Laatokan Karjalan talouselämästä
Lähetetty: 17.10.17 22:20
[Jaettu ketjusta Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa]
Markku Kuisma kirjoittaa teoksessaan Suomen taloushistoria 1000-2000 kerrottuaan protektionistisesta maatalouspolitiikasta ja maareformeista:Emma-Liisa kirjoitti: ↑15.10.17 11:28No eipä yhtiöitä yksityistetty edes todellisessa 30-luvun Suomessa, jossa se, että valtionyhtiöt olivat "vallitsevan puolueliitin" kontrollissa, vähensi suuryhtiöiden (ja siten taloudellisen eliitin) valtaa.
Samassa hengessä sinetöitiin Lex Pulkkkisessa aiemmat maatilojen hankintaa koskevat rajoitukset, joilla torjuttiin suurten puunjalostusyhtiöiden maa- ja metsäkaupat. 1900-luvun alussa vauhdikkaasti edennyt yhtiöiden talonpoikaisen maan valtaus pysäytettiin tällä tavoin alle kymmenesosaan kaikesta metsämaasta.
Tällä markkinatalouden poliittisella pakko-ohjauksella oli ratkaiseva merkitys maan talousdynamiikkaan, yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin ja koko modernin Suomen syntyyn. Suuryhtiökapitalismi ja samalla maan ylivoimaisesti tärkein vientiteollisuus jätettiin raaka-ainehuollossaan puolet metsävaroista omistaneen talonpoikaiston ja noin kolmanneksen omistaneen valtion armoille.
Lex Kallio ja myöhemmin 1925 Lex Pulkkinen liittyvät toisiinsa, maata jaettiin perustettaville maatiloille. Paasikiven Kokoomuksen ja RKP:n sanotaan olleen vastaan.
Esim. norjalaisen Cristopher D. Diesenin 1914 ostaman Salmin Lunkulansaaren Richard Bergströmin Ladoga Trävaru Ab höyrysahan mukana ei liene tullut suuria metsäomaisuuksia. C.D.Diesen oli 1908 Suomeen muutettuaan ostanut Rääsiän maatilan Viipurin läheltä n. 1000 ha:n metsineen, joita sahattiin ensimmäisen maailmansodan syttyessä palaneessa Juustilan sahassa vientitavaraksi.
C.D.Diesen muutti Pitkärantaan ja osti Venäjän valtiopankilta sille 1902 konkurssissa siirtyneen Pitkärannan kaivoksen 1916 ja kaivoksen mukana tuli 3000 ha:a metsää.
Richard Bergström oli 1800-luvulla tullut Falunista Pitkärannan kaivokselle kaivosalan ammattilaisena ja 1914 hän siirtyi Diesen Wood´n palvelukseen
rakentamaan 1918 - 1922 Pitkärannan sahaa, ja selluloosa- ja paperitehdasta. ( tuotto 120 000 kuutiota / v ja 20 000 tonnia / v. )
Amerikkalaisen Frank Fordin johdolla toteutetettu valkaisumenetelmä lienee ollut ensimmäinen laatuaan Suomessa.Diesen Woodista https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienp ... 929?page=1 1931, jolloin Diesenin osakkeet siirtyivät KOP:n haltuun.
( sivut 5.-10. englanniksi - s. 22 valokuvia ja ilmavalokuvakin Pitkärannan tehtaasta. Esitteen paperinäytteetkin ovat tulleet digitoiduiksi. )
lis. Venäjän tykistöhallitus antoi 1915 Suomen senaatille tehtäväksi etsiä suuriruhtinaskunnasta paikka taistelukaasuja valmistavalle klooritehtaalle.
Tehtaiden rakentaminen aloitettiin 1916 Varkauteen ja Kajaaniin, mutta kloorielektrolyysin kannattavuus oli viime kädessä riippuvainen sähkövoiman hinnasta. WW1 jälkeen maailmassa oli ylituotantoakin sellu-, tekstiili- ja saippuateollisuuden tarvitsemasta kloorista ja lipeästä.
"J.K.Paasikiven johtama senaatin delegaatio tarjosi Kajaani Oy:lle mahdollisuutta maksaa kauppahinta yhtiön osakkeilla, mutta yhteistyöyritys kariutui ja Kajaanin ja Varkauden tehtaat lopettivat.
"Kotimaan tuotannosta vastasivat ainoastaan Kymin osakeyhtiö ja Diesenin Pitkäranta. Diesen Wood 1920 Tulemajoen kosken käyttöoikeus valtiolta ja 1921 valmistunut vesivoimalaitos riittivät sahan lisäksi sellu- ja klooritehtaille". Norjalainen ins.tsto Krebs&Co A/S suunnitteli n. 2500 tonnin vuosituotantoa varten USA:ssa erittäin suositut Nelson-tyyppiset kloorikennot ja muut prosessiin kuuluvat laitteistot" s. 21. ).
Karl-Erik Michelsen, Sähköstä ja suolasta syntynyt, Finnish Chemicals Oy Nokia Chemicals 1937-1938, Gummerus 1989.
C.D.Diesen osti Tulemanjärven rautatehtaan ja tukkimetsää runsaasti Venäjän puoleltakin, Suomen puolella Diesen Woodin metsäomistusten sanotaan Impilahti-seuran sivuilla olleen n. 56 000 ha:a, suurin ulkomainen metsänomistaja itsenäisessä Suomessa. Miten Lex Kallio ja Lex Pulkkinen lienevät sitten vaikuttaneet, tuskin paljoakaan. Salmin ja Suojärven suunnalla oli runsaasti valtion metsämaita, joita valtio myi huutokaupalla ja Diesenkin kilpaili Gutzeitin kanssa tukeista.
Paljonko tukkimetsiä sitten lienee jäänyt Venäjän puolelle rajaa. Suojärvellä Hella Wuolijoen Aunuksen Puuliike ainakin osti Karjalan Työkansan kommuunin tukkipuita 1920-luvulla.
C.D.Diesen on rohkeasti riskejä ottaen rakentanut modernin Pitkärannan sellutehtaan 1918 - 1922, mutta NL:n puoleiset ostot ja Tarton 1920 rauhansopimuksen mukaisen rahtilaivaliikenteen Laatokalta Nevaa pitkin ulkomaille katkeaminen 1930 tienoilla ovat olleet takaisku. Rautatie Pitkärantaan valmistui 1932.
Salminkin sahat lopettivat 1930 tienoilla toimintansa, eikä Raja-Karjalan talouselämä ilmeisestikään tointunut 1939 Talvisotaan mennessä?
Sahoja ja Diesen Woodin sellutehdastakaan
ei yksityistetty, pula-ajan talousvaikeuksissa se joutui KOP:n omistukseen ja myöhemmin omistajana lienee ollut valtio kuten toisenkin norjalaisyhtiön, Gutzeitin?
Pitkärannan tehtaan sanotaan toimineen osittain jatkosodan aikana ja uudelleen se käynnistyi 1947, mutta nyt 2017 se lienee pysähdyksissä?
Veikko Palvo