Tuo ei kuitenkaan vastaa kysymykseen, sillä onhan noita erilaisia "ymmärtämisperusteluja" kertoiltu maailman sivu. Ihan kirjoitettunakin löytyy, mm. Raamattu, Koraani tai vaikkapa Ilias. Toimeenkin on tultu, tai sitten ei, ja aina vanhojen jorinoiden perusteella. Miten esimerkiksi Talvisodan osalta "toimeentulemista" helpottaa tieto, että kyse oli yksinkertaisesti asevoimalla tapahtuneesta varastamisesta? Toistan siis kysymyksen: "Mikä on se moraalinen (tai muu) perustelu, jonka varassa menneisyyttä pitää tutkia yhteisesti ja yhteisvastuullisesti kerätyin varoin? Historiantutkijat, oikeuttakaa työnne (-mme)!!"Annastiina Mäkilä kirjoitti:Jotta ymmärtäisimme paremmin tätä päivää ja tämän hetkisten ajatustapojemme juuria ja kehityskulkuja. Jotta ymmärtäisimme toisia kulttuureja ja yhteiskuntia, niin menneitä kuin nykyisiä. Kun ymmärrämme omat ennakkoluulomme, jumiutuneet käsityksemme ja ajatustapojemme pitkän historian, voimme jopa tulla toimeen toistemme kanssa. Näin ainakin uusissa historioissa.
Ainakin omasta mielestäni ja itseäni kiinnostava historiantutkimus tapahtuu nimenomaan nykypäivän lähtökohdista (siis yllämainitussa mielessä). Tästä syystä toivoisikin, että historiantutkijat osallistuisivat enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mutta tästä onkin käyty keskustelua toisaalla näillä samoilla foorumeilla.
Tässä keskeinen ongelma - Huu keers? Ei riittäne esittämääni. Ihan oikeasti, "aikuisten oikeesti", miksi oikea tarina on parempi, tärkeämpi? Itse historiantutkijana toistan: Oikeuttakaa se, että historiantutkimus rahoitetaan yhteisin varoin.tsadilainen kirjoitti:Miten olisi: Koska ihmiset tekevät sitä joka tapauksessa, ja ammattimainen, tieteellisyyteen pyrkivä tutkimus on keskimäärin paljon parempaa.
Tässä kysymykseni keskeinen ogelma: sairaanhoitajan "tiedon" pitää olla oikeaa, samoin autopeltisepän. Mutta miksi historiantutkijan? Kautta vuosituhansien, ilman parasta mahdollista tietoa sairaita ei ole edes yritetty parantaa, mutta "historiaksi" on riittänyt hyvä tarina.Klaus Lindgren kirjoitti:Historiantutkimuksen oikeutus on epäilemättä tuttu jokaiselle historiantutkijalle: on aika selvää, että vaikkapa ilman sairaanhoitajaa tai autopeltiseppää elämä olisi hankalampaa, mutta entä historioitsija? Mitä iloa minun työstäni on muille ja yhteiskunnalle?
Miksi ihmeessä näin on? Vai ovatko ihmiset todella enemmänkin kiinnostuneet hyvistä tarinoista? Ristiriita näkyy selkeästi "epämiellyttävien" tulosten peittelyssä.Eräs vastaustapa tulee siitä, että ihmiset ovat ihan oikeasti kiinnostuneita oman yhteisönsä menneisyydestä, niin perheen, kotipaikan kuin oman kansakunnan ja valtionkin menneisyydestä ja sen lisäksi vielä muidenkin menneisyydestä.
Hyvinä esimerkkeinä Raamattu ja Koraani?Se taitaa tosiaankin auttaa ymmärtämään tätä meitä ympäröivää maailmaa, kun tietää ensinnäkin, miten tähän nykyiseen on tultu, ja myös, miten asiat ovat olleet toisina aikoina ja toisissa paikoissa.
Aina? Miksi? Onko historiantutkija siis vain "valtion" renki? Mitä väliä silloin on sillä, onko tutkimus oikeaa?Mitä valtiovallan ja muun yhteiskunnan rahoitukseen tulee, niin kyse lienee ensinnäkin siitä, että valtiovalta on aina halunnut legitimoida itseään historialla.
Miksei?Aina 1600-luvulle asti tähän riittivät varsin myyttiset tarinat hallitsijasuvun ikivanhoista juurista ja heidän alamaisinaan olleiden kansojen hienoudesta, mutta 1700-luvulta eteenpäin se ei enää käynyt.
????Toisaalta modernien kansakuntien nousu ja toisaalta modernin tieteen nousu lienevät syypäitä siihen, että valtiot ensinnäkin perustuvat kansakuntaan
Vähemmän?ja kansaan
Miksi? Tämä oli juuri se, mitä kysyn.ja toisekseen siihen, että se menneisyys pitää selvittää sen mukaan, miten se todellisuudessa on ollut, eikä enää sen mukaan, miten sen "oikeastaan" piti olla.
ÖÖÖ....Tarvitaan....mihin?Näin siis Suomen valtion historia ei enää riitä, vaan tarvitaan Suomen kansakunnan ja suomalaisten historiaa, ja se päälle vielä muunkin maailman historiaa.
Miksi?
Pelkkä legitimointitarinan tuottaminen ei enää demokratiassa riitä, vaan yhteiskunnan intressissä on näköjään sekin, että sitä menneisyyttä selvitetään niissäkin tapauksissa, kun tulokset eivät enää niin mairittelevia olekaan.
Miksi?Tästä ovat hyvänä esimerkkinä tälläkin palstalla käydyt keskustelut: ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita
Miten?ensinnäkin oman kansakunnan ja toisekseen muun maailman menneisyydestä, ja se on jopa kansakunnalle tärkeätä.
????Samaan tapaan yhteiskunnalla
Palaan alkuun: Miksi? Mitä seuraisi, jos se ei olisikaan "totta"? Oko se nyt "totta"? Miksi siihen pyritään?näkyy olevan voimakas intressi siihen, että kouluissa opetetaan sekä koko maailman että oman kansakunnan historiaa ja siihenkin, että se historia, jonka ihmiset tuntevat, perustuu tieteelliseen tutkimukseen, eli on mahdollisimman totta.
Mutta näinhän on ollut aina, ja siihen on riittänyt hyvä tarina, Raamattu, Ilias, Popol Vuh tai jokin muu.Jotenkin sillä tavalla homma tuntuu siis menevän, että yhteisön menneisyyden selvittäminen on tärkeätä yhteisölle ja sen oikeutukselle, ja toiseksi menneisyyden tunteminen auttaa ymmärtämään sekä sitä, miten nykyiseen on päädytty että sitä, miten asiat ovat olleet joskus tai jossain toisin.
Ihan sinänsä kliffa kommentti, mutta "historia" on "wie es eigentlich gewesen", riippumatta siitä, mitä mieltä siitä olemme. Historiantutkimus taas on jotain muuta. Ja juuri jälkimmäisen oikeutusta perään. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa se on kokonaan kielletty.Starikku kirjoitti:Luen aina kiinnostuneena oppineiden ihmisten mielenkiintoisia kirjoituksia teoreettisen elämän moninaisuuden tutkimisesta. Nyt tuli tämä historian tarkoitus. Mielestäni tähän sopii Pielaveden Saarelan kansakoulun opettajan Annikki Taskisen maanläheinen analyysi elämän tarkoituksesta. Kas näin se kuuluu:
Elämän tarkoitus
on murheen karkoitus.
Oikeutus julkiselle ja yhteiselle rahoitukselle, jonka tavoite on tiedon lisääminen hsitoriassa myyttien korvaamiseksi, nousee tietysti juuri tieteellisyyden vaatimuksesta. Tavoitekin on aivan sama. Lainatakseni suurta ajattelijaa; kansa, joka ei tunne menneisyyttään on tuomittu toistamaan sen.Klaus Lindgren kirjoitti:Mikäli Jouko Heynolla on tiedossaan historiantutkimuksen oikeutus, hän erehtyy luullessaan, ettei sitä haluta kuulla. Kerro Jouko ihmeessä!
Näin on. Ja Loviisan voimalakin toimii vain XX%:n todennäköisyydellä. Mutta keskeistä on nimen omaan se, että miksi noiden kuvausten pitäisi olla oikeita. Eikö "hyvä tarina" sittenkin kelpaa, jollei siitä ole mitään muuta hyötyä kuin mielenrauha? Miksi siis pitäisi maksaa uudesta "hyvästä tarinasta"? Se, että homma ei onnistu, ei estä lääketiedettäkään, miksi sen pitäisi estää historiantutkimusta; lääketieteen päämäärä on "parantaa sairaat ja poistaa taudit". Ei taatusti onnistu. Kaikki kuolevat kumminkin. Ei estä yrittämästä.Klaus Lindgren kirjoitti:Ennustamiskykyisiin malleihin olisi toki hyvä pystyä monimutkaisimmissakin tilanteissa. Valitettavasti se ei ole käytännössä useinkaan mahdollista, joten on tyydyttävä hankkimaan tietoa ja ymmärrystä vaatimattomammin keinoin, kuten esimerkiksi konstruoimalla menneisyyden kirjallisten ja muidenkin jäänteiden perusteella aina vain paremmin ja monipuolisemmin menneisyyttä valaisevia kuvauksia.