Miksi Ranska tunnusti Suomen 4.1.1918?

Tähän foorumiin voi jättää historiaan liittyviä kysymyksiä. Foorumien toimittajat ja lukijat pyrkivät etsimään kysymyksille vastauksia.

Valvojat: Marjo Pihlajaniemi, Riitta Oittinen, Klaus Lindgren, Kati Parppei, Jukka Palm, Anu Lahtinen, Agricola, Jouko Nurmiainen, Annastiina Mäkilä

yucca
Viestit: 106
Liittynyt: 01.12.12 19:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Miksi Ranska tunnusti Suomen 4.1.1918?

Viesti Kirjoittaja yucca » 07.12.17 12:20

Suomen itsenäisyyden kansainvälisen tunnustamisen vaiheissa on mysteeri: Miksi Ranska tunnusti sen 4.1.1918? Venäjän, Ruotsin ja Saksan antamat tunnustukset ovat selitettävissä, kukin omalla tavallaan. Mutta miksi Ranska tunnusti, toisin kuin muut liittoutuneet? Liittoutuneilla oli monta hyvää syytä olla tunnustamatta. (Britannian virallinen selitys, joka on osa totuutta, oli se, että Britannian mielestä asiasta päättäminen kuului Venäjän perustuslakia säätävälle kokoukselle.)

Ainoa löytämäni selityksentapainen on, että Ranska ”halusi saada aikaan länsiliittoutuneille myönteistä mielialaa”. Mutta miksi suomalaisten mielialat olisivat olleet tärkeämpiä kuin suursotaan liittyvät kysymykset? Bolsevikit pyrkivät irrottamaan Venäjän sodasta, kuten sittemmin kävikin, jonka jälkeen Saksa saattoi siirtää itärintaman joukkojensa pääosan länsirintamalle – suuri muutos voimasuhteissa siellä. Luulisi, että Ranska olisi pyrkinyt välttämään kaikkea, minkä voisi tulkita epäsuoraksikaan tueksi bolsevikeille (kuten tunnustuksen antaminen kohta bolsevikkihallinnon antaman tunnustuksen jälkeen) tai mikä ei olisi mieleen bolsevikkien vastustajille Venäjällä.

Sasropakis
Viestit: 16
Liittynyt: 14.02.16 19:52

Re: Miksi Ranska tunnusti Suomen 4.1.1918?

Viesti Kirjoittaja Sasropakis » 08.12.17 13:55

Ulkoministeriön sivuilla on Jyrki Paloposken lyhyt artikkeli Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta, ja siinä sanotaan seuraavaa:

"Suomi oli joulukuun alkupuolella pyytänyt itsenäisyytensä tunnustamista meneillään olleen maailmansodan kaikilta osapuolilta. Ranskan ja Saksan välille syntyi asiasta pientä kilpaa. Ranska ei ollut riippuvainen Venäjän mielipiteestä, kuten rauhanneuvotteluja Venäjän kanssa käyvä Saksa. Nopealla tunnustamisella Ranska ehkä estäisi Suomea ajautumasta tiukemmin Saksan piiriin. Ranska tunnustikin Suomen itsenäisyyden samana päivänä Venäjän ja Ruotsin kanssa."

http://www.formin.finland.fi/public/def ... ture=fi-FI

En ole kyseiseen aiheeseen sen tarkemmin perehtynyt, mutta yleisesti itsenäisyyden tunnustamiselle tai tunnustamatta jättämiselle löytyy todennäköisesti useita erilaisia vaikuttimia. Tunnustaminen voi riippua itse asiasta (esim. myönteinen suhtautuminen kansakuntaan, joka "ansaitsee" itsenäisyyden) tai sitten ulkoisista seikoista (mahdollisesti saavutettavat edut tai haitat itselle tai liittolaisille). Voisin kuvitella, että asenne suomalaisiin oli Ranskassa sinänsä myönteinen, Ranskan omaa etua edisti taas mahdollisesti toive pitää Suomi etäämmällä Saksan vaikutusvallasta, ja bolshevikit taas olivat periaatteessa vastustajia, joten mahdollisesti hyötyä voisi kuvitella saatavan heidän alueensa hajoamisesta. Tilanne olisi ollut toinen, jos Venäjällä olisi vielä ollut vallassa keisari tai väliaikainen hallitus. Mitään yksittäistä syytä tunnustamiseen ei varmaankaan ole ollut, vaan päätös on ollut monen asian summa.

Tapio Onnela
Viestit: 4738
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Re: Miksi Ranska tunnusti Suomen 4.1.1918?

Viesti Kirjoittaja Tapio Onnela » 08.12.17 17:09

Sasropakis kirjoitti:
08.12.17 13:55
Ulkoministeriön sivuilla on Jyrki Paloposken lyhyt artikkeli Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta, ja siinä sanotaan seuraavaa:

"Suomi oli joulukuun alkupuolella pyytänyt itsenäisyytensä tunnustamista meneillään olleen maailmansodan kaikilta osapuolilta. Ranskan ja Saksan välille syntyi asiasta pientä kilpaa. Ranska ei ollut riippuvainen Venäjän mielipiteestä, kuten rauhanneuvotteluja Venäjän kanssa käyvä Saksa. Nopealla tunnustamisella Ranska ehkä estäisi Suomea ajautumasta tiukemmin Saksan piiriin. Ranska tunnustikin Suomen itsenäisyyden samana päivänä Venäjän ja Ruotsin kanssa."

http://www.formin.finland.fi/public/def ... ture=fi-FI
Weilin+Göösin Suomen historiassa (1987-1988) kerrotaan tästä vielä näin:
”Tietoyhteyksien hitauden vuoksi ranskalaisten veto yllätti Saksan diplomaatit ja näin saksalaiset turvautuivat pieneen vilppiin: ilmoittaessaan tunnustamispäätöksestä 6.1. Saksa antoi ymmärtää sen syntyneen jo 4.1. Englanti ja Yhdysvallat pidättyivät edelleen tunnustamasta Suomea itsenäiseksi valtioksi. Englannin ulkoministeri Arthur Balfour selitti 18.1.1918 tunnustuspyyntöä esittämään tulleelle suomalaisvaltuuskunnalle, että Englannin hallitus oli sidottu Suomen kysymyksessä Venäjän perustuslakia säätävän kansalliskokouksen ratkaisuun. Tämä tarkoitti, että asiasta ei voitu sopia neuvostohallituksen kanssa. Bolsevikit puolestaan hajottivat juuri samoihin aikoihin koko kansalliskokouksen.” Weilin+Göös in Suomen historia 1-8. (1987-1988) osa 6. s.315

yucca
Viestit: 106
Liittynyt: 01.12.12 19:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Miksi Ranska tunnusti Suomen 4.1.1918?

Viesti Kirjoittaja yucca » 15.12.17 21:09

Sasropakis kirjoitti:
08.12.17 13:55
Ranska ei ollut riippuvainen Venäjän mielipiteestä, kuten rauhanneuvotteluja Venäjän kanssa käyvä Saksa. Nopealla tunnustamisella Ranska ehkä estäisi Suomea ajautumasta tiukemmin Saksan piiriin.
En ymmärrä tuota logiikkaa. Ranskahan oli Venäjän liittolainen Eurooppaa repivässä suursodassa. Ei sellaisessa tilanteessa ole tapana tunnustaa liittolaismaasta irronneen alueen itsenäisyysjulistusta. Venäjällä oli kyllä muutamaa viikoa aiemmin kaapannut vallan bolsevikkipuolue, mutta siinä vaiheessa monikaan ei uskonut sen vallan kestävän, eikä sitä ainakaan tunnustettu de jure.

Suomen mahdollinen ajautuminen Saksan piiriin (joka tunnetusti toteutui vähän myöhemmin ilman, että Ranskan tunnustuksella olisi ollut hyttysen siivenlyönnin verran vaikutusta) oli ehkä joidenkin ranskalaisten mielessä, vaikka tuskin siellä kovin tarkkaan tällaisia asioita seurattiin. Ennen muuta moinen asia vaikuttaa aivan merkityksettömältä Ranskan etujen kannalta. Siksi tunnustus on omituinen tilanteessa, jossa Ranska oli neljä vuotta taistellut suursodassa hyvin vaikeassa tilanteessa, vihollisen ollessa syvällä sen alueella.

Jos Ranskalla oli joitakin perusteltuja motiiveja, miksi niitä ei ollut Britannialla?

Riippuvaisuus Venäjän mielipiteestä on sekin mielenkiintoinen asia. Kun bolsevikkihallinto tunnusti Suomen itsenäisyyden asiallisesti ottaen 31.12.1917 ja muodollisesti 4.1.1918, se oli itsessään vain vallan kaapanneen porukan julistus. Sellaisen ”tunnustuksen” pitäminen merkityksellisenä merkitsi asiallisesti ottaen bolsevikkivallan jonkinlaista tunnustamista. On kai ymmärrettävää, että Suomen johtajat tekivät niin. Saksan toimintaa selittää se, että sille bolsevikkivalta oli taivaan lahja, joka näytti mahdollistavan Venäjän irrottamisen sodasta Saksalle hyvin edullisin ehdoin. Ruotsin toimintaa voi selittää sillä, että Ruotsille oli edullista saada puskurivaltio itsensä ja Venäjän väliin. Mutta Ranska? Se poltti siltoja liittolaismaan kaikkiin muihin piireihin kuin bolsevikkeihin, joiden vallan pysyvyys oli niissä oloissa varsin kyseenalaista. Tiedämme, että valtaa kesti yli 70 vuotta, mutta eivät Ranskan johtajat silloin tienneet.

Ranskanhan olisi luullut olevan riippuvainen nimenomaan Venäjän mielipiteestä, siis sellaisesta kannanotosta, jonka Venäjän kansa ottaisi jonkinlaisen demokraattisen prosessin kautta oloissa, joissa Venäjällä on tunnustettu hallitus. Muodollisesti sanottuna siis Venäjän perustuslakia säätävän kansalliskokouksen kannasta (joka olisi epäilemättä ollut kielteinen, jos bolsevikit olisivat sallineet sen toiminnan).

Sasropakis
Viestit: 16
Liittynyt: 14.02.16 19:52

Re: Miksi Ranska tunnusti Suomen 4.1.1918?

Viesti Kirjoittaja Sasropakis » 15.12.17 22:48

Ehkä Ranska ei enää laskenut mitään Venäjän liittolaisuuden varaan. Bolshevikit olivat solmineet aselevon joulukuun puolivälissä, ja Venäjän tilanne oli muutoinkin sekasortoinen ja sotamenestys jo tätä ennen heikkoa, joten ei ole oletettavaa, että siltä suunnalta olisi ollut odotettavissa merkittävää sotilaallista tukea. Käytännössä liitolaisuus oli loppunut siihen, että bolshevikit solmivat aselevon Saksan kanssa, joten Ranskalla ei periaatteessa ollut enää mitään velvoitteita entistä liittolaistaan kohtaan. Mahdollisesti Ranskan yleinen asenne suosi pienten kansojen itsenäisyyttä, joten tämä saattoi painaa vaakakupissa enemmän kuin enemmän tai vähemmän hyödyttömäksi muuttuneen entisen liittolaisen Venäjän vallasta syöstyn hallinnon mielipide. Toki asiaa voisi selvittää tarkemmin tutkimalla Ranskan poliittista keskustelua vuodenvaihteessa 1917-18, ellei sitä ole jo joku tehnyt.

Sasropakis
Viestit: 16
Liittynyt: 14.02.16 19:52

Re: Miksi Ranska tunnusti Suomen 4.1.1918?

Viesti Kirjoittaja Sasropakis » 15.12.17 23:59

Tutkin asiaa vielä hieman tarkemmin, ja löysin oheisen artikkelin:
Beyond “caution, pragmatism and cynicism”? France’s relations with the Eastern Baltic in times of crisis (1918–1922; 1988–1992)
Una Bergmane, Louis Clerc
http://ojs.utlib.ee/index.php/EAA/artic ... 016.3-4.03

Seuraavassa joitain lainauksia artikkelista:

”For some French publicists and politicians, the liberation of “oppressed nationalities” was a question of principle already in 1917: personalities from the republican moderate Left with an interest in international affairs and foreign cultures (Henry Franklin-Bouillon, Albert Thomas, Léon Bourgeois, etc.) defended small European nationalities in the name of justice but also out of a conception of France’s historical mission: victorious France, daughter of the 1789 Revolution, naturally had to act as the defender of the oppressed. But even the most convinced defenders of small nations tended to regard as worthy of consideration only those “historical nationalities” they saw as being sufficiently developed, well established, and presumably Francophile.”

”In this respect, however, Finland had managed to anchor itself on the French map of Europe as a real nationality, oppressed by Russia but nonetheless developed and active.”

”In the context of the Bolshevik Revolution in Russia, France’s decision-making thus tended to oscillate between caution and support under quickly changing circumstances. Taken in the feverish atmosphere following Lenin’s coup, the decision to recognize Finland’s independence in January of 1918 seemed to rekindle the idea among the French leadership of some nationalities as potential poles of stability, this time against chaos in Russia. Discussions were a mix of suspicion towards wayward national groups, reflections concerning Finland’s national worthiness, and hopes that these seemingly solid nationalities could be used to stabilize some parts of the Russian empire.”

”French diplomacy ended up recognizing the new country on 4 January 1918 essentially for two reasons: the intense lobbying of the French consul in Helsinki, Louis Raynaud, and the French leadership’s hopes that this comparatively wellknown, stable national group would hold the line against Lenin.”

Toinen kirjoittajista, Louis Clerc, joka nähtävästi vaikuttaa Turun yliopistossa, on kirjoittanut aiheesta myös kirjan: La Finlande et l’Europe du Nord dans la diplomatie française. Relations bilatérales et intérêt national dans les considérations finlandaises et nordiques des diplomates et militaires français, 1917-1940

Vastaa Viestiin