jsn kirjoitti:
Veikko I Palvo kirjoitti:Neuvostoliiton mielenkiinto Petsamon nikkeliin näyttäisi heränneen kesäkuun 1940 lopulla, Ranska oli romahtanut ja Brittien siirtoarmeija evakuoitu.
Nikkelillä oli sille vain välinearvoa. Saksalaiset saivat käsiinsä nikkeliä myös Ranskasta.
Neuvostoliitto muiden välirauhan aikaisten Suomen vastaisten painostustoimiensa ohella
otti Petsamon nikkelin esille kesäkuussa 1940 ja lähettiläs Paasikivi Moskovassa kantoi ehkäpä suurimman henkilökohtaisen neuvottelupaineen "nikkeliväännöstä" Molotovia vastaan.
"Välinearvohan" Petsamon nikkelillä NL:lle oli, mutta kaivoksen toimiluvan haltuunsaamisella NL olisi saanut lisäkauppatuotteen Saksalle myytäväksi, mutta
"Suomelle NL olisi suostunut maksamaan vain sellaisen hinnan nikkelistä, ettei se olisi vastannut edes tuotantokustannuksia. Söderhjelm."
Ennen poliittista MR-sopimusta 23.8.1939 salaisine etupiirijakoineen Berliinissä solmittiin Saksan-Neuvostoliiton kauppasopimus 19.8.1939. K.Schnurre-E.Babarin allekirjoittajina. Kauppasopimuksia tehtiin MR-sopimuksen voimassaoloaikana muitakin, luottosopimuksia oli jo aiemminkin, 19.8.39 mm. 200 miljoonan valtakunnanmarkan luotto NL:lle.
( nopealla haulla esim. The Buildup of the German War Economy - Millersville )
Petsamon nikkelillä oli Saksan sotataloudelle hyvin suuri merkitys, se olisi ( oli? ) sodan loppupuolella voinut Petsamon nikkelillä korvata kromia, molybdeenia ja wolframia. Saksalla oli niukkuutta ja puutetta myös näistä seosmetalleista.
Molotov neuvotteli marraskuun 1940 alussa Berliinissä Hitlerin kanssa, mutta "lähettiläs Paasikivelle tieto Hitlerin sateenvarjosta ei näytä menneen vielä marraskuun aikana, eikä myöhemminkään sodan aikana." "Paasikivi sai tarkemman selon Molotovin Hitlerille esittämistä Suomea koskevista vaatimuksista vasta vuonna 1949."
Tarkkoja tietoja ei siis ole ollut muillakaan suomalaisilla ennen vuotta 1949, jos kaikilla tuolloinkaan?
"Paasikiven realiteettien tajua kuvastaa kuitenkin se, että kun hän loka-marraskuussa 1940 joutui Molotovin ja Vyshinskin jatkuvien painostustoimenpiteiden kohteeksi, koki hän ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi suuntautumisen Saksaan."
Esko Vuorisjärvi, Petsamon nikkeli kansainvälisessä politiikassa 1939 - 1944, Otava 1990.
s. 132.: "...suuntautui Paasikivi välirauhan myöhempinä kuukausina yhä selvemmin Saksaan, ja syksyllä 1940 hän arvioi Saksan voittavan sodan Englantia vastaan."
Stalinin välirauhan aikana monet NL:n Suomen painostustoimenpiteet lienee ilmoitettu
lähettiläs Paasikiven kautta Moskovassa. Ja lähettiläs Paasikivi puolestaan Moskovassa ei ollut hyvin perillä hallituksen kannanotoista, lähettiläät yleensäkään eivät taida olla, etenkään lähes sotatilanteessa?
Mikä merkitys vallatulla Ranskalla sitten olikaan Saksan sotataloudelle, Speer kirjoittaa muistaakseni vain Ranskan kulutustavaratuotannosta, jota ei kannattanut häiritä mitenkään?
Veikko Palvo