Talvisodan tietokonepelistä

[Tapio Onnela]

Laitan uutisen talvisotaa käsittelevästä tietokonepelistä tähän uudestaan, sekä sen perään Heimo Konttisen peliä kommentoivan kirjoituksen. Samaisesta pelistä on olemassa myös Agricolan arvostelujulkaisussa Petri Saarikosken peliarvostelu: Peliharrastajat talvisodan taistelukentillä (19.11. 2008)

**********
Talvisodasta tietokonepeli

Talvisodasta on nyt ilmestynyt venäläis-suomalais-virolaisen tiimin tekemä tietokonepeli Talvisota: Icy Hell. Tekijöiden mukaan peli on tavallisen pelin ja historiallisesti tarkan opetuspelin risteytys.

Peli pyrkii tekijöiden mukaan aiheen mahdollisimman objektiiviseen käsittelyyn, he haluavat erityisesti korostaa, että heidän tarkoituksensa on ollut herättää keskustelua sekä lähentää sodan osapuolia ja heidän kantojaan toisiinsa.

”Meidän isoisämme taistelivat rauhan ja kotimaansa eivätkä kuoleman ja vihan puolesta. Tämä peliteos on tarkoitettu kunnianosoitukseksi molempien osapuolien erittäin kovan hinnan maksaneille veteraaneille, jotka tekivät sen, mitä heidän isänmaansa heiltä vaativat. Uskomme, että he tekivät oikein, huolimatta siitä, mitä mieltä kukin meistä on esim. talvisodan syntyyn johtaneista tapahtumista.”

Pelin tekoprosessi on kiinnostava esimerkki uudenlaisesta tavasta tehdä digitaalisia kulttuurituotteita verkottuneesti. Peli tehtiin nimittäin Internetin avulla vapaaehtoisella työllä. Vastaava tekoprosessia on sovellettu aiemmin mm. elokuvien ja musiikin teossa. Talvisotapeliä tehtiin omilla kotikoneillaan eri puolilla maailmaa verkossa ja parhaimmillaan pelinteossa oli mukana noin 20 historiasta, sodankäynnistä ja peleistä kiinnostunutta ihmistä.

Peli perustuu aitoihin poliittisiin ja historiallisiin tapahtumiin ja sitä voi pelata joko Suomen tai Neuvostoliiton joukoilla. Peli sisältää myös faktaosuuden talvisodasta, sekä autenttisia arkistofilmejä.

Peli julkaistiin entisen Neuvostoliiton alueella vuoden 2007 lopussa, jossa pelin saama vastaanotto oli varsin positiivinen. Pelistä kehitettiin Venäjälle myös "riisuttu versio", jota levitettiin pelilehtien kylkiäisenä yli 300 000 kappaletta. Suomessa peli julkistettiin lokakuun alussa.

Lisätietoja pelin verkkosivuilta:
http://www.talvisota.net/

[pjojala]

Venäläiset tekivät sitten tietokonepelin Talvisodasta:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Talv...edjanoi-Ad.htm

Alkaa muuten Mainilan laukauksista. Siitä kun ylivoimainen Suomi hyökkää Neuvostoliittoon. Ihan tosissaan: Neukkulassa oli kuulemma 450 000 sotilasta aseissa, Suomella 650 000. Tästä huolimatta pelissä Suomen puolta pelattaessa ei voi päästä kuin korkeintaan tasapeliin kuulemma.

Mutta osaisiko joku kertoa, onko Venäjällä palattu takaisin tähän Mainilan laukausten -verukkeeseen liennytysten, perästroikkien ja jatkoroikkien jälkeen?

Minä olen kristitty ihminen. Having said this: naapurimaassa jotain kusee edelleen. Ja pahasti.

Pauli Ojala
biokemisti, evoluutiokriitikko

[Ilmo Kekkonen]

Peliä en tunne. Sillä ei näy olevan mitään tekoa historiallisen totuuden kanssa.

Venäläisestä viime sotien historiankirjoituksesta on hyvät selvitykset esimerkiksi Markku Jokisipilän toimittamassa Sodan totuudet-kirjassa. Petroskoin yliopiston historian professorin Juri Kilinin kolmen artikkelin perusteella näyttäisi Venäjällä edelleenkin olevan vain muutama (sota)historioitsija, jotka tuntevat edes osapuilleen suomalaista historiankirjoitusta. Muut pitäytyvät edelleen näkemyksissä, joita voi pitää lähinnä neuvostopropagandaa myötäilevinä.

[hko]

TALVISOTAA TIETOKONEELLA

Lokakuussa tuli Suomen markkinoille venäläisen nettiyhteisön ”Blitzfront Game Studion” kehittelemä sekä suomalaisen Mikko Verdun tuottama reaaliaikainen strategiapeli (RTS) Icy Hell, Talvisota. Venäjällä peli on ollut myynnissä jo vuoden verran. Pelin laatimiseen oli mennyt aikaa neljä vuotta ja sen tekemistä perusteltiin sillä, että tämä sota on Venäjällä edelleenkin lähes tuntematon. Peli pohjautuu jo vanhentuneeseen Blitzkrieg-pelimoottoriin, joten sen ulkoinen asu ei vastaa tämän hetken vastaavia pelejä.

En todellakaan harrasta tietokonepelejä, mutta tällaisen aiheen siirtäminen myös opetusmielessä tällaiseen muotoon sai aikaan sen, että juttuun oli pakko tutustua.

Pelin käyttökieli on englanti, manuaali on Suomessa myytävissä onneksi käännetty omalle kielelle. Peli on helppo asentaa lähes kaikkiin tällä hetkellä yleisesti käytössä oleviin koneisiin. Juoneen pääsee vastoin manuaalin varoituksia melko helposti mukaan pelin perustoiminnot opettavan tutorial-opetustehtävän kautta. Sitä kannattaa pyörittää useamman kerran, jotta varsinaiset tehtävät alkavat luontua.

Putinin poikien peli ja peliähän tämä on! Se tulee selväksi jo manuaaliin liittyvässä, talvisodan syttymisen taustaa selvittävässä nelisivuisessa artikkelissa. Suomalaisen historiankäsityksen valossa teksti on täyttä potaskaa ja sitä samaa mitä tarjoiltiin 70-luvulla tietyn aatesuunnan toimesta ylen määrin. Mainilan laukaukset rajaselkkauksineen ovat taitavasti muotoiltu samaan muottiin, millä aloitettiin sotilaallinen hyökkäys Georgiaan viime elokuussa tai operaatio tsetseenejä vastaan 90-luvulla tai Afganistanin surullisenkuuluisa sotaretki 1979 tai motorisoitu valtiovierailu Prahaan 1968.

Mutta itse peliin. Tehtävissä pelaaja voi valita komentaako Suomen sotureita vai suuren ja mahtavan legioonia. Suomalaisten johtaminen ilman sotilaallista perustietämystä voi olla vaikeaa. Sitä vastoin hyökkääjän komentaminen ei kovin suuria sotapäällikön taitoja tarvitse: Ensin jauhetaan vastustajan puolustusasemat raskailla aseilla tuusan nuuskaksi ja sitten vain miehitetään ne. Sitähän se talvisota todellisuudessa valtaosiltaan oli tai sellaiseksi se muuttui vaikka etulinjan ”frontovikeille” uskoteltiin suomalaisten työläisten ottavan tulijat avosylin kukkasten kera vastaan. Vastassa olikin niin suomalaiset työläiset, talonpojat ja porvarit ihan yhdessä rintamassa ja kukkasten sijaan tarjoiltiin molotovin coctaileja sekä kasapanoksia.

Pelasin ensimmäistä, niin sanotun suojajoukkovaiheen taistelua Lipolan kylässä kymmenkunta kertaa sen jälkeen kun olin kiitettävästi selvinnyt opetustehtävästä. Kolmen vuosikymmenen takaiset pst-miehen opinnot olivat tässä hyvänä apuna!

Pelikartta vastasi yllättävän hyvin todellisuutta oikean maaston kanssa. Samoin käytettävissä olevat suomalaisjoukot aseistusta ja ryhmitystä myöten olivat kaiketi niissä asemissa kuin ne joulukuussa 1939 olivat. Ensimmäinen yllätys tuli, kun huomasin peliin liittyvän” ns. korkeamman käden” käskyjä. Teitpä mitä hyvänsä, niin tietyssä vaiheessa joukkosi pannaan juoksemaan kieli vyön alla taemmalle puolustuslinjalle huolimatta siitä, että siihen ei ole mitään syytä! No ei siinä mitään. Pistin pojat uusiin poteroihin kun olivat saaneet vähän henkeään vedettyä, kokosin alueella olevat vähäiset raskaat aseet peltoaukeiden väliin jäävälle metsäsaarekkeelle ja panin ne ampumaan koottuna sinne, missä niillä oli eniten käyttöä.

Jauhoin vuorostani hyökkääjän tankkeineen tuusan nuuskaksi kerta toisen jälkeen mutta, mitä ihmettä! Jälleen tulee käsky ”Moskovasta”: Sinun tulee välittömästi ryhtyä evakuoimaan komentopaikkaasi ja alkaa valmistella lähtöä ”lippahivoon”. Venäläiselle sodankäynnille tämä varmaan on aivan tavanomaista mutta suomalainen komentaja seisoo ja kaatuu joukkonsa keskellä. Muistaakseni muuan Ehnrooth totesi samanlaisessa tilanteessa: ” –Lähetti, ottakaa matka-arkustani varapistoolini ja antakaa se tälle lotalle, me pysymme tässä”.

Tässä pelissä sellaista käskyä en vastoin tahtoani voinut antaa. Sen jälkeen annoin kyllä käskyn ” Uninstall”. Toivon mukaan se lähti juuriaan myöten. Havaitsin nimittäin pelin aikana sen, että peli yritti ottaa hanakasti yhteyttä nettiin! Miksiköhän?

Heimo Konttinen
Koillis-Savon kulttuurikulma

[Steelwedge]

On ollut varsin mielenkiintoista seurata, miten suuria intohimoja yksi ensisijaisesti viihteeksi tarkoitettu tietokonepeli suomalaisissa aiheuttaa.

En aio edes yrittää voittaa asiasta käytävää väittelyä, mutta ehkäpä hieman objektiivisempi näkökulmakin voisi olla paikallaan. Siksi muutama huomio:

Voimasuhteista. Pelimanuaalia tarkemmin tutkimalla olisi huomannut, että niihin 600 000 suomalaiseen lasketaan sen runsaan 300 000 varsinaisen sotilaan lisäksi suojeluskuntalaiset ja Lotta Svärd -järjestön jäsenet. Esimerkiksi Wikipediasta saatavia lukumääriä yhteenlaskemalla päädytään helposti juuri tuohon edellämainittuun yhteismäärään. Teksti kuvaa tilannetta sodan alussa, siksipä siis Neuvostoliiton joukot lienevät oikeassa suuruusluokassa. Sodan loppupuolella tilanne oli tietysti toinen, useat lähteet puhuvat jopa miljoonan miehen armeijasta. Asia olisi kyllä selvinnyt myös divisoonien lukumääriä vertailemalla.

Näkökulmasta. Pelin yksi perusideoita on se että, tilannetta katsotaan tunnelman aikaansaamiseksi siitä näkökulmasta, mistä pelataan. Neuvostokampanjaa pelattaessa taustatiedot saadaan punaisella sävytettynä ja suomalaiskampanjaa pelattaessa näkökulma on tietenkin sinivalkoinen. Tämän huomaa kyllä, jos peliä pelaa vähänkin enemmän. Asia selviää myös esim. pelin kotisivuja tutkimalla.

Mannerheim-linja. Yhden sivun manuaali ei ole sama kuin Talvisodan Pikkujättiläinen. Siksi käännösvaiheessa on näemmä jäänyt eräs tärkeä tekstin pätkä pois. Siis se, että reippaasti ylimitoitetusti kuvattu vahvuus on Neuvostonäkökulma asiaan; tiedot perustuivat Neuvostovakoojien hankkimiin suunnitelmiin, joita ei sitten koskaan toteutettu. Toisaalta Neuvostokomentajien piti keksiä Stalinille hyviä syitä siihen, miksi tappiot olivat niin suuria ja miksi armeijat eivät saaneet murrettua linjaa.

Mainilan laukaukset. Eri kirjoittajilla lienee ollut erilaiset englanninkielen opettajat. Tekstissä käytetyt ilmaukset "so-called Mainila incident" ja "Soviet government claimed that..." kääntyvät ainakin allekirjoittaneen päässä siten, että teksti ei todellakaan väitä tapausta faktaksi.

Nettiin pyrkiminen. Luonnollinen syy tähänkin olisi selvinnyt hetkessä lukemalla pelin kotisivuja.

Suomalaiset pupu pöksyssä? Edellinen kirjoittaja oli kovasti pahastunut siitä, että suomalaiset pelihahmot luikkivat erityisesti suojajoukkovaiheessa taaksepäin ilman pelaajan nimenomaista käskyä. Asialle löytyy luonteva selitys lukemalla suomalaisten rintamakomentajien muistelmia; esimerkiksi: Pertti Hartikainen, Hugo Österman: Sotaväen päällikkö - rakentaja ja puolustaja. 2001. Päämajalla ja rintamakomentajilla oli varsin erilainen käsitys siitä, taistellaanko tosissaan jo rajalla vai vasta varustetuissa asemissa. Ja lopputuloshan oli se, että Österman ja Öhqvist säästivät elävää voimaa luopumalla viivytysasemista usein lähes ilman taistelua. Niiden pitäminen oli kahden Ö:n mielestä tarpeetonta, koska pääpuolustusasema oli jo ehditty miehittää.

Toinen, huomattavasti arkisempi syy on se, että kyseessä on peli, joka kuvaa historiallisia tapahtumia. Siksi käsikirjoitus edellyttää tiettyä pelitapaa, jota ohjataan antamalla pelaajalle "vinkkejä" lakata hakkaamasta päätään seinään ja perääntyä suosiolla skenaarion jatkumiseksi.

Niin ja se Ehrnrooth sitten. En nyt heti saa käsiini lähdettä, mutta muistelisin, että ko. lausahdus ei liity Talvisotaan lainkaan, vaan se on peräisin Jatkosodan kesän 1944 Siiranmäen torjuntataistelusta. Jos näin on, vertaus ontuu sikäli, että on tietysti eroa siinä, onko kyseessä viivyttäminen vai uhkaavan läpimurron torjuminen.

I.H.
Eräs ko. tekelettä kyhäämässä ollut isänmaan petturi - todennäköisesti sitä myös tämän kirjoituksen jälkeenkin...