Kiitoksia Peter Tikalle kiinnostavasta kirjavinkistä! Hienoa, että pyrkimystä ymmärtää monipuolisesti Venäjän Ukrainan politiikkaa esiintyy ja on myös hyvä, että asiaa pyritään tarkastelemaan monipuolisesti. Tässä juuri onkin länsimaisen demokratian ja moniarvoisuuden perusta. Valitettavasti Venäjällä tätä mahdollisuutta ei enää juurikaan ole.Petter Tikka kirjoitti: Nyt on niin onnellisesti, että sitä aihetta käsittelee brittiprofessori Richard Sakwa (Kentin yliopisto) tutkimuksessa: "Frontline Ukraine: Crisis in the Borderlands" (I.B.Tauris, 2014).
Guardianin arvostelu Sakwan kirjasta on täällä:http://www.theguardian.com/books/2015/f ... ew-account
Nykyisin russofobit vaativat krimiläisten mielipiteen mitätöimistä perustellen vaatimustaan sillä, että krimiläisten mielipiteen ilmaisu oli Kiovan mielestä laiton. Eivät edes russofobit kumminkaan kiistä sitä että krimiläisten valtaenemmistö halusi että Krim liittyi Venäjän federaatioon.
Krimiläiset eivät kumminkaan olisi russofobien mielestä saaneet olla sitä mieltä, että heille oli edullista pyytää liittymistä Venäjän federaatioon. Siksi he eivät olisi saaneet äänestää niin kuin äänestivät, siinä on russofobien mielipiteen ydin. Ukrainan perustuslaki ei tuntenut Krimillä suoritettua kansanäänestystä. Ei se kyllä sitä kieltänytkään.
Samoin esimerkiksi aikoinaan Venäjän perustuslaki ei tuntenut Suomen eduskunnan itsenäisyysjulistusta vuonna 1917. Kuitenkin eduskunta antoi itsenäisyysjulistuksen.
Keskusteluissa Venäjän toiminnasta Ukrainassa (ja muuallakin) liittyy kaksi perustavanlaatuista ongelmaan:
Venäjää ei voi tarkastella valtiona, joka toimisi samojen periaatteiden pohjalta kuin länsimainen demokraattinen oikeusvaltio. Turvallisuuskoneistosta valtaan noussut eliitti pitää maassa valtaa, eikä salli poliittista oppositiota, eikä vapaata tiedonvälitystä.
Venäläinen tiedonvälitys ja media ei ole journalismia länsimaisessa mielessä vaan se noudattaa pääosin totalitaristisen valtion sille antamaa propagandatehtävää.
Peter Tikan kirjoituksesta, joka puolustaa Krimin väkivaltaista ja laitonta liittämistä Venäjään (esimerkiksi YK ei ole tunnustanut Krimin liittämistä Venäjään)pistää heti aluksi silmään tämä hänen käyttämänsä termi ”russofobia” jota hän käyttää olkiukkona, jota vastaan sitten hyökkää. Kirjoittaja ei siis perusta näkemyksiään itse asioille vaan leimaamalla hänen kanssaan erimieltä olevat tällä termillä, joka sattuu olemaan erityisesti Venäjän propagandassaan käyttämä termi. Sen avulla halutaan tahallaan sekoittaa kaksi eri asiaa: suhtautumisen venäläisiin ja kriittiseen analyysiin Venäjän hallitsevan eliitin toimintaan. En tunnustaudu russofoobiksi, enkä ole sanonut mitään Suomen itsenäistymisprosessista, enkä ymmärrä mitä tekemistä sillä on tämän asian kanssa.
Timo Vihavainen kirjoitti kiinostavasti russofobiasta:
Timo Vihavainen: Russofobia selittää kaiken (11.11.2013)”Russofobian käsite ei ole suinkaan ollut vain RISI-instituutin kiinnostuksen kohteena. Se on nykyään käsite, jota käytetään yhä laajemmin. Sillä on selitetty venäläisiä syrjivä Magnitski-laki, Suomen viranomaisten suorittamat lasten huostaanotot, Putinin politiikan arvostelu, Venäjän historian aliarviointi niin Venäjällä kuin ulkomailla ja miltei mitä muuta tahansa, mikäli kärsineenä osapuolena pidetään Venäjää ja venäläisiä, etenkin virallista Venäjää ja puhdasverisiä venäläisiä. ”Russofobian” käyttökelpoisuus on siinä, ettei se kaipaa rationaalisia perusteluja."
Kun YK:ssa äänestettiin Krimin kansanäänestyksen laillisuudesta ja Ukrainan rajojen koskemattomuudesta äänestykseen osallistui 169 maata. 11 maata oli äänesti Venäjän toimet tuomitsevan resoluutiota vastaan, 100 maata äänesti puolesta ja 58 maata äänesti tyhjää. Venäjän kannalla olivat Armenia, Valko-Venäjä, Bolivia, Kuuba, Nicaragua, Pohjois-Korea, Sudan, Syyria, Venezuela ja Zimbabwe. Ilmeisesti Tikalla on parempi tapa arvioida liittämisen laillisuutta ja kansanäänestyksen pätevyyttä kuin valtaosalla YK:n jäsenvaltioita?
Kuten Sakwakin tuo esille äänestystä ei voida pitää laillisena. Olisihan sen liittymisen varmaankin voinut hoitaa ihan laillisestikin. Miksi Venäjä aluksi kielsi sotilaidensa läsnäolon Krimillä? Miksi sinne ylipäänsä piti lähettää sotilaita, jos kerran kaikki krimiläiset olivat liikuttavan yksimielisiä Venäjään liittämisen ihanuudesta?
Sawka tuo tuossa tekstissään esille ideaalin siitä miten kansan tulisi voida äänestää siitä mihin alueeseen se haluaa kuulua, hän antaa esimerkkejä mm Quebecistä (1980,1995) ja Skotlannista (2014) ja kertoo aivan oikein, että Krimin äänestys ei täyttänyt mitään oikean kansanäänestyksen ehtoja.
Jos Venäjä oikeasti kunnioittaisi kansan tahtoa, ei pitäisi olla vähääkään epäselvyyttä siitä, oliko oikein, että entiset Neuvostoliiton miehittämät valtiot liittyivät välittömästi Natoon heti kun se vain kävi mahdolliseksi. Venäjällä ei pitäisi myöskään olla mitään sanomista Ruotsin tai Suomen mahdolliseen Natojäsenyyteen.
Venäjän toimien hyväksyminen Ukrainassa ja muuallakin tuntuu perustuvan siihen ajatukseen, että Venäjällä suurvaltana on joku jumalinen tai legitiimi oikeus pitää raja-alueitaan etupiirinä, jota se saa mielensä mukaan hallita. Kun Putinin mukaan Neuvostoliiton hajoaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi, tämä lausuma kannatta ottaa todesta, sillä näyttäisi siltä, että Venäjällä on paljon muitakin jotka ihan oikeasti haluaisivat palauttaa vähintäänkin Neuvostoimperiumin rajat, puheet Novorossijasta ovat vasta viime-aikoina vähentyneet, ehkä Venäjällä arviotiin tilanne sittenkin väärin? Minusta meidän pienten rajanaapurien kannattaisi aivan ehdottomasti torjua tuonkaltainen näkemys.
Kansanäänestys esimerkiksi Krimillä toiseen suuntaan on nyt mahdotonta, sillä Krimihän on osa Venäjän lainsäädäntöä, jossa tällaisen ehdottaminen on laitonta separatismia. Sortavalassa tästä sai 100 000:n ruplan sakot.
"He haluavat liittää Karjalan Suomeen" – aktivistia syytetään separatismista Venäjällä (Verkkouutiset, 29.10.2015)– Vladimir Putin, ehdotan sinulle seuraavaa: avaa silmäsi, katso mitä Karjalassa tapahtuu. Metsiä kaadetaan juurineen…kaikki viedään Pietariin ja Moskovaan, veroja ei makseta. Mitä jää jäljelle lapsillemme? Ei mitään, Zavarkin toteaa YouTubeen ladatulla videolla.
– Me järjestämme siksi todennäköisesti kansanäänestyksen, jos Venäjän hallitus ei kuule meitä. Jos Venäjä ei tarvitse Karjalaa – erotkaamme. Se olisi kaikkein rehellisintä.
Zavarkinin oikeudenkäynti alkoi maanantaina Petroskoissa. Häntä syytetään julkisesta separatismiin yllyttämisestä, kertoo The Moscow Times viitaten uutissivusto Gazeta.ru:hun.
Toinen esimerkki siitä miten Venäjä suhtautuu separatististeihin: Moskovassa järjestettiin Venäjän valtion tuella konferenssi nimeltä ”Dialogue of nations: the right to self-determination and the construction of a multipolar world”
Artikkelissa kerrotaan miten mm Darya Polyudova sai syytteen separatismista ja miten tataari Rafis Kashapovin kävi.
(The Guardian: Russia funds Moscow conference for US, EU and Ukraine separatists,Conference includes representatives of Sinn Féin and radical black power Uhuru Movement despite Kremlin crackdown on its own dissidents 20.9.2015)
Separatistit siis hyväksytään, mikäli he kannattavat liittymistä Venäjään mutta oman maan kansalaisille sitä ei sallita. Mitkä mahtavat olla kansainvälisen oikeuden tunnustamat tavat, joilla jokin alue voidaan siirtää toisen valtion alaisuuteen?
Entä tataarien asema sen jälkeen kun Krimi oli liitetty Venäjään? Tästä löytyisi varmaan paljonkin esimerkkejä. Laitan tähän nyt vain tämän yleiskuvauksen:
Human rights situation in Crimea, in particular of the Crimean Tatars (Human rights: Crimean Tatars, Mohammed Ramadan, missing publishers in Hong Kong Euroopan parlamentti 4.2.2016)MEPs condemn the unprecedented levels of human rights abuses perpetrated against Crimean residents, most notably the Tatars, an indigenous people of Crimea, and the severe restrictions on the freedoms of expression, association and peaceful assembly.
They point out that the Russian Federation, as an occupying power, has a responsibility to ensure the safety of the whole population and should, together with the de facto local authorities, investigate effectively, impartially and transparently all cases of disappearances, torture and human rights abuses by the police and paramilitary forces active in the Crimean peninsula since February 2014.
The resolution reiterates Parliament’s severe condemnation of Russia’s illegal annexation of the Crimean peninsula.