Re: Nykyajan vaikutus historiantutkimukseen
Lähetetty: 31.08.16 11:57
Uudesta Petsamon nikkeli-tutkimuksesta Heikki Ylikankaan metodien innoittamana kirjoitetaan. Lueskelin Heikki Ylikankaan teosta Mennyt meissä, wsoy 1990: sivuilla 28 - 32 kirj. marxilaisesta tulkinnasta ja s. 331.: Historiantutkimus lähimmässä tulevaisuudessa:
"Suomen historiaa on kautta linjan verrattava jollei maailman niin ainakin Euroopan historiaan.", mikä on tietystikin paikallaan, mutta Ylikangas jatkaa: "Vaikkapa nuijasota saa aivan eri kehykset riippuen siitä, tarkastellaanko sitä yksin Suomen historian vaiko koko Euroopan historian osana", mutta marxilaisuuden kytkemistä historiantutkimuksen metodiksi en oikein ymmärrä.
Aukkoja Suomen historiankirjoituksessa ( 1990 ): mm. "Epäselvää on, miksi Talvisotaan mobilisoitiin vain vajaat 400 000 miestä mutta jatkosotaan miltei kolmannesta enemmän. Vankien kohtelu sodan aikana, Kannaksen halkijuoksu tai 1919 hallitusmuodon ilmeiset ongelmakohdat".
Sotasurmatutkimus on nyttemmin tehty ja teloitettuja Kannaksen karkureita on tuloksetta etsitty Huhtiniemeltäkin.
H.Ylikangas sanoo 1990 mielestäni oikein "Pietarin tien olevan jo osin tutkimuksistakin tuttu, mutta ei Tehtaankadun tie."" Parin vuosikymmenen takaisen uusvasemmistolaisuuden syyt ja sosiaalinen menestys on tutkimatta" ja tutkimista löytynee yhä nytkin vuonna 2016.
"Esimerkiksi Talvisodan syttymisen syistä käyty keskustelu tuntuu viittovan takaperoiseen suuntaan. Kun ohitetun `itsesensuurin´ kauden jälkeen on voitu vapaasti käsitellä Talvisotaa, eräät tutkijat ovat ottaneet ajasta vaarin. Nuttu on käännetty nurinpäin...... Karjalan ja 25000 ihmisuhrin menetys oli siis tämän tukimuksen kyltin alla piilottelevan poliittisen kannan ( Max Jacobssonin kiireinen uustulkinta, kirj. Ylikangas ) mukaan parempi tulos kuin itsenäisyyden säilyminen vähäisemmin menetyksin ja uhrauksin".
s. 335.: "Tietysti tutkijoihin on kohdistettu vahvoja poliittisia paineita ennenkin. ..... Sen vuoksi tutkijat - lähes aina asiaa selvästi tiedostamatta - antavat poliittisille paineille periksi."
Ylikangas ottaa jonkin olettamuksen tutkimuksen lähtökohdaksi ja mikäpäs siinä, mutta Sotasurmatutkimuskin poiki lukuisia oheistutkimuksia ikäänkuin poliitisesta tilauksesta, olihan Sotasurmatutkimus käynnistetty valtiojohdon toimesta ja uusin Petsamon nikkeli-tutkimuksenkin tekijä näyttää ilmoittavan lähtökohdakseen Ylikankaan metodin. Mutta miksiköhän mm. 1970-luvun uusvasemmistolaisuutta ei tutkita yhtä innokkaasti, Ylikangas sanoo tuossakin kohdassa olevan "tutkimusaukon"?
Veikko Palvo
"Suomen historiaa on kautta linjan verrattava jollei maailman niin ainakin Euroopan historiaan.", mikä on tietystikin paikallaan, mutta Ylikangas jatkaa: "Vaikkapa nuijasota saa aivan eri kehykset riippuen siitä, tarkastellaanko sitä yksin Suomen historian vaiko koko Euroopan historian osana", mutta marxilaisuuden kytkemistä historiantutkimuksen metodiksi en oikein ymmärrä.
Aukkoja Suomen historiankirjoituksessa ( 1990 ): mm. "Epäselvää on, miksi Talvisotaan mobilisoitiin vain vajaat 400 000 miestä mutta jatkosotaan miltei kolmannesta enemmän. Vankien kohtelu sodan aikana, Kannaksen halkijuoksu tai 1919 hallitusmuodon ilmeiset ongelmakohdat".
Sotasurmatutkimus on nyttemmin tehty ja teloitettuja Kannaksen karkureita on tuloksetta etsitty Huhtiniemeltäkin.
H.Ylikangas sanoo 1990 mielestäni oikein "Pietarin tien olevan jo osin tutkimuksistakin tuttu, mutta ei Tehtaankadun tie."" Parin vuosikymmenen takaisen uusvasemmistolaisuuden syyt ja sosiaalinen menestys on tutkimatta" ja tutkimista löytynee yhä nytkin vuonna 2016.
"Esimerkiksi Talvisodan syttymisen syistä käyty keskustelu tuntuu viittovan takaperoiseen suuntaan. Kun ohitetun `itsesensuurin´ kauden jälkeen on voitu vapaasti käsitellä Talvisotaa, eräät tutkijat ovat ottaneet ajasta vaarin. Nuttu on käännetty nurinpäin...... Karjalan ja 25000 ihmisuhrin menetys oli siis tämän tukimuksen kyltin alla piilottelevan poliittisen kannan ( Max Jacobssonin kiireinen uustulkinta, kirj. Ylikangas ) mukaan parempi tulos kuin itsenäisyyden säilyminen vähäisemmin menetyksin ja uhrauksin".
s. 335.: "Tietysti tutkijoihin on kohdistettu vahvoja poliittisia paineita ennenkin. ..... Sen vuoksi tutkijat - lähes aina asiaa selvästi tiedostamatta - antavat poliittisille paineille periksi."
Ylikangas ottaa jonkin olettamuksen tutkimuksen lähtökohdaksi ja mikäpäs siinä, mutta Sotasurmatutkimuskin poiki lukuisia oheistutkimuksia ikäänkuin poliitisesta tilauksesta, olihan Sotasurmatutkimus käynnistetty valtiojohdon toimesta ja uusin Petsamon nikkeli-tutkimuksenkin tekijä näyttää ilmoittavan lähtökohdakseen Ylikankaan metodin. Mutta miksiköhän mm. 1970-luvun uusvasemmistolaisuutta ei tutkita yhtä innokkaasti, Ylikangas sanoo tuossakin kohdassa olevan "tutkimusaukon"?
Veikko Palvo