. Kumpikin osapuoli toimi niin kuin heistä tuntui oikealta - tai itselle edulliselta.
Ominaispainoltaan tuo kirje oli ansiokas ja ajastaan edellä, esikuvaksi kelpaava. Toteutusta vain olen täällä kritisoinut. Ja on huomattava, että monilla muilla ei ollut vastaavaan esiintymiseen ja asenteeseen yhtä hyvää tietoa käytettävissään eikä yhtä vahvaa selkänojaa varallisuudessaan. Heidän piti pysytellä täällä valkoisen propagandan ja vallan piirissä ja siksi katsoa eteensä.
Kemppisenkään ei kannattaisi ihmetellä "haaksirikkoja". Täysin vastaavassa tilanteessa mekin toimisimme samoin kuin vuonna 1918. Joku linderkin ilmaantuisi. Kun pidäkkeet sattuvat höllenemään, patoutuneet intohimot ja sairalloisuudet pääsevät joillakin tahoilla valloilleen. Ihminen ei perimmältään ole muuttunut vuosisadassa.