Emma-Liisa kirjoitti:Minua häiritsee Klingen muistelmissa ja päiväkirjoissa se, ettei hän koskaan myönnä olleensa väärässä, tai edes että vastustajien näkemyksillä olisi ollut mitään arvoa ja oikeutusta.
Ihan yleisesti sanottuna: ihminen myöntää olleensa väärässä, jos hän kokee, että myöntämisestä on hänelle etua (esimerkiksi ison ongelman välttäminen). Tällä ei tarvitse olla tekemistä sen kanssa, kokeeko hän olleensa väärässä.
Selvin esimerkki muistelmien 3. osassa on Säätytalolla 1974 pidetty tilaisuus, jossa käsiteltiin Juri Komissarovin kirjaa Suomi löytää linjansa Klinge joutui puheenjohtakaksi, kun varsinainen panikoi ja esti yleisön "neuvostovastaiset" puheenvuorot.
Tästä ei ilmene, missä Klinge mielestäsi oli väärässä. En tainnut olla tuossa tilaisuudessa enkä edes ole lukenut kyseistä kirjaa, joten en kommentoi substanssia. Mutta mikä siis on substanssi?
Myös suhtautuminen vennamolaisiin on yksipuolisesti. Mahdollisesti Klinge on oikeassa, että NL piti SMP:tä neuvostovastaisena, mutta 20 eduastajan puolueen edustama "vaara" oli aika pieni.
”Mahdollisesti” on kovin lievästi sanottu. Tuona aikana kaikille oli selvää, että NKP pitää SMP:tä neuvostovastaisena. (Useimmille meistä oli myös selvää, että se todellisuudessa oli neuvostovastainen. Eri asia on, minkä merkityksen itse kukin antoi tälle tai antaa nyt.)
Ennen kaikkkea ihmetyttää, ettei historiantutkija olenkana käsittele vennamolaisuuden sisäpoliittisia syitä
Olisiko pitänyt? Tämä riippuu ihan siitä, mitä asioita on tarkoitus käsitellä. Jos halutaan kuvata SMP:tä poliittisena liikkeenä, niin silloin ”sisäpoliittiset syyt” ovat tietysti keskeinen asia ja NKP:n suhtautuminen vain alaviitteen tasoinen asia. Jos taas halutaan käsitellä Suomen ulkopolitiikkaa tai Neuvostoliiton vaikutusta Suomeen, tilanne on toinen.
(Puren nyt kovasti kieleeni, etten vain kirjoittaisi mitään siitä, että todellisuudessa SMP sai alkunsa Veikko Vennamon turhautumisesta hänen pyrittyään tärkeään asemaan Maalaisliitossa. Mutta kai tämän
nyt voisi todeta objektiivisessa tarkastelussa, vaikka SMP:n henkinen perillinen onkin hallituksessa. Se, miksi vennamolaisuus sai niin laajan kannatuksen, on sitten oma lukunsa – ja kai aika hyvin kartoitettu –, mutta sen synty siis on eri asia.)