haku Agricola - Suomen historiaverkko kartta
uutta hakemisto


Historian oppimisympäristö kokeilussa pelattiin roolipeliä
AGRICOLA


Verkkodidaktiikan tutkimuksen yksi päähaara on oppimisympäristöjen soveltaminen normaaliin oppimistilanteeseen. Monet ohjelmat on tehty asiantuntijaorganisaatioiden käyttöön, eikä niissä ole alun perin otettu huomioon esimerkiksi hahmottamishäiriöistä kärsiviä käyttäjiä. Mitä nuorempiin käyttäjiin siirrytään, sitä pelkistetympi pitäisi ohjelman käyttöliittymän olla. Kuinka hyvin nykyiset oppimisympäristöt sopivat yläaste-lukiotasoisille historian opiskeluun?

Kokeilin kollegani Leena Nummilan kanssa Pedanet-projektin puitteissa kevätlukukaudella 1999 Soneran rakentamaa Future Learning Environment (FLE) -oppimisympäristöä 13-vuotiaiden 7.-luokkalaisten opiskeluun niin, että kahden koulun oppilaat olivat sen avulla yhteydessä toisiinsa. Päätimme soveltaa työskentelyyn myös draamaa: oppilaat saivat esitettäväkseen historiallisen roolin. Teemaksi valittiin imperialismi, ja tavoitteena oli lisätä oppilaiden ymmärrystä alistettuja kansoja kohtaan. Tapahtumapaikoiksi valittiin 1870-luvun Bombay ja Lontoo. Viitaniemen koulu oli Intia ja Jyväskylän Norssi oli Iso-Britannia.

Projektin epäonnistumisen vaara oli suuri: oppilasaines ei ollut mitenkään valikoitua eikä heidän teknisistä valmiuksistaan ollut varmuutta. Aikaisemmissa kokeiluissa (esim. Etäkamu 1998) oli huomattu, että oppimisympäristön keskusteluryhmät kyllä synnyttävät puheenvuoroja, mutta tietojen vaihto voi jäädä vähäiseksi. Kukapa sitä täysin vieraille lähettelisi parhaita tutkimustuloksiaan!

Käytännön pakko oli, että projektia piti toteuttaa myös tavallisena luokkatyöskentelynä, kun tietokoneille ei aina ollut pääsyä. Tämä varmaankin kääntyi lopulta eduksi, sillä nämä tunnit käytettiin tiedonhankintaan ja oman roolin syventämiseen. Roolit olivat oppilaiden itse kehittämiä, mutta niistä oiottiin karkeat virheet pois (Intian presidentti alueen maharadjaksi jne.). Tämä marssijärjestys oli opettajille raskas, sillä juonen punominen vaati monta suunnittelupalaveria.

Parhaimmillaan oppilas osui roolivalinnassaan todelliseen kultasuoneen. Niinpä roolinimen Radhika Prabhu takana oli tyttö, joka halusi olla intialainen köyhä maalainen, jonka kotikylän maat ovat vaarassa joutua rikkaan britin haltuun. Hän aikoi estää sen joukkoliikkeen avulla. Vaikka asetelmassa on joitakin anakronismeja, niin maanomistuskiista sinänsä valaisi oppilaille erittäin paljon tapahtumien todellista kulkua.

Lopulta juonen punominen ja tavoitteiden hiominen vei niin paljon aikaa, ettei peli oikeastaan päätynyt kokonaisuudessaan minnekään. Järjestimme silti loppukeskustelun: Ota roolihahmostasi käsin kantaa Englannin ja Intian yhteiseen tulevaisuuteen. Tässä keskustelussa nimenomaan roolit olivat tärkeä tekijä, sillä muuten ei 13-vuotiaita varmaankaan olisi saatu niin innokkaasti vaihtamaan mielipiteitä.

Minulle jäi opettajana sellainen kokonaisvaikutelma, että projekti vaikutti valtavasti oppilaiden asenteisiin sekä intialaisuutta kohtaan että koko historian opiskelua kohtaan. Nykyisellään peruskoulun seitsemäs luokka on melkoinen haaste opettajille, kun olisi selittävä oppilaille liberalismia, sosialismia ja imperialismia samaan aikaan kun he ovat keskellä vaikeinta murrosikäänsä. Tässä kokeilussa asiaa ei lähestytty käsitteiden avulla vaan arkielämää tarkastellen. Olikin mielenkiintoinen tilanne, kun projektin jälkeen muutamat oppilaat kysyivät, mitä imperialismi oikeastaan tarkoittaa. He eivät olleet vielä mielessään päässeet käsitteellistämisen tasolle eli eivät olleet miettineet projektiamme tältä kannalta.

Loppupäätelmä oppimisympäristön käyttökelpoisuudesta on esimerkkitapauksessamme myönteinen. Ohjelma toimi todellisena oppimispaikkana, erityisesti siinä mielessä, että oppilaat työskentelivät motivoituneesti ja hankkivat omatoimisesti tietoa pystyäkseen esiintymään valitsemassaan roolissa.

Sisällysluettelo 3/99
Agricolan Tietosanomien pääsivulle

Agricolaverkon vintti