Re: Historian vaihtoehdottomuus
Lähetetty: 17.04.16 11:58
Siirretään vaikkapa Urho Kekkonen ajatuskokeena takaisin aikaan 12.3.1937, jolloin hän aloitti Cajanderin hallituksen sisäministerinä ja verrataan hänen toimintaansa ennen Talvisotaa ja ja sotien jälkeisiä puheita.historioija kirjoitti:... voimme tehdä ajatuskokeen ja siirtää päätöksentekijän takaisin siihen hetkeen, jona hän ehkä jälkeenpäin katumansa päätöksen teki. Niillä tiedoilla ja siinä fyysisessä ja henkisessä tilassa, jossa hän ratkaisuunsa päätyi, hän päätyisi siihen tietenkin uudestaan. Ei ole perusteita olettaa jotakin muuta. --- Aivan samoin tapahtuisi, jos kykenisimme siirtämään koko Suomen vaikkapa talvisotaa edeltävään tilanteeseen. Myös se kuviteltu Suomi silloisine hallinnollisine ja poliittisine rakenteineen sekä päättävien elinten kokoonpanoineen, läsnä olleine käsityksineen koetusta historiasta ja ylipäätään tuolloisine tietoineen, jotka koskivat menneisyyttä, eivät tulevaisuutta, menettelisi täsmälleen sanoin kuin Suomi todellisuudessa menetteli syksyllä 1939. (Heikki Ylikangas, Mitä on historia ja millaista on sen tutkiminen, s. 143).
Hallituksen ulkoministerin vaihtumiseen UKK ei tiettävästi ottanut minkäänlaista kantaa, "Erkon sodasta" alettiin puhua sotien jälkeen. Samoin Cajanderin hallituksen harjoittamasta "väärästä politiikasta." Jartsev-keskusteluistakin UKK oli ehkä tietoinen ja Stalinin "rauhanehdotuksiin" Talvisodan alla UKK:lla ei ollut hallituksen linjasta eriävää kantaa. Kansanedustaja UKK oli Talvisodan rauhan vastustajakin, mutta sitä hän ei sodan jälkeen puheissaan muistellut, kuten ei Pekka Peitsi-kirjoituksiaankaan.
Sodan jälkeen UKK sanoi, että ulkopolitiikan ehdoton keskeinen ohje YYA-sopimuskin olisi tullut solmia ennen Talvisotaa, siis aikana jolloin hänkin oli ministerinä Cajanderin hallituksessa. Mutta sisäministeri Kekkosen yya:han tähtäävästä toiminnasta 1937 - 1939 ei ole tietoja.
UKK:n sodanjälkeisten puheiden mukaista Talvisotaan johtanutta "äärioikeistolaisuutta" Cajanderin hallituksen sisäministeri kertoi yrittäneensä lakkauttaa.
Sodan aikana UKK oli puhunut turvallisesta "kolmen kannaksen itärajasta" ja sodan jälkeen Suomen puolustuksen sanottiin olevan itsenäinen ja uskottava. Itsenäinen lienee merkinnyt, ettei tarvita yya:n sotilaallisten artiklojen mukaista puna-armeijan apua ja "uskottava" samaa ja myöskin poliitikkojen puheissa "meidän mielestämme"-sisäpoliittista äänestäjien rauhoittelua?
Mutta katuikohan Urho Kekkonen päätöksiään sisäministerinä ennen Talvisotaa?
Veikko Palvo