Nanne Kärlingin yhteiskunnallisesta statuksesta ja sitä kautta hänen ja hänen poikansa perintöoikeudesta käyty kiista voidaan nähdä perhekeskeisten perimysstrategioiden epäonnistumisena yksilöiden halujen edessä, joskin lähdeaineiston alkuperä on syytä pitää mielessä, kun asiasta tehdään tulkintoja.

Nanne Kärlingin vanhemmilla, Torbjörn Torstensson Kärlingillä ja Katarina Tubbadotterilla, oli perinteisiä yhteyksiä Vadstenan luostariin. Ainakin Katarinan isä, asemies Tubbe Eriksson haudattiin luultavasti vuonna 1405 Vadstenaan, jonne hän oli myös testamentannut omaisuuttaan. (Nordmark,129) Lisäksi Torbjörn ja Katarina lahjoittivat useaan otteeseen maaomaisuutta Vadstenalle. (Vadstena klosters jordebok 1500 jemte tillägg ur klostrets äldre jordeböcker, toim. Carl Silfverstolpe. Historiska handlingar 16:1. Tukholma, 1897, s. 275; Nordmark, s. 130-131)

Pariskunnan vävypojan, Erik Holmstenssonin suvulla oli läheiset yhteydet Vretan luostariin, jonne myös Katarina Tubbadotter haudattiin oman sukunsa perinteistä poiketen. Tapauksessa Nanne Kärling on huomattava myös se, että Gunnor-sisar ja hänen miehensä Erik Holmstensson (Rosenstråle) käyttivät samaa tekniikkaa, luostariin laittamista, vähentääkseen omien potentiaalisten perijöidensä määrää. Pariskunnalla oli ainakin neljä aikuisikään elänyttä lasta, kolme poikaa ja yksi tytär, joista tytär Birgitta ja poika Torbjörn laitettiin luostariin: edellinen nunnaksi Vretaan ja jälkimmäinen munkiksi Krokekin luostariin Kolmårdeniin, (Elgenstierna, Gustaf 1998: Den introducerade svenska adelns ättartavlor, VI. Sveriges släktforskarförbund, Stockholm, s. 523.) Se, että Gunnor Torbjörnintytär päätti siirtyä Vadstenasta Vretaan viettämään viimeisiä vuosiaan (Vadstena klosters jordebok ... s. 17, viite 18), oli ehkä viimeinen symbolinen sinetti Gunnorin oman sukunsa patronaattiyhteyksien katkaisulle ja liittymiselle miehensä suvun Vreta-perinteeseen.

Potentiaalisten perijöiden vähentämisessä oli kuitenkin riskinsä. Gunnor Kärlingin ja Erik Holmstenssonin kahdesta avioituneesta pojasta toinen, asemies Holmsten Eriksson, kuoli ilman rintaperillisiä ennen vuotta 1535. Hän oli mennyt naimisiin viimeistään vuonna 1491 Linköpingin tulevalle piispalle, Hans Braskille sukua olevan Katarina Jönsdotterin kanssa, mutta avioliitto jäi ilmeisesti lapsettomaksi. Sen sijaan Hans Braskin sukukirjan mukaan Holmsten Erikssonilla oli avioton poika nimeltään Johan. (Elgenstierna, 523; Biskop Hans Brasks släktbok, toim. Hans Gillingstam ja Göran Setterkrans, 1970. Personhistoriska samfundet, Stockholm, s. 55.) Jöns Erikssonin kahdesta avioliitosta syntyneistä lapsista vain yksi, Erik Jönsson, eli ilmeisesti tarpeeksi kauan avioituakseen ja jatkaakseen sukuaan. (Tosin lapsien määrästä tuntuu olevan epäselvyyttä. Elgenstierna (s. 523) mainitsee toisesta avioliitosta olleen Erik Jönssonin lisäksi ensimmäisestä liitosta olleen tyttären Karin Jönsdotterin, joka oli kuollut viimeistään vuonna 1492. Hans Braskin sukukirja (s. 55) tuntee Erik Jönssonin lisäksi lapset Anna ja Birger, jotka ilmeisesti kuolivat nuorina, ehtimättä jatkaa sukua. Mahdollisesti kaikki kolme olivat syntyneet jälkimmäisestä avioliitosta, joka oli solmittu vuonna 1480.)

Gunnor Torbjörnsdotterin aviomies Erik Holmstensson ja näiden poika Jöns Eriksson näyttävät olleen kärkkäitä ylläpitämään ja kartuttamaan maaomaisuuttaan. Koko monikymmenvuotinen oikeudellinen kiista Nanne Torbjörninpoika Kärlingin perinnöstä koski heidän näkökulmastaan sitä, saiko Gunnor sisaren osana Torsten-veljen kuoltua koko Kärlingin suvun omaisuuden vaiko yhden kolmasosan, lopun mennessä Nanne-veljelle. Ero oli huomattava.

Tämä ei ole ainoa kiista, joka saattaa Erik Holmstenssonin ja tämän pojan ahneeseen ja epämiellyttävään valoon. Vuonna 1489 Gunnor Torbjörnsdotter oli antanut Sjuntorpin tilan Vadstenalle itsensä ja miehensä Erik Holmstenssonin puolesta. Vuonna 1501 heidän poikansa Jöns Eriksson kuitenkin käräjöi Vadstenan luostarin kanssa tilan omistuksesta. Jens Eriksson väitti, että koska Vadstena ei ollut täyttänyt lupaustaan Gunnorin ylläpidosta, sopimus tilan omistusoikeudesta oli rauennut ja tilan pitäisi palata hänen haltuunsa. Itä-Göötanmaan laamanni Arvid Trolle kuitenkin vahvisti Vadstenan omistusoikeuden, sillä Gunnor Torbjörnsdotter oli vapaaehtoisesti siirtynyt Vretan luostariin Vadstenasta, eikä Vadstena ollut siten syyllistynyt sopimusrikkomukseen. (Vadstena klosters jordebok ... s. 17, viite 18)

Lisäksi Erik Holmstensson oli ennen vuotta 1467 anastanut - Vadstenan luostarin mielestä laittomasti - appivanhempiensa, Torbjörn Kärlingin ja Katarina Tubbadotterin Vadstenan luostarille vuonna 1422 lahjoittaman Sviestadin tilan. (Vadstena klosters jordebok ... s. 275: Thæssin gotzin them haffuer herre Eric Holmstensson meth oorættho aff klostridh.)
Mia Korpiola