Dos., FT Ali Pylkkänen, Suomen historia, Turun yliopisto
”Konepistoooolimiees -- tännepääin!”
Asenne ”yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää” yhdistyy nykyihmisen mielessä usein talvi- ja jatkosotaan, joissa Suomen puolen rintamaa kajahti aika ajoin huuto ”Konepistoooolimiees – tännepääin!” Näiden asioiden on jotenkin katsottu liittyvän toisiinsa, eikä suotta. Mainittu asenne on kuitenkin vanhempi: Joutselän taistelun (1555) jälkeen Suomen sotajoukkojen päällikkö Henrik Klaunpoika Horn kirjoitti Kustaa Vaasalle, että sata suomalaista vastasi tässä talvitaistelussa tuhatta venäläistä.
Suojeluskuntajärjestö käytti opetuksessaan Joutselän taistelua talvisodankäynnin malliesimerkkinä. Kun ”yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää” –asennetta oli ylläpidetty tarpeeksi kauan suojeluskunnissa, kansa alkoi uskoa siihen. Talvisodassa suomalaisilla oli ase, joka edesauttoi tämän ’perinteen’ ylläpitämistä: konepistooli.
Konepistooli oli ase, jonka käyttöönotossa puolustuslaitos ei aluksi kiirehtinyt. Virikkeet tulivat vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön kautta. Konepistoolien hankintaa pidettiin suojeluskuntain yliesikunnassa tärkeänä: kokeilu- ja koulutustoiminta aloitettiin vuonna 1921 Bergmann-konepistoolilla. Kun valtio myönsi suojeluskuntajärjestölle 1923 selkäreppuihin korvamerkittyjä rahoja, niin osa niistä käytettiin kiireesti koulutusta ja liikekannallepanoa ajatellen Sveitsistä ostettavien Bergmann-konepistoolien hankintaan. Sotaväki saattoi 1930-luvun alkupuolella, ottaessaan käyttöön kotimaisen Suomi-konepistoolin, hyödyntää koulutusohjeistusta ja sissitoimintaa suunnitellessaan asetyypistä suojeluskuntajärjestössä saadut laajat kokemukset. Muiden maiden joukkojen organisaatiosta poiketen konepistoolista tuli Suomessa yksi jalkaväkiryhmän aseista. Tällä valinnalla aseistuksessa otettiin edes vähäisessä määrin huomioon yleisin taistelumaasto, metsä.
”Entäs kun tulee vastaan se yhdestoista?” – on usein humoristisesti kysytty. Tilanne oli Suomussalmella talvisodan taisteluissa eräillä rintamasuunnilla jopa pahempi: Erillinen Pataljoona 15:n tiedustelu-upseeri hätkähti ylimääräisten harjoitusten aikana (YH) pataljoonansa puolustuslohkon pituutta ja tehtävän mahdottomuutta, mutta komentaja rauhoitteli: ”Jokainen suomalainen vastaa kymmentä bolseviikkiryssää”. Tiedustelu-upseeri jatkoi levottomasti: ”Mutta niitähän on kuusikymmentä jokaista nuppia kohden”, mihin pataljoonankomentaja vastasi huvittuneena: ”Siinä taas onkin edessämme vanha pulma minne hittoon ne kaikki hautaa?” Esikunnan jännittynyt ilmapiiri laukesi vapauttavaksi nauruksi. Konepistooleilla oli osansa siihen, että tällainen optimismi oli mahdollista. Talvisodan syttyessä puolustusvoimien aseistukseen kuului 4 963 konepistoolia, joista tuhatkunta oli suojeluskuntalaisten Bergmann-konepistooleita ja loput Suomi-konepistooleita.
Useimmat suomalaiset muistavat Suomi-konepistoolin etenkin Väinö Linnan jatkosotaa käsittelevästä ”Tuntematon sotilas” -romaanista kohtauksesta, missä Antti Rokka kaatoi konepistoolilla 52 venäläistä: ”Edessä oli pieni suoaukio ja sitä myöten tarpoi heitä kohti lumipukuista miestä kymmenkaupalla tiheässä parijonossa”. … ”kaiken yli tikkasi Rokan konepistooli niinkuin ompelukone”…
Lisätietoja:
* Kari Selén ja Ali Pylkkänen, Sarkatakkien armeija. Suojeluskunnat ja suojeluskuntalaiset 1918-1944. Juva 2004
* Kimmo Ikonen ja Ali Pylkkänen, Haasteena sodan ja rauhan johtajuus. Suomen Reserviupseeriliitto 1931-2006. Hämeenlinna 2006.
* Pentti Virrankoski, Suomen historia 1. Jyväskylä 2001.
* Miihkali, Onttoni, Suomussalmen sotatanterilla. Rintamamiehen kokemuksia. Hämeenlinna 1940.
Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Agricola Suomen historiaverkon ja Ylen historiasivujen kanssa. http://yle.fi/ Se liittyy Suomi-konepistoolia käsittelevään dokumenttiin, joka lähetetään Ylen TV1:ssä sunnuntaina 10.12.2006 klo 21.15.
Voit kommentoida artikkelia joko tällä foorumilla tai Ylen foorumilla