Eittämättä! Näin on. Lol :)kpj kirjoitti:"Sitkeä on tämä suomalainen halu leimata parhaitakin maanmiehiä poliittisella polttoleimalla." Näin sanoo kirjoituksessaan Panu Rajala.
Mutta vielä sitkeämpi on eräiden halu selitellä.
Joka tapauksessa, olen saanut luettua alkuosan teoksesta ja laittaisin pari kommenttia teoksesta tähän jos vain sopii pikkasen otsikkoasiaa kaiken huuhaan keskelle. Jaa, mistä teoksesta? Teoksesta "Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 – 1944" josta, voinen muistuttaa, otsikon mukaan pitäisi olla puhe, tietysti, mistä muusta, eihän täällä sentään jutella vain niitä näitä.
Maila Talvio kirjoitti J.J. Mikkolalle 6.11.37 siis teoksen Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 – 1944 mukaan:
Tämä löytyy otsikon Suitsutusta Saksassa alla. Edelleen:Suomen lippu, Sibeliusta, suomalaisia kansanlauluja, salintäyteinen kuulijakuntaa ja innostusta. Esitelmäni loputtua astui esiin eräs Finlandkämpfer, joka puhui kauniisti Suomesta. - - Tämä Saksan kansa on nyt kyllä valtava voima!” - Maila Talvio J.J. Mikkolalle (6.11.1937)
Sitten siirryttään askelta edemmäs asteikolla, professorikuntaamme.Maalaisateriaa isäntien puolesta järjestänyt Heinrich Jessen teki vastavierailun Suomessa heinäkuussa 1937. Laksolassa [Maila Talvion koti] Talvio ja Mikkola esittelivät N[ordishe] G[esellschaftin]:n kulttuuriosaston päällikön Suomen entiselle presidentille J. K. Relanderille ja Kivimäen sosiaaliministerinä tohtori Emil Hynniselle. Mukana illanvietossa olivat totta kai myös piirin vakiojäsenet kuten valtionarkeologi C.A. Nordman, säveltäjä Kilpinen ja kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen. Suomen osakkeet olivat N.G.ssa nousseet entistä korkeammalle, kun ruotsalaiset ja tanskalaiset olivat menneet lokaamaan pohjoista sukulaisuutta arvostelemalla kansallissosialistista politiikkaa.
Eikä viihdettä liioin unohdettu teoksesta. - No, huumorikin sai osansa. Lainaan edelleen teosta:Myös professorit Rafael Koskimies ja Emil Öhmann, jotka vierailivat Saksassa pian Kolmannen valtakunnan synnyn jälkeen, kantoivat kortensa kekoon Hitlerille myönteisinä kirjoittajina... Öhmann … muistutti konservatiivisessa kultturilehti Valvoja-Ajassa lukijoitaan siitä että natsien valtaannousu oli ollut ”eräs maailmanhistorian verettömimmistä ja laillisimmistan vallankumouksista”.
Hitleriä hän piti miehenä, ”joka on muita päätä pitempi ja jolla on puhtaat tarkoitusperät” … ja ”Öhmann näki vainojen takana Saksan yhteiskunnan johtavien piirien nopean juutalaistumisen, joskin hän epäili niiden saattaneen yksilötasolla kohdistua väärinkin, sellaisiin juutalaisiin, joka oli käyttäytyneet hyvin."
Jatkuen, ilmeisesti pilke silmäkulmassa:Elokuussa 1938 neljäksi päiväksi Helsinkiin laskeutunut [Leni] Riefenstahl oli mainostamassa juuri Olympiaa, nykyisestä ideologisesta epäkorrektiudestaan huolimatta edelleen yhtenä elokuvataiteen merkkipaaluista pidettävää elokuvaansa.
Olympia ja Riefenstahl olivat Helsingissä tietysti Tapaus isolla T:llä. Bio Rexissä 36-vuotiaan saksalaisen elokuvataiteen mullistanutta mestariteosta olivat ihailemassa muiden muassa marsalkka Mannerheim, pääministeri Aimo Cajander ja sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm. Riefenstahlin seurueessa vierailun aikana liikkuivat esimerkiksi sisäministeri ja urheilujohtaja Urho Kekkonen, opetusministeri Antti Kukkonen ja kaupunginjohtaja, vuoden 1940 olympialaisten järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Erik voin Frenckell. Natsiohjaajaksi leimattu ja monissa maissa loppuelämäkseen käytännössä boikottiin julistettu Riefenstahl ei enää toisen maailmansodan jälkeen päässyt nauttimaan vastaavankaltaisista ylistävistä vastaanotoista.
Teos näyttäytyy kyllä minulle ainakin ensisilmäyksillä melkoiseksi leikemytyksi. Mutta näkyy olevan runsaat 600 sivua, joista 400 vielä tutustumatta. Ainakin takakannessa on lause, jonka mukaan "Tavisota oli raskas poliittinen epäonnistuminen Suomelle ja Neuvostoliitolle, mutta Hitlerin suunnitelmiin konflikti sopi loistavasti". - Ainakin minulle uusi ajatuskuvio!101-vuotiaaksi elänyt ohjaaja tosin kävi viimeistä kertaa Suomessa vielä 58 vuotta myöhemmin, kun hän avasi sudanilaisesta nuba-heimosta kertovan valokuvanäyttelynsä Kuopiossa vuonna 1996.
Missäköhän juhlitaan poliittista epäonnistumista niin kuin meillä juhlitaan talvisotaa? Ilmeisesti kyse on joko siitä, että kirjoittajilla, Könösellä ja Jokisipilällä, on jokin täysin pielessä tai siitä, että häpeätahramme, talvisota, on haluttu kätkeä pois näkyvistä väittämällä että se olisi peräti juhlimisen arvoinen (eikä siis silloin mikään häpeätahra). Tämänkaltainen nationalistinen ajattelu olisi siis taustalla kun sanotaan talvisodan aasiutta neroudeksi. - Kuka se keksikään, että kunhan valetta toistetaan riittävän usein siihen vähitelleen aletaan uskomaan.
Semmottii...