Sen jälkeen kun saksalaiset antautuivat 1945 II M-sodan jälkeen on saksalaisiin kohdistetun syyttämisen sodan kauhuista yms. täytynyt olla melkoista. Miten he selvisivät siitä?
Terveisin Toni TT
Venäläisiltä ei valitettavasti ole samaa odotettavissa, vaikka syytä olisikin. Se lienee voittajan itselleen ottama oikeus ja samalla heikkous. Toisen maailmansodan voittaminen onkin jotakuinkin ainut asia, joka helkyttelee koko kansan sydämiä, on varmaan mahdoton ajatus, että venäläiset voisivat suhtautua edes hivenen kriittisemmin omaan historiaansa.Klaus Lindgren kirjoitti:Saksalaiset ovat käsitelleet toista maailmansotaa ja sen kauhuja kaikki nämä vuodet, ja käsittely jatkuu. Tuloksina on mm. massiivinen määrä historiantutkimusta, lukemattomia muistomerkkejä uhrien muistolle, romaaneja, elokuvia, jne. jne. Toki myös kieltämistä tapahtui ja näemmä tapahtuu vieläkin, mutta pääsääntöisesti saksalaiset (juu juu, epämääräisen kollektiivinen ilmaus, mutta mitenkäs tuon paremmin sanoisi?) eivät ole sulkeneet silmiään hirveältä menneisyydeltään.
Kyllä se niin taitaa olla. Ilmeisesti antautuminen ehdoitta ja Saksan totaalinen luhistuminen merkitsi paljon. Oli vain päästävä eroon menneisyydestä. Merkityksensä on saattanut olla – ja on varmaan ollutkin – kylmällä sodalla.Klaus Lindgren kirjoitti:Saksalaiset ovat käsitelleet toista maailmansotaa ja sen kauhuja kaikki nämä vuodet, ja käsittely jatkuu.
Hyvä kysymys! Lähtisin ehkä liikkeelle koko Gulag-järjestelmästä. Kyseessähän oli systemaattinen työorjuuteen perustunut jättimäinen organisaatio, jonka taloudellinen merkitys oli varsin huomattava. Ukrainan näännyttäminen nälkään pakkokollektivisoinnin aikana voisi olla toinen. Joka tapauksessa nämä valtavat toimenpiteet edellyttivät ns. tavallisten ihmisten panosta toteutuakseen aivan kuten kansallissosialistisen Saksan suorittamat systemaattiset joukkomurhat. Vaikka kyseessä olivat kummassakin tapauksessa totalitääristen järjestelmien tekemät rikokset ihmisyyttä vastaan voisi hyvin kysyä mihin yksilön vastuu näissä rikoksissa ulottuu?TTT kirjoitti:voisi huomauttaa, että kysymys venäläisten vastuusta edellyttäisi nyt ainakin ensin sen sanomista mistä teoista on kysymys? Sitähän meillä ei koskaan keskusteluissa sanota, syytetään vaan kaikenlaisesta jota niiden pitäisi hyvittää, muttei vahingossakaan sanota tarkemmin mistä. Venäläisyydestäänkö niitten pitäisi hankkiutua eroon?
Netistä löytämäni osoitteet - http://matwww.ee.tut.fi/venaja/Tapio Onnela kirjoitti: Onnittelen venäjän opintojen aloittamisesta ja toivotan menestystä! Pitäisi varmaan itse tehdä sama, mitä nettiosoitetta suosittelet?
Kiitos linkeistä! Ei muuta kuin opiskelemaan.TTT kirjoitti:
Gulagista näkyi tuolla jo kirjoitetun. Muttei se mikään leirijärjestelmä orjille ollut vaan järjestelmä leirejä jolla pantiin täytäntöön niitä määräaikaisia rangaistuksia joihin pakkotyöhön ojennustyöleireille oli tuomittu sekä poliittisista että kuin muista syistä. Nimihän tulee sanoista Главное Управление Исправительно—Трудовых Лагерей и колоний!
Sitten kun sinä kirjoitat tuon olet päässyt alkuun - ei saa fuskata ei mitään kopioi - leikkaa - liimaa
Ei ihan noin voi sanoa. Kyllä aluksi syytettiin vain Hitleriä eikä myönnetty vaikkapa Wehrmachtin osuutta rikoksiin Venäjällä.Klaus Lindgren kirjoitti: Saksalaiset ovat käsitelleet toista maailmansotaa ja sen kauhuja kaikki nämä vuodet
Venäläisillä on myös sikäli vaikeampaa käsitellä menneisyyttä, että sortaja ja sorrettu olivat samaa kansallisuutta ja roolit saattoivat vaihtua: vangista tuli vartija ja Tshekan mies joutui leiriin.Tapio Onnela kirjoitti:Klaus Lindgren kirjoitti: Venäläisiltä ei valitettavasti ole samaa odotettavissa, vaikka syytä olisikin. Se lienee voittajan itselleen ottama oikeus ja samalla heikkous. Toisen maailmansodan voittaminen onkin jotakuinkin ainut asia, joka helkyttelee koko kansan sydämiä, on varmaan mahdoton ajatus, että venäläiset voisivat suhtautua edes hivenen kriittisemmin omaan historiaansa.
Ei ollenkaan. (Lause on hämärä. Miksi puhutaan omaisista? Eiväthä he oleet *viranomaisille* sukua.)Ciccio kirjoitti: Rehabilitointi- käsite lienee tarkoittanut keskitysleireillä olleiden omaisten vapauttamista ?