Eittämättä on hyötynyt. Mutta siitähän en varsinaisesti kirjoittanut vaan enemmänkin syistä minkä vuoksi vapaata kauppaa ja globalisaatiota voitaneen kritisoida.Veikko Palvo kirjoitti:Eikö Suomi ole hyötynyt vapaakaupasta, maailmantalouden muutoksesta ja globalisaatiosta?Toni Selkälä kirjoitti: Globalisaatiokehityksen seurauksena syntynyt vapaakaupan vastustus perustuu näkemykseen siitä, ettei vapaa kauppa voi toimia mikäli vapaus valita on ainoastaan niillä joilla jo on vaurautta.
Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä
Ongelma ei suoranaisesti olekaan esimerkiksi länsimaisissa yrityksissä työskentelevät kiinalaiset vaan erilaisten alihankitaketjujen kautta toimivat kiinalaiset yritykset. Viime aikojen surullisen kuuluisa esimerkki taitaa olla teknologiateollisuuden alihankkijana toimiva Foxconn, jonka tuotantolaitoksella Kiinassa tehtiin lukuisia itsemurhia. Syynä on monen mielestä liian pitkät työpäivät sekä huono palkka.Veikko Palvo kirjoitti:Ja olen lukenut sanottavan Kiinan erikoistalousalueilla maksettavien palkkojen olevan kiinalaisittain hyvien, palkkoja ei voi verrata vaikkapa Suomessa maksettaviin palkkoihin.
Siten voitaneenkin olettaa, etteivät palkat ole aivan sillä tasolla kuin niiden tulisi olla. Mikäli ihmiset uupumustaan katsovat itsemurhan olevan parempi vaihtoehto kuin työnteon ja elämän jatkaminen voisin kuvitella, että palkkauksessa saattaa olla rahtusen ongelmia. Tunnettuja ovat myös esimerkit, joissa maaseudulta tulevat työläiset joutuvat maksamaan asumisestaan kuluina käytännössä koko ensimmäisen jaksonsa palkan. Näin työntekijät saadaan sitoutettua töihin vielä seuraavaksi kaudeksi, joka monesti tarkoittaa sitä, että kotiseudulla viljeltävä maa-ala jää viljelemättä.
Ongelman taustalla on nimenomaisesti vapaakauppa, sillä se on tuonut mukanaan teollisuuden tuotannon siirtymisen halvimman tuotannon maihin. Koska raaka-aineet maksavat globaaleilla markkinoilla yhtä paljon eikä sähkönkään hinnassa ole suuria eroja on tuotantokustannusten melkeinpä ainoa muuttuva osa työntekijöiden saamat palkat suhteessa tuotettuihin yksiköihin. Kun jokainen tuotantoerä kilpailutetaan markkinoilla olevien toimijoiden kesken päädytään tilanteeseen, jossa tehtaiden omistajat tilauksia saadakseen hinnoittelevat itsensä liian halvoiksi, mikä johtaa työntekijöiden palkkojen pienentymiseen.
Varmasti kiinalaisetkin pitkällä aikavälillä hyötyvät vapaasta kaupasta, ainakin kunnes tuotantoa aletaan jälleen siirtää seuraaviin maihin, mistä saattaa olla seurauksena verrattain korkeaa työttömyyttä sekä korkea vaihtotaseen alijäämä. Toki tähän on vielä aika paljon matkaa. Kiinan asemaa toki tukee myös alueen muut kasvavat markkinat, jolloin tuotannon keskittäminen Kauko-Itään kannattaa, koska tuotteita ei tarvitse kuljettaa kauas.Veikko Palvo kirjoitti:Kiinalla ei maanlaajuisesti ole Eurooppaan verrattavaa vaurautta, mutta eivätkö kiinalaisetkin hyödy elintasoa nostavasta vapaakaupasta ja globalisaatiosta?
Ajattelevatko vapaakauppa- ja globalisaatiokriitikot Kiinan hyödyn olevan pois esim. Itä-Afrikasta, jossa Kiina näyttäisi olevan merkittävin taloudellinen toimija afrikkalaistenkin samalla hyötyessä?
Globalisaation kritiikki ei lähde mielestäni liikkeelle yksittäisestä valtiosta tai maanosasta vaan koko järjestelmän sisäänrakennetusta vinoutumasta. Esimerkiksi vapaakaupan pelisääntöihin tulisi kuulua, ettei yksikään valtio saa subventoida protektionistisesti omaa tuotantoaan. Tästä huolimatta sekä Euroopan unioni että Yhdysvallat toimivat juuri näin tukiessaan maatalouttaan, mikä on omiaan vääristämään maailmankaupan vapautta. Tällöin tuotantoa ei kannata siirtää sinne missä se on tuottavinta, koska valtioiden tukien ansiosta tuotanto on aina tuottavinta tuetuilla alueilla. Tämä poistaa vaikkapa Afrikan tai Etelä-Amerikan valtioiden mahdollisuuden kilpailla maataloustuotannollaan.
Tässä mielessä omasta mielestäni parempi sana kuin globalisaatiokriitikko on ranskassa käytetty altermondialist -- vaihtoehtoisen globalisaation kannattaja. Ajatus lähtee tällöin siitä, että samalla kun vapautamme markkinoita asetamme myös vähimmäisvaatimuksia työntekijöiden oloille, ympäristön suojelulle jne. Tällä tavoin voitaisiin taata paremmin se, että työtä tekevät, vaikkapa juuri kiinalaiset, saavat itse hyödyn tekemästään työstä. Tai vastaavasti luonnonvaroja omaavat valtiot hyötyvät myös itse taloudellisesti luonnonvaroista ja nämä varat päätyvät kaikkien kansalaisten hyväksi. Näitä minimivaatimuksia noudattamalla voidaan omasta mielestäni taata vapaakaupan tulevaisuus, mutta nostamalla lisää suojamuureja sekä lisäämällä tukiaisia rikkaissa länsimaissa voimme varmistaa vain sen, että taloudellinen epätasa-arvo jatkuu.
Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä