Mikael Agricola ja Wittenberg
Heikki Jääskeläinen
Mikael Agricolan nimi löytyy Wittenbergissä kahdestakin seinälaatasta – Luther-talon pääsisäänkäynnin vasemmalta puolelta ja Leucorean pihapiirin seinältä. Lisäksi hänen kuviteltu sivuprofiilinsa on kuvattu Linnankirkon lasimaalauksessa yhdessä muiden pohjoismaisten reformaattoreiden kanssa.
Vastaavaa näkyvyyttä Lutherstadt Wittenberg ei ole suonut kovin monille kaupungissa aikanaan opiskelleille muitten maiden reformaattoreille. Tällainen erikoisasema selittyy osaksi sillä, että Luther-talon pronssinen muistolaatta asetettiin paikalleen sotavuonna 1942.
Tästä huolimatta Mikael Agricolaa ei kaupungissa juuri tunneta. Näin siksi, että hän oli vain yksi siellä opiskelleista talonpoikaisesta taustasta tulleista nuorukaisista, jotka olivat ottaneet sukunimekseen Agricola. Agricolista tunnetuin oli eittämättä Johannes Agricola, jonka oikeaoppisuudesta käyty kiista oli kuumimmillaan Mikael Olavinpojan Wittenbergin vuosina 1536-1539.
Wittenberg sen sijaan tunnettiin Mikael Agricolan koulukaupungissa Viipurissa, jonka linnansaarnaajana toimineen Johannes Blockin kirjastossa oli niin Martti Lutherin kuin Filip Melanchthonin ja Erasmus Rotterdamilaisenkin kirjoja. Niihin Viipurin koulun rehtori Johannes Erasmuksenpoika ja hänen oppilaansa Mikael Olavinpoika tiettävästi ehtivät tutustua.
Kun nuori Mikael siirtyi opettajansa Johanneksen mukana Turkuun, hänelle tarjoutui mahdollisuus hankkia itselleenkin wittenbergiläisten teoksia, joista merkittävin oli 1531 ostettu Lutherin postilla, mutta hankki Agicola Erasmus Rotterdamilaistakin.
Turussa Mikael Agricola pääsi myös kuulemaan Turun tuomiokirkon arkkiteinin Pietari Särkilahden saarnoja, joka Wittenbergissä oli kuullut itseään Lutheria. Omaa Wittenbergin matkaansa Agricola sai odottaa peräti seitsemän vuotta ja toimia tämän ajan piispa Martti Skytten sihteerinä ja kanslerina. Papiksi hänet vihittiin 1530-luvun alussa.
Tällä välin olivat Turun piispan lähettäminä Wittenbergiin matkanneet Tuomas Keijoi, joka palasi Turun koulun rehtoriksi 1535, ja Knut Johanneksenpoika, joka 1536 oli promovoitu ensimmäisenä suomalaisena Wittenbergin maisteriksi.
Kun Mikael Agricola lapsuudenystävänsä Martti Teitin kanssa saapui Wittenbergiin 1536, heitä vastassa oli kaupungin ainoana suomalaisena Simon Henrikinpoika Viipurista. Simosta tuli lopulta Wittenbergin yliopiston filosofisen tiedekunnan opettaja. Häntä pidetään oppineimpana Lutherin suomalaisista oppilaista.
Simon opastuksella uudet tulokkaat tutustuivat paikallisiin tapoihin ja ylioppilaselämään. Sen ajan fuksiaiset läpikäyneet suomalaiset kirjattiin yliopiston matrikkeliin Villandista tulleina ruotsalaisina opiskelijoina.
Agricolan aikaan Suomessa oli noin 280 000 asukasta ja hiippakunnan keskuksessa Turussa asukkaita oli runsaat 2000. Tästä joukosta piispa Martti Skytte tuli lähettäneeksi kaikkiaan kymmenkunta opiskelijaa Wittenbergiin viemään Suomea Euroopan kartalle.
Paljon Turkua suurempi ei ollut tuon ajan 2300 asukkaan Wittenbergkään, jossa opiskelijoita saattoi olla miltei yhtä paljon kuin asukkaita. Kun opiskelijajoukko oli tällainen, on ymmärrettävää, ettei enää voida osoittaa, missä Suomesta saapuneet opiskelijat Wittenbergissä asuivat.
Pettymys saattoi Pernajan pojille olla melkoinen, kun Lutherilla ei heidän opiskeluaikanaan ollut säännöllisiä luentoja, satunnaisesti hän kyllä kävi läpi 1. Mooseksenkirjaa. Mutta väittelytilaisuuksiin Martti-tohtori osallistui ja niissä opiskelijat pääsivät keskelle sen toisen Agricolan synnyttämää kiistaa siitä, missä määrin kymmenen käskyn laki on kristityille tarpeellinen.
Kun professorin kodin ovet olivat opiskelijoille avoinna, voimme ajatella Agricolankin joskus päässeen kuulemaan Lutherin ns. pöytäpuheita. Lutherin ja Melanchthonin suosituskirjeiden henkilökohtaisesta sävystä on päätelty, että Wittenbergin professorit tunsivat tämänkin Agricolan.
Agricola kuunteli erityisesti Melanchthonin luentoja Uuden testamentin kirjoista ja antiikin filosofeista. Luennoillaan Melanchthon tuli puhuneeksi paljon myös antiikin lääkintätaidosta, tähtitieteestä ja luonnonilmiöistä. Näitä tietoja Agricola sitten käytti soveltaen liittäen näidenkin alojen tietoja Rukouskirjaansa (1544).
Rukouskirjassaan Agricola kiittää wittenbergiläisiä opettajiaan Lutheria ja Melanchthonia tasapuolisesti. Tätä osoittaa myös se, että hän mainitsee kolmanneksi lähteekseen Erasmus Rotterdamilaisen.
Vuonna 1538 myös Melanchthon oli vapautettu luentojen pitämisestä. Niiden sijaan hän toimi opiskelijoiden tutorina ja hengellisenä ohjaajana. Melachthon paitsi ohjasi opiskelijoita osallistumaan jumalanpalveluksiin myös "kielsi heitä uimasta Elbe-joessa ja pitämästä melua sen rannoilla, katkomasta puiden oksia sekä rähisemästä ja tappelemasta lähimetsissä".
Kiistakumppanit Martti Luther ja Erasmus Rotterdamilainen olivat sittemmin ne auktoriteetit, joiden antamin eväin - Erasmuksen kreikankielisen Uuden testamentin editiota käyttäen ja Lutherin Uuden testamentin saksannosta seuraten - Mikael Agricola saattoi Turussa päätökseen Uuden testamentin suomennoksen vuonna 1548.
Kun käytettävissä ei ole kovin tarkkoja tietoja Agricolan Wittenbergin vuosista, on tilaa jäänyt myös mielikuvitukselle. Kun esimerkiksi piispa Eino Sormunen kirjoitti vapaamuotoisesti Martti Lutherin elämästä kirjassaan Uskon mies (1937), hänen tekstissään oli jo paljon myöhempää tulkintaa, mikä antaa aihetta hymyynkin. Mutta intentioon voidaan yhtyä. Näin Sormunen antoi Martti Lutherin puhua vasta valmistuneelle maisterille:
"Rakas maisteri Agricola, Te olette tänään tavallista hiljaisempi. Vai joko kotimatka on mielessä? Te olette yhtä hiljainen kuin ovat metsät, joita kotimaassanne kuuluu olevan paljon!" Agricola joutui hämilleen kaikkien huomion kiintyessä äkkiä häneen ja silmäili ujoin, kiitollisin katsein opettajaansa. Melanchthon kiiruhti pelastamaan tätä pulasta selittämällä, mitenkä etevästi Agricola oli suorittanut tutkintonsa ja mitenkä tarpeellinen hänen hyvä kreikankielen taitonsa oli hänen kotimaansa pappien tulevan kasvattajan tehtävässä. Luther kävi vakavaksi ja lausui: "Tunnen maatanne vain vahan Teidän ja suomalaisten toverienne kertomuksista. Te olette hiljaista ja syvällistä kansaa. Olen ihmetellyt, että te äärimmäisen hädänkin uhatessa olette niin vahan vedonnut minuun, mutta ihailen kansaa, joka koettaa selviytyä Jumalan ja oman työnsa avulla. Tiedän, ettei kirkko teidän maassanne ole samalla tavalla rappeutunut kuin rakkaassa Saksanmaassa. Se on hyvä, Te saatte menetellä hellävaroin siirryttäessä vanhasta uuteen. Täällä uskonpuhdistus tuli kuin Elben tulva ja särki mennessään paljon hyvääkin, jopa oli vereen hukuttaa koko maan vapauden. Tiedän, että te osaatte noudattaa omiin oloihinne soveltuvaa menettelyä. Pääasia on, että Jumalan sana pian alkaa kaikua suomenkielellä."
Kun Mikael Agricola ja Martti Teitti lähtivät 1.5.1539 paluumatkalle Wittenbergistä Turkuun, matkatavaroiden painoa lisäsivät ja matkustavaisten rahavaroja kevensivät ne kymmenet niteet, joita he olivat hankkineet käsikirjastokseen käytettäviksi kotimaassa opiskelukaupungissa alkaneessa raamatunkäännöstyössä.
Kahta seinälaattaa ja yhtä lasimaalausta enemmän näkyvyyttä Mikael Agricolalle lupaa touko- kesäkuussa 2007 Wittenbergin Luther-Zentrumissa ja sen jälkeen Berliinin Suomen kulttuuri-instituutissa avattava Mikael Agricolan elämää ja merkitystä valottava Suomen kansalliskirjaston tuottama sekä professori Simo Heinisen ja tutkija Anna Perälän kokoama näyttely.