nylander kirjoitti: Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että kyseessä on objektiivisuuteen pyrkivä historioitsija (niin ei kaikkien kohdalla voi sanoa!), joka ei pelkää käydä myös vuosikymmenet kierrätettyjen historian myyttien kimppuun.
Turtolalla on ansionsa mutta myös puutteensa. Jälkimmäisiin kuuluu, ettei hän pysty oikein ymmärtämään muita näiden omista lähtökohdista käsin. Kaikki mikä poikkeaa nykyajan tavis-normista, on Turtolalle "outoa" tai "omituista".
Onhan aika omituista, että edes niiden viiden vuoden aikana, jotka hän ylipäällikkönä vietti Mikkelissä tavaten upseerikollegoitaan päivittäin, viikosta viikkoon, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, hän ei kyennyt vapautumaan, luomastaan "norsunluutornista".
Mitä sitten muuten voikin sanoa Mannerheimin
yksityiselämästä, niin juuri Mikkelin-aikana etäisyyden otto muihin
ei ollut "omituista". Pikemmin tilanteesta johtui itsestään selvästi, ettei Mannerheim voinut uskoa kenellekään mahdollisia pelkojaan ja epäilyksiään, vaan hänen oli näytettävä jopa lähimmille alaisilleen (ei kollegoilleen) olevansa varma ja luottavainen. Myös auktoriteetin säilyttäminen vaati etäisyyttä.
Toinen asia, mihin kiinnitin huomiota, on että Turtola arvioi Mannerheimin sotilasuraa Venäjällä perustuslaillisesta näkökulmasta ja vieläpä hyvin moralistisella tavalla. Kuitenkin sotilasurasta luopuminen ns. sortovuosina olisi aiheuttanut, ettei Mannerheim olisi Suomen itsenäistyessä ollut kenraali, jolla oli kokemus maailmansodasta. Hyvä esimerkki siitä, miten moraalin mukaan toimiminen ei suinkaan aina johda "hyvään" tulokseen.