Tieteen rajamailla - Annals of Improbable Research

Tuskastuttaako välillä se, että vuosikausien tutkimustyö tuottaa vain mutkikasta jargonia asioista, jotka kuka tahansa osaisi selittää arkijärjellä? Tai houkutteleeko ajatus, että kyseistä jargonia - tai tieteellisiä lähtökohtia voisi, ainakin huumorimielessä, käyttää epätieteellisissäkin tilanteissa?

Lääketiedettä käsittelevän Duodecim-lehden joulunumeroissa on ilmestynyt ns. rajatila-artikkeleita, joissa on analysoitu kiinnostavalla tavalla muun muassa joulupukin elintapoja ja mallinukkien rasvaprosentteja. Vuodesta 1995 ilmestynyt tieteellinen huumorilehti Annals of Improbable Research, (AIR) tarjoaa samankaltaisia tuloksia lehden täydeltä - mutta ovatko kaikki lehden julkaisemat artikkelit laadittu kieli poskella, vai ovatko ne sittenkin kirjoitettu vakavalla mielin? Sekä että - ja tästä syystä aineisto on osittain huvittavaa, osittain pelottavaa ja osittain epätasaista luettavaa.

AIR ilmestyy painettuna kerran kahdessa kuukaudessa. Sen kotisivuilta löytyy päivittäin täydentyvä blogi pienine uutisineen sekä monenlaisia projekti-, tutkimus- ja hanke-esittelyjä erilaisista runokisoista, uusimpana banaanien morfologiaa kommentoivat limerickit, rehevähiuksisten tutkijoiden klubiin "Maailmankaikkeuden historia 200 sanassa" löytyy myös suomeksi käännettynä . Halukkaat voivat tilata sähköpostitse mini-AIRin, johon on liitetty joitakin ylijäämäpätkelmiä.

AIRin tukemiin alaosastoihin kuuluu muun muassa Byrokraattiklubi The Bureaucracy Club (jonka alaryhmä näyttää toimivan myös Helsingissä). Klubin omistautuu byrokratian ja byrokraattien ylläpitoon, tutkimiseen, dokumentointiin ja kehittämiseen. Klubin julkaisemassa nettilehdessä on ilmestynyt muun muassa byrokraattisia haikuja

Project Cuppa taas pyrkii jäljittämään parhaiden tieteentekijöiden parhaat teen- tai kahvinkeittorutiinit. Aiheesta kertovilla uutissivuilla löytyy omakin lempitapani: kuumenna teevesi, unohda se kylmenemään, kuumenna uudestaan, unohda se taas kylmenemään...

IgNobel -palkintoja hämmentäville tutkimuksille

AIR on aktiivisesti mukana myös vuosittain jaettavan kymmenen IgNobel-palkinnonjaossa (ignoble = alhainen, aateliton, häpeällinen). Palkinnot myönnetään tieteellisille saavutuksille, joita ei voi eikä pidä toistaa. Vuoden 2004 IgNobel noteerattiin myös Suomessa - biologian palkinto jaettiin ruotsalaisille ja kanadalaisille tutkijoille, joiden havaintojen mukaan sillit ja silakat kommunikoivat piereskelemällä.

Luovuttajat huomauttavat, ettei palkinnon luovutuksessa oteta kantaa siihen, onko saavutus hyvä tai paha, suositeltava tai tuhoisa. IgNobelien puuhamies Marc Abrahams toteaa AIR:in sivuilla, että monet tutkijat vaeltavat elämän halki saamatta koskaan huomionosoitusta työstään. IgNobelit nostavat esiin tällaisia "aatelittomia" tutkijoita. Tässä mielessä IgNoble, kuten AIR:in erilaiset klubitkin, nauraa akateemisten palkintojen ja seurojen arvohierarkioille.

Vaikka palkinto ensin saisi lähimmäiset tirskumaan tutkimustuloksia, he saattavat jäädä myös miettimään niitä - joko sitten tieteen tutkimuskysymysten mielekkyyttä tai sitten tulosten salaisia ulottuvuuksia. Palkinnon on tarkoitus saada ihmiset nauramaan mutta myös ajattelemaan. Myönteistä huomiota saaneista Marc Abrahams nostaa esiin Robert Matthewin tutkimuksen siitä, putoaako voideltu paahtoleipä aina voideltu puoli alaspäin (fysiikan IgNobel 1996).

Jotkut AIR:in esimerkeistä naurattavat, joissakin uutisissa on turhan saivartelun makua, vaikka virallisena linjana onkin hyväntahtoinen huumori. Mitä tulee nettiosuuteen, osa projekteista on jäänyt kesken ja osan linkityssuhteet ovat niin sotkuiset, että sivuista on vaikea saada edes hupimielessä tolkkua. Mutta kaikkiaan AIR toiminee ainakin iloisena muistutuksena siitä, että tieteellisen tiedon rajat ovat veteen - tai ilmaan - piirretyt. Ja että tieteestä voi repiä huumoria hyvin monin eri tavoin.

Anu Lahtinen

Tämän numeron pääsivulle
Agricolan Tietosanomien pääsivulle
Agricolan Tietosanomien arkisto

Lehden toimituskunta