Agricolan Tietosanomat 1-2004: Päivi Maria Pihlaja, Projekt Runeberg

Johan Ludvig Runebergiä ovat tämän juhlavuonna muistaneet monet tahot niin maamme sisällä kuin ulkopuolella. Onnittelijoiden joukkoon liittyi Ruotsissa häneltä nimensä saanut Projekt Runeberg , joka julkaisi helmikuun etusivullaan lyhyen kuvauksen kaimansa elämästä, Runebergin torttujen reseptin sekä linkkejä mm. Svenska Litteratur Sällskapetin järjestämiin juhlallisuuksiin.

Runebergin nimeä kantavan, joulukuussa 1992 käynnistetyn digitaalisen kirjastohankkeen tarkoituksena on julkaista ilmaiseksi internetissä elektroniseen muotoon tallennettua klassista pohjoismaista kirjallisuutta. Satoja teoksia kattavaan materiaaliin mahtuu niin kaunokirjallisuutta, lehtiä, vanhaa tiede- ja tietokirjallisuutta, taidetta kuin nuottejakin. Eniten materiaalia on tällä hetkellä ruotsin ja tanskan kielillä, mutta sen piiriin kuuluvat niinikään teokset ja käännökset, joiden kielenä on norja, islanti, suomi, saami tai eesti murteineen.

Hankkeen taustalla eivät ole varsinaisesti kirjallisuustahot, vaan lähtökohtana on ensisijaisesti ollut hyödyntää ja tutkia uusia julkaisumenetelmiä verkossa. Hankkeen keskuspaikka on Linköpingin yliopisto. Ruotsin vanhimman tietokoneyhdistyksen Lysator –palvelin (LYS = Linköpings Y-teknologers Sällskap) oli 1993 Ruotsin ensimmäinen WWW-palvelin. Projekt Runeberg oli perustettu jo edellisenä vuonna Gopher- ja ftp-pohjalle. Yhdistyksen aloittamaa Gopher-palvelua varten oli pitänyt keksiä, millä kiinnostavalla tiedolla hakemistot voitaisiin täyttää - joutumatta itse luomaan sitä. Klassista kirjallisuutta oli helpompi käsitellä verkossa kuin kuvaa tai ääntä.

Tarjolla on nykyään digitoituna mm. useita hyödyllisiä henkilö- ja sanahakuteoksia, kuten Svenska Biografisk Handlexikonin ja Ruotsin Akatemian Ordlistan verkkoversiot. Yksi pisimmistä hankkeista on ollut Nordiske familjebok:in digitointi, joka saatiin päätökseen 2003. Kuuluisia kynäilijöitä löytyy teosluettelosta Selma Lagerlöfistä tai Strindbergistä Olaus Petriin; suosittuihin kuuluu niinikään Aurivilliuksen Svenska Fåglarna . Suomalaisesta näkökulmasta kiinnostanevat Runebergin ohella vaikkapa Franz Mikael Franzénin runot tai Topeliukselta hänen 180-vuotisjuhlavuonnaan julkaistut 5000 sivua. Niinikään sivuilta löytyy Kalevala, Raamattu vuodelta 1938 sekä Kjell Westön runo.

Julkaisuvauhti näyttää projektissa kiihtyneen viime vuosina - ainoastaan vuoden 2001 turvallisuus- ja talouskriisi vaikutti tekijöiden mukaan projektin lievään lamaantumiseen. Huhtikuussa 2004 ilmoitettiin projektin kuitenkin tuottaneen jo 180.000 sivua digitoitua faksimile -sivua, mikä vastaa noin yhdeksää hyllymetriä. Vuonna 2003 digitoitu sivumäärä kasvoi jopa 70 prosentilla ja käyntimäärät liikkuvat sadoissa tuhansissa kuukautta kohti.

Lukuihin ei ole laskettu mukaan pääosin ennen vuotta 1998 ilman faksimile-kuvia julkaistuja e-tekstejä. Projektin kymmenvuotinen tausta heijasteleekin hauskasti tietoverkkojen ja internetin historiaa. Erona esikuvana olleeseen alan vanhimpaan hankkeeseen Project Gutenbergiin on Runebergissä ollut irtautuminen perinteisistä html-teksteistä. Tällä hetkellä pyritään siihen, että teokset ovat selailtavissa faksimilenä, esimerkiksi png-kuvina, sekä rinnakkaisina tekstiversioina. Tulostamista varten on pyritty tarjoamaan myös hyvälaatuinen pdf-versio. Kuvia on ajettu OCR-ohjelmistoilla (optinen kirjaimentunnistus) indeksoituun tekstimuotoon, mikä sallii mm. paremmat osumat keskivertokäyttäjän sivuille ohjaavilla Google-hauilla.

Paitsi tietoverkkojen muutoksiin viime vuosikymmenellä, projektin on täytynyt sopeutua myös tekijänoikeuslainsäädännön muutoksiin. Tämä onkin johdettanut projektin juuri klassisen kirjallisuuden pariin. Suoja-aikaa laajentaneisiin lainsäädännön muutoksiin on vastattu keskittämällä ajoittain energiaa tekijänoikeuksien piiriin joutumaisillaan oleviin teoksiin. Nyt projektissa on seurattu kiinnostuksella Ruotsin akatemian taholta tehtyä esitystä Litteraturbankenista, jossa tavoitteena saattaa ilmaiseksi verkkoon niin uutta kuin vanhaakin digitoitua ruotsalaista kirjallisuutta.

Projekt Runeberg on avoin ja perustuu pitkälti vapaaehtoistyöhön. Halukkaita käyttäjiä ja lukijoita pyydetään kantamaan kortensa kekoon esimerkiksi oikolukemalla OCR:llä tuotettuja tekstiversioita - tai heitä, joilla on skanneri ja hieman aikaa käytettävänään, skannaamaan ohjeiden mukaan pohjoismaista kirjallisuutta. Teosvalinnat ja painotukset eri kieliin perustuvatkin paljolti siihen, mistä maasta ja keitä on saatu mukaan vapaaehtoiseen toimintaan. Tämän lisäksi julkaisupäätökset noudattelevat usein ajankohtaisia teemoja: joulukuussa on julkaistu vanhoja joululehtiä tai kuninkaan joulupuheita, ja juhlavuosia on huomioitu teosten valinnassa.

Käyttäjillä on jopa mahdollisuus suoraan lisätä ja muokata artikkeleita faksimileiden rinnalla ylläpidettäville kirjailija- ja teemasivuille. Kyseinen toiminto kuuluu Wikiksi nimitetyn verkko-ensyklopedian tyyppiin, jonka Projekt Runebergin keulahahmoihin kuuluneen Lars Aronssonin yritys niin ikään ensimmäisenä toi Ruotsiin (tuloksena susning.nu, http://susning.nu). Ideana on käyttäjien luoma ja laajentama, avainsanojen "verkosta" koostuva tietopaketti, jossa tekstiä klikkailemalla voisi halutessaan uppoutua syvemmälle tiettyyn käsitteeseen tai henkilöön. Tällainen linkitetty sanaverkkohan on ollut tietoverkkojen ideaalimalli. Sanojen ja kirjailijoiden yhteyteen on Runebergin Wikissä laadittu myös linkkiluetteloita, jotka esimerkiksi suomalaisten kirjailijoiden yhteydessä näyttävät usein johtavan Kuusankosken kirjaston Pegasos –tietokantaan. Tietoa voi muokata tai lisätä ohi mennessään: esimerkiksi Runebergissa avainsanat, joista jonkun toivotaan laativan artikkelin, on merkitty "?"-symbolilla.

Kriittiseen tietoon pyrkivät tutkijat voivat nähdä Internetissä yleensäkin informaation luotettavuuden ongelmaksi jatkuvat muutokset sivustolla sekä sen, että kuka tahansa voi olla julkaistun artikkelin takana. Kun tekstiä suorastaan kehotetaan muuttelemaan pienellä klikkauksella, voi tiedon oikeellisuuteen näin olla vaikeaa luottaa. Runebergin artikkeliluetteloa tarkastellessa löytyy otsakkeita kuten "Dr. Phil", jotka on sittemmin poistettu moderaattorien toimesta. Sivuilla todetaankin, että kyseessä on lähinnä kokeilu järjestelyn toimivuudesta kirjailija- ja termiesittelyille ja linkkikirjastoille. Tekijät näkevät Wikin kaikesta huolimatta "todella demokraattisena välineenä". Muutokset ovat joka tapauksessa jäljitettävissä, ja uusimmat muutokset löytyvät Recent changes –sivulta . Niille, jotka jaksavat, löytyy myös teoskohtainen tilasto, josta selviää kunkin teoksen oikoluvun eteneminen.

Käyttäjän kannalta "wikimäinen" tiedon verkko osoittautuu kyllä hieman ahdistavaksi, kun sattuu eksymään sinkoillessaan edestakaisin ja yhä syvemmälle runsaiden linkitysten mukana. Kulloistakin olinpaikkaa tai hierarkkista tasoa on usein vaikeaa hahmottaa. Sivuille lisätty hakutoiminto johdattaa Googlea apua käyttäen viitteisiin niin Lysator-palvelimella kuin Wikipediassakin. Samoin varsinaisen digitoidun kirjallisuuden ja Wiki-artikkeleiden aluetta ei ole selkeästi eroteltu, jolloin käyttäjän täytyy melkeinpä perehtyä ensin Lysatorin ja Runebergin historiaan ymmärtääkseen, missä oikein liikkuu – jollei onnistu löytämään jokseenkin piiloon joutunutta opastussivua.

Parasta palvelussa on kuitenkin kirjallisuuden, erityisesti hakuteosten helppo saavutettavuus. Digitointi ja tekstimuotoisuus yhdistelmänä tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden toisaalta tutkia teoksia alkuperäisasussaan, toisaalta tekemään sisältöhakuja haluamillaan sanoilla - mahdollisuus, joka nimenomaan uusissa julkaisumenetelmissä helpottaa paljon tutkijan työtä. On hienoa, että palvelun eri mahdollisuuksia halutaan näin käytännössä tutkia, ja että oma-aloitteisella toiminnalla on saatu aikaan näin kattava palvelu.

Mutta miksi sitten juuri J. L. Runeberg? Mistä syystä juuri Vänrikki Stålin tarinoiden alkusäkeet valittiin projektin ensimmäiseksi julkaisuksi? Ensinnäkin tarvittiin helposti muistettava nimi, joka sisälsi vain englantilaisia aakkosia, kertoo Lars Aronsson. Osin lienee vaikuttanut "rimmaaminen" esikuvan Projekt Gutenbergin kanssa. Mutta niinikään valintaa puolsi se, että ruotsiksi kirjoittavan, 1800-luvun skandinavismiin liitetty kansalliskirjailijamme – jota myös ruotsalaiset lapset koulussa lukivat – nähtiin symbolina pohjoismaiden keskinäisille sidoksille. Sodasta nostalgisesti kirjoittavana hänen ajateltiin olevan jopa pasifistinen esikuva, mikä soveltui oman aikamme Euroopan kehitykseen. Ja onhan Runeberg koettu Ruotsissa omaksi, yhtä voimakkaasti kuin Franzénkin.