Hedelmätön kiistely face-to-face- ja verkko-opetuksen paremmuudesta alkaa toivottavasti olla jo ohi ja verkkokurssit ovat löytämässä oman paikkansa. Tässä artikkelissa tarkastellaan verkkokursseja palautetilaisuuksissa käytyjen keskustelujen sekä verkkokurssien vetäjiltä ja opiskelijoilta saadun palautteen pohjalta. Virtuaalihistoriahankkeessa ajatuksena on alusta asti ollut se, ettei verkkokurssien ole tarkoitus korvata normaalia luento-opetusta vaan monipuolistaa ja laajentaa historian laitosten kurssitarjontaa.

Uusien opetusmenetelmien käyttöönotto ja omaksuminen vievät aina oman aikansa. Lähdettäessä suunnittelemaan ensimmäistä verkkokurssia ennakkoluuloja eivät välttämättä vähennä kasvatustieteilijöiden tarjoamat vierailta tuntuvat oppimisteoriat, vaan kurssia lähdetään rakentamaan oman oppiaineen lähtökohdista paljolti sisältöihin keskittyen. Näin tulee ollakin. Tämä on välttämätön osa prosessia, jonka uuden opetusmenetelmän käyttöönotto vaatii. Uuden ajattelutavan omaksuminen tapahtuu asteittain omien kokemusten ja itsereflektion kautta. Tarve verkkopedagogiikan menetelmien tuntemiselle tulee usein vasta käytännön ongelmien kautta kurssin aikana ja sen jälkeen. Mutta vaikka ensimmäistä verkkokurssia tehdessä kurssimateriaalin laatiminen vaikkapa WebCT-alustalle tuntuu jo sinällään tarpeeksi työläältä, pitäisi aikaa jäädä myös opetuksen käytännön toteutuksen eli verkkopedagogiikan pohtimiseen.

Tilanne ei liene pelkästään historialle tyypillinen vaan samanlaisia kokemuksia on muissakin Suomen virtuaaliyliopiston hankkeissa. Nyt kun ensimmäisen pilottikurssit on virtuaalisesti pidetty, onkin nähtävissä suuri tarve erilaisten "mixed-mode" -opetus- ja opiskelumenetelmien evaluoinnille ja kokemusten keräämiselle. Näitä kokemuksia on vertailtu kahdessa historian virtuaaliyliopiston järjestämässä verkkokurssien palautetilaisuudessa joulukuussa 2001 Turussa ja toukokuun lopussa 2002 Tampereella. Kolmas palautetilaisuus on suunnitteilla Turkuun helmikuun alussa 2003. Seuraava kooste on rakennettu palautetilaisuuksissa käydyistä keskusteluista sekä verkkokurssien vetäjiltä ja opiskelijoista saadusta palautteesta.

Yksi keskeinen havainto pidettyjen palautetilaisuuksien perusteella on se, että jokainen verkkokurssi on erilainen. Mikä toimii toisella verkkokurssilla ei välttämättä toimi toisella. Yleispätevää ohjeistusta ei voi antaa, vaan eri menetelmät toimivat kurssikohtaisesta eri tavoin riippuen aiheesta, kurssin vetäjästä ja opiskelijoista. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse oppia kantapään kautta vaan muiden kokemuksista voi ottaa oppia.

Verkkokurssien yleisistä järjestelyistä, ohjeistuksesta ja arvostelusta

Opiskelijoille on alusta asti hyvä tehdä selväksi etteivät verkkokurssit ole helpompi tapa korvata luennoilla ja kirjatenteissä käyntiä, vaan vaativat työtä ja sitoutumista. Usein luvattu vapaus ajasta ja paikastakin voi olla vain näennäistä, sillä yleensä verkkokurssin suorittaminen vaatii säännöllisiä suorituksia ja etukäteen annetun aikataulun noudattamista.

Jos mahdollista, kannattaa verkkokurssin aluksi järjestää jonkinlainen infotilaisuus, jossa opiskelijat ja kurssin vetäjä tapaavat toisensa ja opiskelijoille annetaan perustiedot kurssista. Tapaaminen voidaan mahdollisuuksien mukaan järjestää myös mikroluokassa, jolloin ne opiskelijat, jotka eivät ole fyysisesti läsnä itse tapaamisesta, pääsevät osallistumaan siihen chat-keskustelun välityksellä. Myös yhteenvetopalaverin ja palautekeskustelun järjestäminen ennen kurssin loppua helpottaa opettajan työtä hänen evaluoidessa kurssiaan.

Ohjeistusta verkkokurssia varten ei ole yleensä koskaan liikaa. Ohjeet kannattaa vääntää rautalangasta ja kirjoittaa näkyviin kurssin sivuille. Näin säästyy turhalta sähköpostiin vastailulta kurssin aikana. Kurssin työmenetelmät ja niiden roolit kurssilla on hyvä kertoa mahdollisimman tarkkaan. Mitä ovat esseet, entä verkkokeskustelu ja mikä tarkoitus niillä on kurssilla? Opiskelijoille on myös kerrottavana mistä heidän kurssisuorituksensa muodostuu. Tätä varten arviointikriteerit tulee laittaa näkyviin. Arvioinnin avoimuus motivoi myös opiskelijoita.

Opiskelijamäärältään vähänkin suuremmilla kursseilla tutorin käyttö opettajan apuna voi olla hyvä ratkaisu. Opettajan ja tutorin vastuualueet on syytä määritellä ennen kurssin alkua ja kertoa myös opiskelijoille. Opettaja voi jakaa osan työmäärästään tutorille, jolloin tutor voi toimia kurssin käytännön asioiden hoitajana opettajan apuna. Tutorin tehtäviin voi kuulua opiskelijoiden kysymyksiin vastaaminen, teknisissä ongelmissa auttaminen tai tehtävien tarkistus. Erityisesti tutoria voidaan käyttää verkkokeskustelun ylläpitäjänä ja kommentoijana. Kun tutoreina käytetään esimerkiksi pidemmälle ehtineitä opiskelijoita, voi kurssilaisten kynnys verkkokeskusteluun tutorin kanssa olla matalampi, kuin esimerkiksi professorin kanssa. Mitä suurempi rooli tutorille kurssilla annetaan, sitä tärkeämpää olisi ottaa hänet mukaan jo kurssin suunnitteluvaiheessa.

Kurssimateriaali ja tehtävät

Kuten kaikessa kirjoittamisessa, myös verkkokurssin materiaalia laadittaessa on syytä ottaa huomioon media, johon teksti tulee, ja tekstin kohderyhmä. Kurssimateriaalin yhtenäisyyden kannalta on usein helpointa laatia materiaali tiiviissä pienryhmässä tai ainakin toimittaa aineisto yhden henkilön voimin. Suuren tekijäjoukon käyttäminen historian verkkokurssien teossa on usein osoittautunut tehottomaksi ja aikataulullisesti ongelmalliseksi. Jos kurssiteksteistä on tarkoitus käydä verkkokeskusteluita, myös tekstien sisältö on muokattava keskustelua ruokkivaksi.

Vaikka yliopisto-opiskelijalta voi jo vaatia suorituksia opintoviikkojensa eteen, ovat viikoittaiset esseetehtävät, joiden suorittaminen vaatii useiden kymmenien sivujen vieraskielisen tekstin lukemista ja omaksumista, tehokas tapa kasvattaa kurssin keskeyttäneiden osuutta. Tehtäviä kannattaa siis miettiä tarkkaan. Monipuolisilla, hyvin laadituilla ja erityyppisillä tehtävillä työläämmästäkin kurssissa saadaan opiskelijan kannalta mielekkäämpi. Kurssilla voi myös tarjota valinnaisia tapoja tehtävien suorittamiseen. Näin tuetaan eri opiskelijoiden erilaisia oppimistapoja. Tehtävät kannattaa rytmittää niin, ettei esimerkiksi useita essee-tehtäviä tule kurssilla nopeasti peräkkäin. Jos yhden aiheen käsittelyyn on käytettävissä kaksi viikkoa, voi ensimmäisen viikon käyttää verkkokeskusteluun ja toisen viikon essee-tehtävän tekoon. Näin opiskelijat pystyvät hyödyntämään käytyä verkkokeskustelua esseetä laatiessaan. Vähänkin laajempiin essee-tehtäviin kannattaa opiskelijoita pyytää tekemään lähdeluettelo. Harjoitustehtäviin mahdollisesti liittyvä aineisto olisi hyvä saada kokonaisuudessaan verkkoon. Esimerkiksi artikkelien jakaminen paperilla on verkkokursseilla osoittautunut hankalaksi.

Jos kurssimateriaalissa on vähänkin pidempiä tekstejä, on hyvä varmistaa että ne on helppo tulostaa paperille. Useimmat opiskelijat eivät lue pitkiä tekstejä ruudulta, vaan tulostavat kaikki pidemmät tekstit. Kurssin suunnittelijan tehtävä on huolehtia, että tulostaminen sujuu ongelmitta. Usein kurssitekstistä kannattaa tehdä erillinen tulostukseen tarkoitettu versio, joka voidaan laittaa kurssimateriaalin yhteyteen ladattavaksi esim. PDF tai RTF-muodossa.

Kurssin aiheesta riippuen voi miettiä kannattaako kaikki kurssimateriaalia antaa kerralla opiskelijoiden luettavaksi vai onko perustelua julkaista uutta materiaalia tipoittain lisää sitä mukaa kun kurssi etenee. Jos kurssimateriaali on laadittu niin, että seuraavien kappaleiden ymmärtäminen vaatii edellisten kappaleiden lukemista ja omaksumista, voi olla perusteltua laittaa uutta oppimateriaalia näkyville vasta kun edellinen on käsitelty.

Verkkokeskustelu

Verkkokurssien työmenetelmistä selvästi käytetyin ja eniten keskustelua herättänyt on verkkokeskustelu. Tämä on luonnollista sillä verkkokeskustelu on verkkokurssien pääasiallinen interaktion muoto, jonka kautta kurssilaiset ja kurssin vetäjä kommunikoivat keskenään. Kurssilaisten ryhmäytyminen ja ryhmähengen muodostuminen tapahtuu verkkokeskustelun kautta, siksi sen rooli on usein tärkeä.

Verkkokeskustelut jaetaan reaaliaikaiseen chat-keskusteluun ja keskustelualueilla tapahtuvaan ei-reaaliaikaiseen keskusteluun. Internetin puolella reaaliaikaisen verkkokeskustelun juuret ovat IRCissä ja ei-reaaliaikaisen keskustelun esikuva taas newsseissä eli uutisryhmissä. Koska chattäily vaatii kaikkien kurssilaisten yhtäaikaista läsnäoloa tietokoneen ääressä, käydään keskustelu verkkokursseilla pääasiallisesti keskustelualueilla. Ei-reaaliaikaisen keskustelun etuna on myös se, että keskustelu tulee keskustelualueella näkyväksi ja pidempikestoiseksi. Sanottavaansa ehtii miettiä paremmin ennen kuin sen kirjoittaa muiden luettavaksi.

Verkkokeskustelun avaus on yksi verkkokurssin kriittisistä kohdista. Siitä usein riippuu millaiseksi ilmapiiri kurssilla kehittyy. Rento aloitus ohjaajan taholta luo kurssille mukavamman tunnelman ja saattaa helpottaa myös opiskelijoita osallistumaan aktiivisesti keskusteluun. "Ice breakerin" eli humoristisen tai uteliaisuutta herättävän pikkutehtävän käyttö "jään murtajana" kurssin alussa on yksi yleisesti käytetty aktivointikeino perinteisen esittelykierroksen lisänä. Koska verkkokeskustelu erityisenä dialogien, argumentaation ja ryhmädynamiikan muotona on uusi useimmille opiskelijoille ja myös opettajille, kannattaa keskustelu ohjeistaa tarkkaa ja tehdä sen idea selväksi kurssilaisille. Parhaimmillaan verkkokeskustelu toimii kun kurssilaiset eivät opi vain kurssimateriaalista vaan oppivat myös toisiltaan ja näin muodostavat oppivan yhteisön.

Osallistujamääriltään suurilla kursseilla keskustelua kannattaa usein hajauttaa pienryhmiin, joissa keskustelijoille voidaan antaa erilaisia rooleja. Esimerkiksi harjoitusten palautus voidaan sopia keskustelualueelle, jolloin opiskelijat pienryhmissä opponoivat toistensa tekstejä sovittujen roolien mukaan. Näin opiskelijat myös sitoutetaan paremmin kurssille.

Keskustelussa opiskelijat on hyvä ohjeistaa käyttämään keskusteluviestien otsikoissa niiden sisältöä kuvaavia nimiä. Keskustelu, jossa on useita peräkkäisiä viestiketjuja esimerkiksi otsikolla "viikon essee", on hankalaa seurattavaa. Keskustelualueella kurssin teemoista käytävän keskustelun lisäksi opiskelijoille on hyvä antaa mahdollisuus myös vapaaseen ajatusten vaihtoon muustakin kuin tarkkaan kurssin tematiikkaan liittyvistä asioista. Tämä varten voi luoda oman "Sana on vapaa" -keskustelualueen, jonne opiskelijat voivat vapaasti kirjoitella siitä, mikä milloinkin mieltä askarruttaa.

Opettajan rooli verkkokeskustelussa voi olla hyvin vaihteleva. Paljolti opettajasta itsestään ja käytettävissä olevasta ajasta riippuu haluaako hän toimia keskustelussa autoritatiivisena kommentaattorina vai yhtenä ryhmän jäsenenä samalla tasolla opiskelijoiden kanssa. Taitava ja kokenut verkkokeskustelun vetäjä oppii haistamaan milloin hänen panostaan tarvitaan keskustelun aktivoijana tai hillitsijänä, ja vetäytyy taka-alalle silloin kun keskustelu sujuu omalla painollaan. Verkkokeskustelun seuraaminen ja siihen osallistuminen voi viedä opettajalta yllättävän paljon aikaa. Siksi tutorin käyttö keskustelussa opettajan apuna voi usein olla perusteltua. Koska opettajan aika ei useinkaan riitä kaikkien keskustelupuheenvuorojen kommentointiin, hän voi halutessaan tehdä yhteenvetoja käydystä keskustelusta ja kommentoida niissä eri kurssilaisten esiin nostamia näkökohtia. Opettajan yhteenvedot voivat toimia myös keskustelun hillitsijöinä esimerkiksi silloin kun opettaja haluaa siirtää keskustelua uuteen aiheeseen.

Käytettävyys ja tekniikka

Verkkokurssien ulkoasun ja käytettävyyden suhteen pätevät paljolti samat ohjeet kuin www-sivujen teossa yleensäkin. Ideaalissa tapauksessa verkkokurssin tekijätiimiin kuuluu henkilö, joka hallitsee vähintään verkkojulkaisun perusteet. Monelta murheelta säästytään kun valmis materiaali ehditään testata ennen kurssia. Kurssi kannattaa testata myös mahdollisimman monella yleisesti käytetyllä www-selainversiolla, jotta mahdolliset yhteensopimattomuudet havaitaan. Ensimmäisellä kurssiviikolla on hyvä antaa sekä opiskelijoille että kurssin vetäjille aikaa tekniikan testaamiseen ja kokeiluihin.

Kurssimateriaalin selkeyteen ja käytettävyyteen tulee kiinnittää huomiota. Ohjeistuksen ja kurssimateriaalin tulee löytyä helposti mahdollisimman vähien linkkien takaa. Linkkejä kannattaa tehdä loogisesti niille sopiviin paikkoihin. Jos esimerkiksi tehtävään liittyy verkkokeskustelua, niin tehtävänannosta voi tehdä suoran linkin keskustelualueelle. Oppimateriaalia, jolla on looginen järjestys, ja jonka värit, fontit ja kuvat ovat tasapainossa, on helpompi opiskella.

Jos taidot ja aika riittävät voi kurssille tehdä jonkin näyttävämmän multimediaa tai interaktiivisuutta sisältävän osion. Liikaa resursseja ei tekniikalla kikkailuun kuitenkaan kannata tuhlata. Edelleen kannattaa huomioida myös hitaiden verkkoyhteyksien aiheuttamat rajoitteet videon ja äänen tai vaikkapa Powerpoint-tyyppisten esitysten käytölle verkossa. Suoraa linkittämistä maksullisissa tietokannoissa (EBSCO yms.) oleviin artikkeleihin on hyvä välttää. Vaikka kyseisen tietokannan artikkeleihin olisikin pääsy ko. yliopiston koneilta, ei artikkelien luku opiskelijoiden kotikoneilta tai toisesti yliopistosta välttämättä onnistu. Tällaisissa tapauksissa kannattaa selvittää onko tarvittavia artikkeleita mahdollista laittaa kurssin sivujen yhteyteen omiksi sivuikseen, jolloin kaikki kurssilaiset pääsisivät niitä lukemaan.

Jouni Keskinen

Agricolan Tietosanomien pääsivulle
Lehden arkisto
Lehden toimituskunta
Kaikkien numeroiden sisällysluettelot yhtenä tiedostona