Neuvostoliiton hallitus haluaa kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta, aloitti GPU:n Boris Jartsev ( Rybkin ) 14/4 1938
pääministeri Cajanderin sihteerille Arvo Inkilälle jatkaen:
"NL ei odota saksalaisten hyökkäystä Rajajoella, vaan siirtää sodan Suomen alueelle."
Stalin NKVD:n Jartsevin välityksellä tarjosi Suomelle YYA-sopimusta 1938, samaa
jonka Stalin tarjosi Suomen allekirjoitettavaksi 10 v. myöhemmin 1948.
Presidentti
Urho Kekkonen oli julkisissa puheissaan myöhemmin samalla kannalla, Suomen olisi tullut hyväksyä YYA jo 1938, eikä vasta 1948.
Missä määrin
UKK:lla oli vaikuttimenaan yleisesti harrastamansa historian uudelleenkirjoittaminen vastaamaan sen hetkisiä politiikkansa tarpeita on oma lukunsa.
Stalin / Jartsev tarjosi YYA:ta uudelleen 10 / 1938 ulkoministeri Erkolle jakaen avun kahteen pääosaan:
1. NL:n rauhanajan apu mm. Suomen NL:lta ostamien sotatarvikkeiden muodossa
2. NL:n sotilasapu sanan varsinaisessa merkityksessä, puna- armeija luvattiin vetää pois sotatoimien Suomen alueella päätyttyä.
Stalin ja Hitler tekivät keskinäisen sopimuksensa 23 / 8 1939 jakaen Puolan keskenään, Baltian maat eivät aiheuttaneet Stalinille ongelmia,
mutta
"Suomen kysymys" oli ratkaistava nopeasti Saksan ollessa sidottu länsirintamalle. Englannin ja Ranskan sodankäynnin passiivisuus ja Saksan nopea Ranskan valloitus myöhemmin 1940 aiheuttivat Stalinille vakavia huolia.
Läntisten tutkijoiden mukaan Venäjän hetkeksi avautuneiden arkistotietojenkin vahvistamana Stalin ja Hitler olivat ¨*molemmat*¨ riemuissaan keskinäisen sopimuksensa syntymisestä, sopimus palveli molempien intressejä.
Poliittisessa pelissä Euroopassa suurvallat yrittivät saada aikaiseksi valtioliittoja, joilla toiset uuvuttaisivat itsensä keskinäisessä sodassaan ja lopultahan siinä toteutui diktaattoreiden Hitlerin ja Stalinin välinen kamppailu, josta molemmat yrittivät parhaansa mukaan välttyä.
Suomi muiden pienten rauhaa haluavien valtioiden tavoin oli "ajopuuna".
Stalinille, koska hän oli terrorillaan ottanut punaisen tsaarin roolin - tsaareilla oli tietystikin ollut aina ennenkin avustajia, niin oli Stalinin Stavkassakin.
YYA1948 jälkeen "Jartsev-neuvotteluiden" muistona Suomessa osattiin ottaa jokaisen venäläisen ja NL:n valtion lehtien pienikin vihje huomioon
"kotiryssä"- instituutiossa ja venäläisten kannanottoja mietittiin jo ennaltakin, joillakin tahoilla mietitään kenties edelleenkin ?
Veikko Palvo