BBC History Mazaginessa (June 2016) on kaksikin artikkelia siitä, miten nykyaika vaikuttaa historiantutkimukseen.
Ensinnäkin Michael Wood listaa kolme teemaa, jotka ovat vuodesta 2000 olleet pinnalla myös ns. suurelle yleisölle:
1. radikaalin islamin nuosu
2. Kiina (Wood kystyy oliko Kiinan vallankumous 1900-luvun tärkein tapahtuma)
3. ilmasto
Nimenomaan kolmatta, ilmastoa, Wood tärkeimpänä. Vuonna 2014 Oxford English Dictionary listasi uuden sanan "anthropocene": olemme astuneet uuteen geologiseen vaiheeseen maapallon historiassa.
Toisessa artikkelissa kysytään neljältä historioitsijalta, millaisia historiakirjojen he uskovat julkaistavan 16 vuoden päästä. Tom Holland vastaa, että vuoteen 1989 asti uskottiin, että se mikä historiassa merkitsi, alkoi Ranskan vallankumouksesta, ja se mikä merkitsi oli Venäjän vallankumous, fasismin kokemus ja maailman jakautuminen valtablokkeihin ja että kylmä sota oli eräässä mielessä palvellut syväjäädyttämällä historian aiemmat aikakaudet ja niiden kyvyn vaikuttaa nykyisyyteen. Kylmän sodan jälkeen kaikenlaiset ikivanhat identiteetit ja vihat alkoivat ilmaantua syväjäädytyksestä. Ja kukapa olisi uskonut, että ehkä olennaisinta nykyisen geopolitiikan ymmärtämiselle on Lähi-Idän 600-700-luku?
Andrew Roberts kertoo, että häneltä koulussa aiemmin samana päivänä kysyttiin, että jos Oxfordin yliopistosta on poistettu Cecil Rhodesin patsas, mitä on kampanjoitu, eikö looginen lopputulos olisi poistaa Winston Churchillin patsaat tämän rasismin vuoksi. Roberts vastasi että mahdollisesti näin käy, jos sadan vuoden kuluttua rasismia pidetään avainkäsitteenä erottamaan hyvä ja paha. Vaikka Churchill olikin tuhomassa vielä pahempaa, täydelliseen tuhoamiseen pyrkivää rasismia, mahdollisesti hänen oma rasisminsa estää esittämästä häntä positiivisena hahmona. Mutta koska emme voi ennustaa, mitä tulevaisuus tuo, meidän pitää jatkaa historian kirjoittamista niin hyvin kuin osaamme ja antaa tulevaisuuden huolehtia itsestään.
Vielä kolmannessa artikkelissa historioitsijoilta kysytään, mikä on heidän alansa pahin väärinkäsitys. Tudorin aikaan erikoistunut Alison Weir vastaa: Rikhard III. Ensinnäkin eräät ihmiset vetoavat "todisteena" historiallisiin romaaneihin, ja toiset eivät edes yritä olla objektiivisia: "En välitä mitä joku sanoo. Minä en muuta mielipidettäni!" (Weirin omissa kirjoissa on kyllä puutteita lähdekritiikin suhteen.)