Vetehinen kirjoitti:Ihmisten massamurhaaminen ei ole assimilaatiota.
Luetun ymmärtämisessäsi on tunnetusti vakavia puutteita. Annan sinulle nyt ilmaista tukiopetusta:
Minä en ole missään kohdassa sanonut natsien assimiloineen ketään (vaikka he sitäkin tekivät, katso jsn:n viesti), olen vain sanonut, että assimilaatiopyrkimys heijastaa samaa näkemystä jota natsi-Saksassakin kannatettiin: että yhteen maahan mahtuu vain yksi kansa.
Tuolla ideologialla on toki muitakin ilmenemismuotoja kuin assimilointi, koska päämäärän saavuttamiseksi myös joukkotuhonta tai joukkokarkotukset ajavat asiansa.
Joko ymmärsit?
(Ei se mitään, muut varmaankin ymmärsivät.)
jsn kirjoitti:Natsi-Saksaa paremman vertailukohteen tarjoaisi Putinin Venäjä, joka on leikannut suomalais-ugrilaisten kansojen koulutusta ja kulttuurilaitoksia. Kurjistaminen on mahdollista rahoitusta leikkaamalla, ilman että tarvitsee esittää ääneen mitään ideologisia perusteluita. Tämä olisi Suomessakin helppoa tehokkuuden ja tuottavuuden nimissä. Mikä olisi lopputulos?
Hyvä kysymys, ja ilmeinen vastaus: assimilaatio.
Siksi tässä keskustelussa täytyykin erottaa kaksi tasoa:
1. Ruotsinkielisten oikeus säilyttää kielensä. Siksi ruotsinkielisiä kouluja ei tule yhdistää suomenkielisiin.
2. Pakkokielet. Näille en ole nähnyt riittäviä perusteluja; tai ainakaan sellaisia, jotka tukisivat ruotsin pakollisuutta vaikkapa englannin sijasta.
Turhan usein nämä myydään kytkykauppana niin että keskustelija joko kannattaa tai vastustaa molempia.
jsn kirjoitti:Koska ruotsinkielisten oikeudet ovat Suomessa varsin vakiintuneita ja kansainvälinen trendi on yhä enemmän kohti virallisten kielten lisäämistä, on todella vaikeaa perustella niiden leikkaamista. Suomen kielilainsäädäntöä käytetään ympäri maailmaa esikuvana siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei kauhuesimerkkinä. Suomen kansainvälinen asema kärsisi melkoisen kolauksen. Tämän jälkeen Suomi voisi siirtyä puuhaamaan valtioliittoa Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa.
Virallisen kielen statukseen siis liittyy kielen pakko-opetus. Ymmärtäisin tilanteen maassa, jossa on kaksi tasavahvaa ja alueellisesti (suhteellisen) tasaisesti jakautunutta kieliryhmää. Suomessa sen sijaan ruotsinkielisiä on vain noin 6 % asukkaista, ja he ovat alueellisesti tarkkarajainen ryhmä. Mitä perusteita siis on pitää ruotsia koko maassa toisena virallisena kielenä? Eikö paljon tarkoituksenmukaisempaa olisi territoriaalinen kaksikielisyys, kuten aiemmassa viestissäni ehdotin?
Lisäksi kuntatasolla kaksikielisyyden kriteerinä on 8 % vähemmistö. Miksi siis valtion tasolla kriteeri olisi löysempi?
Olisiko sinulla tai kellään muullakaan heittää esimerkkiä maasta, joka on kaksikielinen 6 % alueellisen vähemmistön perusteella? Onko kymri (wales) siis sellainen virallinen kieli, että koko Isossa-Britanniassa tarvitsee tarjota palveluja sillä kielellä? Tämä vastaisi Suomen nykytilannetta. Vai onko se virallinen kieli vain Walesin alueella? Tämä vastaisi sitä, että ruotsi olisi virallinen kieli alueilla jossa sen puhujia on 20 %, eli ruotsinkielisissä ja osassa kaksikielisistä kunnista.
Kansainväliseen maineeseen ja trendeihin vetoaminen ei valitettavasti ole kummoinenkaan argumentti itse asiaan liittyen.